Back to business eli Las Vegasin hotellin parkkitalokiemuroista ja liikenteestä selviydyttyämme takaisin R66:lle. Aamulla Vegasissa lämpötila oli jo 36 ja se nousi edelleen huimiin 44 asteen lukemiin päästessämme Kalifornian puolelle ajelemaan Mojaven autiomaan reunaa. Maisevat vaihtuivat entistä karummiksi ja hiekka pöllysi useiden kymmenien metrien korkuisina patsaina. Noissa asteissa ei pitkiä tovia huvittanut retkeillä auton ulkopuolella. Jaksoimme sentään ihmetellä tovin Amboyn tulivuorikraateria ja mustanpuhuvia laavakenttiä. Kolmen tunnin patikointi kraaterin huipulle ei jostain syystä jaksanut kiinnostaa…
Kaikille elokuva Bagdad Café faneille kuvauspaikkana toiminut kahvila erämaassa on must. Kahvila on sittemmin muuttanut nimensä oikeastikin Bagdad Caféksi ja on varsin mielenkiintoinen turistikohde. Rouva Jasmin Münchstetteneristä ei näkynyt jälkeäkään, vaan hiljalleen rapistuvaa kahvilaa emännöi kolme erikoislaatuista ja kotoisenkinaisaa rouvaa. Sisaruksia? Nautimme paikan erikoislaatuisesta tunnelmasta keskinkertaisten burgerien verran.
Calicon 1900-luvun alussa autioitunut hopearyntäyskaupunki oli entisöity museoksi. Kuumuus ajoi meidät ravaamaan turistisen aavekylän melko nopeasti läpi. Sen lisäksi ukkonen, sade ja hiekkamyrsky alkoi lähestyä taivaanrannasta joten katsoimme parhaaksi paeta auton turviin. Puhelimeen tuli myös varoitus lähestyvästä hiekkamyrskystä.
Barstowissa majoituimme ensimmäisen kerran Route 66-nimiseen motelliin, vaikka samannimisiä olisi ollut matkan varrella useampiakin. Eri mukava intialaisrouva antoi meille king size-huoneen queen size-hintaan, kun olimme tulleet niinkin kaukaa kuin Suomesta. Etuna pyöreä peti.
