Pyöreä peti nukutti niin makoisasti, että pääsimme matkaan ehkä hieman aiottua myöhemmin. Siitä huolimatta jatkoimme rauhallista tahtia ehtien tutustua yhteen reissumme hienoimmista tienvarsinähtävyyksistä eli kilisevään pullokaktuspuistoon.
Jossain vaiheessa tajusimme, että matkanteko on matelevan hidasta 66:n myötäillessä jokaista pikkupaikkaa ennen LA:ta. Enkelten kaupunki tuntui alkavan jo noin sata kilometriä ennen varsinaista kaupunkialuetta, sillä pelkästään LA:ssa asuu lähes neljä miljoonaa asukasta ja metropolialueella 13 miljoonaa. Olisi ehkä pitänyt ajatella ensteks, että matkanteko on jonniin verran hitaampaa kuin autiomaassa, missä tuli vastaan auto kerran puolessa tunnista.
Iltapäivästä tunnit vierähtelivät uhkaavan nopeasti kilometrien kertyessä tuskaisen hitaasti ja niimpä teimme hienoisesti karvaan päätöksen ajaa loppumatkan freewaytä R66:n päätepisteeseen. Ja ruuhkaista oli sekin kuuden samansuuntaisen kaistan ollessa täynnä.
Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Pääsimme vihdoin ongelmitta Route 66:n loppuun. Jätimme auton parkkiin ja kävimme ottamassa pakollisen loppupönötyskuvan Sant Monican laiturilla. Ja autonkin saimme sen jälkeen palautettua Los Angelesin lentokentälle melkein ajoissa.
