Aamulla auto aiheutti hieman sydämentykytyksiä, kun ilmastointi ei käynnistynyt. Aamukaffen ja bagelin lomassa teimme varasuunnitelman palata noin 50 km takaisin Flagstaffiin vaihtamaan auto, sillä yhdistelmä autiomaa ja rikkinäinen ilmastointi ei oikein innostanut. Onneksi ongelma oli jostain syystä korjaantunut itsekseen aamiaisen aikana ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan.
Ohittelimme lisää tuttuja paikkoja vuodelta 2013, kuten Seligman. Marraskuun 2013 ja heinäkuun 2015 Seligmanissa oli yksi selvä ero: vuoden 2013 aavemaisen tyhjät kadut ja kiinniolevat liikkeet olivat nyt kiusallisenkin täynnä turisteja. Pienelle kylälle oli parkkeerannut kuuden ison bussin lisäksi koko joukko pikkubusseja ja meno oli sen mukainen. Seligman on melko lähellä Grand Canyonia ja osaa ottaa sijainistaan ja route 66:sta kaiken irti.
Kingman oli myös tuttu paikka ja lounaspaikkakin sattui samaksi kuin edelliskerralla. Tupsahdettuamme ruokasaliin, tajusimme että täällä olemme ennenkin käyneet, mutta silloisen tyhjän salin sijaan ravintola oli nyt täynnä elämää ja iloista puheensorinaa.
Kingmanissa jätimme 66:n ja ajoimme levämpiä teitä pohjoiseen päin lämpötilan noustessa parhaimmillaan/pahimmillaan 41 asteeseen. Olimme kiitollisia toimivasta ilmastoinnista. Jossain vaiheessa matkaa olimme päättäneet, että mihinkään luoliin emme sitten mene, sillä olemme niitä reissuillamme kolunneet aivan riittävästi. Senpä takia olikin hienoinen yllätys, kun täydessä yhteisymmärryksessä kaarsimme Grand Canyon Caverns-tielle ja ostimme noin vain liput seuraavalle luolakierrokselle.
Luona tarjosi tervetulleen viilennyksen (13 astetta) ja oli siinä mielessä erikoinen, että se oli osittain ihmisen muokkaama. Vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin aikaan luola oli varusteltu pommisuojaksi 2000 ihmiselle ja kahden viikon muonien kuljetus luolan uumeniin vaati lisäkäytävien räjäyttämistä. Toinen erikoisuus on, että siellä ei ole lainkaan vettä, mistä syystä siellä eivät elä edes levät. Normaalisti luolissa saa ihastella lepakoita ja väistellä hämähäkkejä ja skorpioneja, mutta ei täällä. Luolan ilma tulee neljänkymmenen mailin päästä Grand Canyonista maanalaisia halkeamia pitkin, siitä nimi Grand Canyon Caverns.
Viva Las Vegas! OMG x 1000! Omankylän poikien The Killersien sanojen mukaan ”Anything goes in the place like this”. Vaikka tämä on meille jo toinen kerta, ei se yhtään helpota tätä ihmetystä. Kaiken pitää olla niin suurta, että heikottaa. Hotelliksikin olimme varanneet Caesars Palacen, jossa on vaatimattomat 3300 huonetta. Jonkin aikaa kesti, ennenkuin löysimme parkkitalosta kasinon läpi respaan ja ja taas uudestaan kasinon läpi omaan huoneeseen. Hotellin parkkipaikalla on aikoinaan ajettu myös F1-osakilpailuja. Vuonna 1982 Keke Rosberg tuli täällä viidenneksi ja varmisti maailmanmestaruutensa.
Booking.comin kanta-asiakasetuna olimme saaneet vähän paremman huoneen. Mitenköhän olemme tähän asti tulleet toimeen motelleissa, joissa ei ole kylpyhuoneen peilissä televisiota tai jonka verhoja ei saa avattua nappia painamalla.
Viivyimme Las Vegasissa kaksi yötä. Shoppailimme, söimme hyvin ja tuhlasimme ennakkoon päätetyn budjetin kasinoilla. Parhaimmillaan olimme parikymppiä voitolla, mutta kaikki meni.
