Trends-motellissa ei ollut tarjolla minkäänlaista aamiaista ja se oli pelkästään hyvä juttu ottaen huomioon edellisten hotelliaamiaisten tason. Saimme siis reissun ensimmäisen oikean aamiaisen oikeassa ravintolassa.

Tämä päivä poikkesi jo alun alkaen parista ensimmäisestä, sillä päivämatkan pituus oli ennalta tiedossa Lebanonista varatun motellin vuoksi. Suunnitelma oli muuten idettinen muiden päivien kanssa, eli pysähdytään kun siltä tuntuu.
Maisemat muuttuivat radikaalisti tasaisista maissipelloista ja tikkusuorista teistä mutkittelevaan tiehen ja kumpuileviin lehtipuulaaksoihin.

Ensimmäinen pysähdys osui Old Bus Stop Coffee Shopiin. Siellä meidät vastaanotti eloisa opettaja-taiteilijarouva Max, joka oli eläkepäivillään perustanut taiteilijakahvilan 66:n vanhalle bussipysäkille. Saimme paljon ja tarpeellista tietoa Missorin 66-nähtävyyksistä ja edulliset kahvit ja keksit ($2). Muiden asiakkaiden puuttuessa saimme Maxin jakamattoman huomion ja ennen kuin huomasimmekaan, oli jo tunti vierähtänyt.

Kuten olimme uumoilleetkin, matkan varrelle mahtuisi kaikenlaista yrittäjää; maailman suurin kiikkustuoli, Jesse James -vahamuseo ja liikekeskus, jonka sydän oli herrain burleskiklubi. Jesse James -vahamuseo ponnisti vallan erikoiselta pohjalta: siellä nimittäin väitettin, ettei tuo pahamaineinen rosvonretale kuollutkaan vuonna 1882, vaan vasta 1951 yli 100-vuotiaana. Tämän väitteen pohjaksi oli tehty kiihkouskontoa muistuttava video ja koottu aineistoa Jessen 100-vuotispäiviltä ja allekirjoitettuja todistuksia Jessen tunteneilta ihmisiltä. Netistä löytyy jotain juttua tällaisita huhuista, mutta ne todellakin ovat vain huhuja ja sittemmin lähes täysin varmuudella (mm. DNA) todistettu vääriksi. Siksipä oli vähintäänkin omituista, että joku on perustanut kokonaisen museon tämän aatteen ympärille. Saahan sitä yrittää ja niinhän mekin toopet ostimme 8 $ liput.

Meille tuli täytenä yllätyksenä (Max kertoi), että Missourista saa hyvää viiniä. Tästä innostuneina poikkesimme Saint Jamesin wineryyn. Asiantunteva myyjätär yritti kuvailumme perusteella tulkita viinimakumme sekä valkkarin että punkun suhteen ja kylläpä osuikin oikeaan! Hieno suoritus häneltä ottaen huomioon, että viinisanastomme englanniksi oli hieman hakusessa. Yhdet suulliset hänen ehdottamiaan viinejä ja valinta oli tehty. Olivat niin erinomaisia, että ostimme mukaan pari pulloa molempia.
Illaksi ajoimme varaamaamme Munger Moss-motelliin, jonka olimme varanneet lähinnä autenttisen nimikyltin vuoksi. Huone oli todella siisti, miltei hajuton ja yllättävän sievä näinkin edulliseksi motelliksi (57 $). Ja ketäpä muitakaan naapureina kuin meksikolaisia työmiehiä!

Illalliseksi nautimme kissakalaa ja okraa: molemmat aivan uusia ja maukkaita tuttavuuksia.




Kuume nousee, Amerikka-kuume!