Atlanta, IL – Ellisville, MO

Jos hotellin hintaan kuuluu aamiainen, se voi tarkoittaa mitä tahansa. Chicagossa siihen sisältyi kahvi automaatista ja muoviin pakatut juustokeksit. Atlantassa se oli jo astetta parempi, sisältäen kahvin lisäksi paahtoleipää, muroja ja jopa pieniä donitseja.

Ohjelma oli hyvin pitkälti samanlainen kuin edellisenä päivänä. Vanhan 66:n seuraamista, eksymisiä ja satunnaisia pysähdyksiä ihmettelemään outoja kitsch-viritelmiä tai taidokkaasti entisöityjä vanhoja rakennuksia ja autoja. Ystävällisiä ja (välillä liiankin) puheliaita ihmisiä, joiden takia pysähdykset venyivät usein ajateltua pitemmiksi. Paljon Abraham Lincolnin patsaita, puistoja ja kirjastoja. Abe asui pitkään seuduilla ja on haudattu Springfieldiin.

Lämmintä riitti edelleen. Onnistuimme säätämään auton lämpömittarin normaaliasteikolle, ja kuvitteellinen elohopea kohosi parhaimmillaan 39 asteeseen. Se pisti jo miettimään, että onko joku vanha talo sen arvoinen, että nousisi ulos autosta sitä kuvaamaan.

Puolenpäivän jälkeen matkan ensimmäinen osavaltio jäi taakse. Ylitimme Mississippi-joen ja saavuimme Missouriin ja St Louisiin. St Louisin metropolialueella asuu liki kolme miljoonaa ihmistä. Ja sen kyllä karvaasti huomasimmekin, kun seurailimme vanhan kuuskutosen reittiä kaupungin keskustan läpi maanantai-iltapäiväruuhkassa. Aikaa tuhrautui tuohon hommaan niin paljon, että heti päästyämme edes vähän väljemmille vesille, otimme ensimmäisen motellin, jonka löysimme.

Trends Motel oli nimestään huolimatta halpa. Jopa siinä määrin, että katsoimme parhaaksi käydä tarkistamassa huoneen ensin. Mutta hyvinhän se meille kelpasi. 55 dollarin hintaan se oli yllättävänkin siisti. Samoin kuin Atlantassa, muut asukkaat olivat lähinnä meksikolaisia(?) työmiehiä. Parkkipaikalta oli näkymä aidan taakse niitylle, jossa tulikärpäset kirmailivat ja kauriit aterioivat. Kuulostaa idyllisemmältä kuin olikaan.