Onneksemme Finnair oli juuri pari viikkoa sitten avannut uuden suoran reitin Helsingistä Chicagoon. Keväällä matkaa suunnitellessa onnistuimme jostain syystä saamaan liput tuolle välille British Airwaysin kautta ihmeellisen halvalla. Kerrankin näin päin, yleensä ne ovat halventuneet sen jälkeen, kun olemme omamme ostaneet.
Helppo tapa aloittaa matka; yhdeksän tunnin lento, siedettävä ruoka ja hyvä palvelu. Ja kello oli Chicagossa suunnilleen saman verran kuin Helsingistä lähtiessämme. Yritimme olla nukkumatta koneessa, ettei kävisi niinkuin vuorotteluvapaalla. Lensimme silloin Alaskaan ja nukuimme melkein koko matkan. Sen jälkeen unirytmi olikin kunnolla sekaisin, jouduimme vetelemään melkein viikon ajan parin tunnin päiväunia.
Chicagosta olimme varanneet etukäteen halvimman lentokenttähotellin. Ja sekin oli naapurikaupungissa, parin kilometrin päässä kentältä. O’Hare Inn & Suites oli melko mahtava nimi tavalliselle motellille, mutta eipä siinä mitään vikaakaan ollut. Tarpeeksi siisti ja isot huoneet, mutta kuten tuolla hinnalla saattaa arvata, kevyt homeisen kosteinen haju ja kaikki ei nyt ole ihan niin vimosen päälle.
Emme jaksaneet lähteä etsimään mitään ruokapaikkaa, vaan kävimme lähikaupasta vähän evästä ja valmistauduimme huoneessamme seuraavan päivän ajomatkaan. Edellisten amerikankokemustemme perusteella emme halunneet luottaa pelkkiin hotellien wifi-yhteyksiin. Etukäteen hankkimistamme prepaid-simkorteista toinen saatiin toimimaan, toinen ei. Siihen nähden, että ovat keksineet internetin, tässä maassa on kyllä surkean heikot yhteydet.