Alaska Railroad

Turkistangat. Epäselväksi jäi, minkä eläinparan nahkaa kyseinen pukine on.
Turkistangat. Epäselväksi jäi, minkä eläinparan nahkaa kyseinen pukine on.

Pari päivää Anchoragessa kului lähinnä kaupungilla käveleksimisessä ja aikaeron parantelussa. Downtown oli sopivan pieni, kaupat enimmäkseen turkis- tai matkamuistomyymälöitä. Ruokakauppoja löysimme tasan yhden, kaikki suurimmat olivat jossain kilometrien automatkan takana. Anchoragen museo oli hyvä ja opettavainen, nyt tiedämme Dena’ina -intiaaneista paljon enemmän kuin ennen.

Talviaikaan juna Fairbanksiin kulkee ainoastaan kerran viikossa lauantaisin. 11,5 tuntia ja 756 kilometriä. Tai kuten täälläpäin sanotaan: 470 mailia. Aamuseitsemän jälkeen hotellin pikkubussi heitti meidät rautatieasemalle, josta lunastimme etukäteen ottamamme liput. Mikään yleisömenestys junamatka ei ollut, ihmisiä kerääntyi aseman odotushuoneeseen vain kolmisenkymmentä. Keli oli aluksi sateinen ja sumuinen, mutta maisemat kyllä liki puolen vuorokauden istumisen arvoiset.

Hurricane Gulch
Hurricane Gulch

Ruoka junassa oli melko maittavaa, ainakin siihen asti kun huomasimme mitä tapahtuu kovamuovisille ruokailuvälineille. Kaikki menivät iloisesti samaan roskikseen kera ruokajätteiden, lasipullojen ja alumiinitölkkien! Väkisinkin piti alkaa laskea mikä määrä meidän jäljiltä oli syntynyt jätettä ja tämä oli vasta matkamme alku. Koko matkustamista voi tietenkin kritisoida valtavaan hiilijalanjälkeen vedoten, mutta jos jättää sen itsekkästi pois, niin kyllä tämä Amerikan meininki sotii eurooppalaista kierrätysmoraalikäsitystä vastaan tosi pahasti.

image

image

Yksi kommentti: “Alaska Railroad

  1. Hienoja, tuttuja maisemia! Alaskassa asuneena haluan sanoa että kyllä siellä kierrätetään… ainakin paikalliset kierrättävät. Tänä vuonna esimerkiksi pääkaupunkiin Juneau’hun saatiin jopa curbside recycling. Eli jäteautot poimivat kierrätettävät tienposkesta viikottain. Saattaa tosin olla että junamatkoilla jätteitä ei lajitella, tai että ne lajitellaan vasta jälkikäteen.

Vastaa