Lennot sujuivat kommelluksitta. Perushyvä yhtiö oli Icelandair. Ruuastakaan ei voi valittaa, kun se ei kuulunut hintaan. Koneissa oli kaikille omat viihdykeruudut, ja ennennäkemättömänä uutuutena ruudun vieressä USB-latauspistoke. Yhden elokuvan jaksoi katsoa, muuten aika meni lähinnä nukkuessa.
Passintarkastus Seattlessa meni sujuvammin kuin odotimme. Jonottamista vajaat puoli tuntia jonka jälkeen ilmeetön maahantulovirkailija tenttasi meitä matkastamme samalla kun otti sormenjäljet ja kuvasi silmät. Ja lopulta pisti passeihimme leimat, joilla saisimme olla puoli vuotta maassa. Eipä olla.
Viimeinen kolmen tunnin pätkä Anchorageen se vasta nukuttikin. Kotona Suomessa kello oli jo kahdeksan aamulla, kun puolenyön maissa laskeuduimme. Erittäin nopean harkinnan jälkeen unohdimme suosiolla mahdollisen hotellin lentokenttäkuljetuksen etsimisen ja otimme taksin Ramada Anchorageen, jonka olimme jo kotoa käsin varanneet ja maksaneetkin. ($54/yö. Hostelli olisi tullut melkein yhtä kalliiksi, kauempaa keskustasta ja ilman yksityistä kylpyhuonetta, helppo valinta.) Vihdoin vasta kolmen maissa maltoimme käydä nukkumaan.
Heräsimme tietenkin jo ennen seitsemää. Aamiaisella tuli mieleemme, miten tutulta täällä kaikki tuntuu. Käydessämme ensimmäistä kertaa Chilessä tai Argentiinassa meillä kummallakaan ei ollut oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaista siellä olisi. Mutta täällä on toisin. Eilinen musta höpöttävä taksikuski Yellow Cabissa tai aamiaispaikan vähän honottavaääninen blonditarjoilija olivat kuin vanhoja tuttuja, sataan kertaan elokuvissa ja sarjoissa nähtyjä.
Mielikuva Amerikasta autojen maana ei sekään ole vain elokuvista. Anchoragessa autot (ja miehet) ovat suuria ja karskeja ja jo korttelin päässä ydinkeskustasta vain me ja muut hampuusit kulkevat jalan. Hampuuseja on melkoisesti ja se lienee syynä siihen, että paikallinen laki vaatii kysymään paperit viattomimmaltakin viinin ostajalta. Alkoholi onkin suuri ongelma, etenkin pimeänä talvena. Ihmiset ryyppäävät, kuolevat ja ehtivät ennen kuolemaansa kolaroida päissään liukkailla teillä. Monet ennakoivat kaamoksen ja muuttavat etelään talvikuukausiksi. Tämän kaiken ehti taksikuski Adam kertoa eilen lyhyellä matkallamme.
