Auto piti palauttaa Dublinin lentokentälle ja paahdoimme sinne suoraan moottoritietä. Onneksi olimme ottaneet kaiken kattavan vakuutuksen, sillä vasen eturengas oli saanut mukavan kokoisen palkeenkielen rotvallin reunaan törmätessään. Oikealla puolella istuessa auton ulkomittojen hahmottaminen onkin nimittäin yllättävän hankalaa…
Otimme bussin terminaali 1:stä Dublinin keskustaan ja jäimme pois Temple Barin alueella, mistä oli lyhyt kävelymatka Temple Bar Hotelliin. Olimme onnekkaita, tarjosivat meille jostain syystä suuremman huoneen samaan hintaan.
Hotellimme oli keskelä Dublinin turistisinta aluetta. Sen huomasi heti jo siitä, että elävää musiikkia oli tarjolla keskellä päivää melkein joka baarissa. Dublinissa pitää tietenkin (kai) tutustua Guinnesiin panimoon, joten sinne mekin suuntasimme. Aikalailla samat tarinat siellä kerrottiin kun Smithwick’sillä, mutta Guinness oli paljon suurempi, siellä oli enemmän turisteja ja hysteerinen meno. No tulipahan käytyä.
Takaisin keskustaan kävelimme Dublinin linnan kautta, mutta nälkä oli jo niin valtava, ettei linnan koluaminen jaksanut kiinnostaa. Näitähän on jo nähty.
Olimme silloin tällöin törmänneet sanaan boxty ravintoloiden ruokatarjontaa tutkiessamme. Googlattuamme opimme, että boxty on irlantilainen perunaruoka, se voidaan tehdä keittämällä gnoggien tapaan, uunissa paistamalla, tai paistinpannulla letuksi. Hotellimme vierestä löytyi Gallagher’s Boxty House -ravintola, joten pitihän tuotakin kokeilla. Söimme kana- ja lihatäytteiset lettuboxtyt. Hyvää oli, mutta ei tuo kauheasti eronnut normaaliletusta.
Viimeisenä päivänä kävimme pikaisesti pyörähtämässä parissa ostoskeskuksessa, mutta muuten unohdimme turistihommat kokonaan. Miellyttävä uusi tuttavuus oli Irlanti. Tännehän voisi tulla joskus uudestaankin, paljon jäi vielä näkemättä.
