Seattle, WA

Fairbanksin niukkuuden jälkeen Seattle tuntui yltäkylläisyyden kehdolta: (ruoka)kauppoja ja ravintoloita on joka nurkalla ja kadulla kävelee paljon ihmisiä. Niin paljon ihmisiä, ettei kaikkia millään ehtisi tervehtiä. Olimme siis siirtyneet takamailta ihmisten ilmoille.

Juna kuljetti meidät sujuvasti ja halvalla lentokentältä Seattlen keskustaan, mistä taaplasimme ilmaiseksi noin kilometrin matkan hotellille. Hätäpäissämme varaamamme Seattle Pacific Hotel, nettiarvosteluissa kovasti parjattu ja loukoksi mainittu, osoittautui kuitenkin paljon mainettaan paremmaksi. Toki hotelli on paremmat päivänsä nähnyt jo 80-luvulla, mutta huoneet olivat erittäin siistit, aamiainen (kuuluu hintaan!) tuore ja pyykipesukone toimi.

Äkkiseltään Seattle vaikutti mukavalta ja leppoisalta kaupungilta (ainakin näin turistina keskustassa pyöriessä) ja oman särmänsä tuo Pike Place Market, missä nälkäinen saa syödäkseen, turisti tuhlattua rahansa matkamuistoihin ja lukuisat kerjäläiset kolikon hellämieliseltä ohikulkijalta kalakauppiaiden heitellessä laulaen kaloja toisilleen. Sitäpaitsi, mikään kaupunki, jossa on korppeja enemmän kuin puluja, ei voi olla huono.

Eikä mikään kaupunki, jossa on pop- ja sci-fi-museo, voi olla huono. Seattlen EMP Museumissa oli juuri meneillään Jimi Hendrix-, Nirvana-, sci-fi- ja horrornäyttelyt. Saimme siellä kulutettua helposti puoli päivää. Ehdottomia kohokohtia olivat aito Terminaattorin kallo ja lentävä lautanen elokuvasta Plan Nine From Outer Space, usein maailman huonoimmaksi elokuvaksikin mainittu. Se ihmetytti kovin, että vaikka tuo pienoismalli oli jokseenkin taidokkaasti tehty, niin elokuvassahan ne ufot näyttävät oikeasti pelkiltä paperilautasilta.

Mietimme mistä Seattle on tuttu? Olympialaisista, joo, mutta erityisesti tv:stä. Uneton Seattlessa (meitä on kyllä nukuttanut hyvin) ja Jälkiä jättämättä tulivat ensimmäisenä mieleen. Jälkimmäisessä sataa aina, mutta meidän onneksemme se ei ihan aina pidä paikkaansa. Aurinko on paistellut iltapäivällä, kun on ensin saanut porattua reiän sumun läpi. Sumu on niin sankkaa, että se peittää Space Needlen (Seattlen symboli) puolittain melkein koko ajan ja vuoria ei ole näkynyt vielä yhtenäkään päivänä.

Itsensä saisi kulutettua hyvin äkkiä näännyksiin fyysisesti ja psyykkisesti (ja matkakassaan tuhlattua heti alkumetreillä), jos tarttuisi jokaisen kaupustelijan syöttiin ja tuntisi turistina velvollisuudekseen koluta jokaikisen kadunpätkän. Tähän emme kuitenkaan ole sortuneet, vaan älysimme melko pian, että takeaway -ateriointi hotellihuoneessa mahtavan kaapeli-tv-tarjonnan kera lataa akkuja tehokkaasti.