Grand Canyonin jälkeen meillä ei ollutkaan selkeää visiota seuraavasta kohteestamme, joten turvauduimme luonnonpuiston vieressä sijaitsevan Tusayanin kaupungin turisti-infoon. Infon vanhempi herrasmies (jonka mummo muuten oli suomalainen) kantoi eteemme kaikki mahdolliset Arizonan nähtävyyksien esitteet. Niistä kohteeksemme valikoitui yksimielisesti kolmensadan kilometrin päässä Utahin rajalla oleva Monument Valley, tuttu lännenelokuvista jo 1930-luvulta lähtien. Majapaikkoja surffatessamme törmäsimme hassunnimiseen paikkaan: Mexican Hat, Utah. Sen muutamat motellit näyttivät juuri sopivan ankeilta, siis sinne.
Seuraavan aamun kanjoniretkeilyn jälkeen pakkasimme auton ja suuntasimme kohti koillista kantrikanavia kuunnellen. Kiireettömän ajelun jälkeen saavuimme Mexican Hatiin illansuussa. Koko kylä näytti saavan toimeentulonsa majoittamalla Monument Valleyssa vierailevia turisteja, sillä motelleja, lodgeja ja innejä oli paljon enemmän kuin olimme netistä löytäneet. Tähtäimessämme ollut kaikkein perinteisimmän näköinen motelli olikin suljettu (off-season?), joten majoituimme joen varressa olevaan San Juan Inniin. Jokinäköala, pahasti pätkivä wi-fi, totinen navajo-henkilökunta ja kuntosalissa kuntoilu omalla vastuulla. Eli oikein mukava paikka.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen kävimme tarkastamassa kivimuodostelman, josta kylä oli saanut nimensä. Kyllähän se saattoi väärinpäin olevaa sombreroa muistuttaa. Meistä se oli ennemminkin kanttarelli, mutta ehkä näin korkealla ja kuivassa ilmastossa ei tunneta sieniä.
Parinkymmenen mailin päässä oleva Monument Valley oli käsittämättömän upea paikka. Teimme parin tunnin kävelylenkin yhden lapasennäköisen kivimuodostelman ympäri, ja autoilimme laakson ympäri toiset pari tuntia. Ei mikään ihme, että navajot pitävät edelleen paikkaa pyhänä.
Seuraavaksi etapiksi arvoimme Flagstaffin, mikä tiesi parinsadan mailin ajelua takaisin etelään päin. Alkoi jo pimetä kun saavuimme kaupunkiin. Valitsimme yöpaikaksi toiseksi epäilyttävimmän näköisen motellin, jonka löysimme Route 66:n varrelta. Wonderland Motel ja sen koirasusia ulkoiluttava käheä-ääninen, joskin ystävällinen emäntä eivät vaikuttaneet kovin hohdokkailta, mutta koska oli ilta ja huone suht asiallinen ja siisti (ja halpa), emme ruvenneet turhan nirsoiksi. Ulkona syöminen tuntui jo ajatuksenakin liian rasittavalta, joten nautimme huoneessamme mikroruuasta ja pitkästä aikaa kunnolla toimivasta internet-yhteydestä.
