Kolumbian sisäiset lennot ovat sen verran halpoja, että unohdimme suosiolla kuudentoista tunnin bussimatkan ja lensimme Medelliniin. Medellin on Kolumbian toiseksi suurin kaupunki vajaalla kolmella miljoonalla asukkaallaan. Aikoinaan se tunnettiin maailman rikollisimpana kaupunkina, mutta huumekuningas Pablo Escobarin kuoleman jälkeen 1993 tilanne on rauhoittunut, ja viime vuonna Medellin valittiin maailman innovatiivisimmaksi kaupungiksi. Varovainen pitää silti olla. Esimerkiksi taksit neuvottiin aina tilaamaan puhelimella, lennosta ei ainakaan öisin niitä saa ottaa.
Tällä kertaa emme majoittuneet hotelliin, vaan vuokrasimme Booking.comin kautta pienen kaksion Pobladossa sijaitsevasta tornitalosta. Hienot näköalat vuorille ja täydellisesti varusteltu keittiö, 42 euroa yö. Poblado lienee Medellinin turvallisimpia alueita, täällä voi kuulemma huoletta kävellä iltaisinkin. Paljoa ei tullut iltaisin kuitenkaan käveltyä, sillä innostuimme taas tekemään itse ruokaa, nyt kun siihen oli taas kunnon mahdollisuus ja hyvinvarusteltu lähikauppa on auki ympäri vuorokauden.
Kulttuuria harrastimme taas enemmän kuin aikoihin. Elokuvateatterista El Tesoron ostoskeskuksesta löytyi dubbaamaton versio elokuvasta El Hobbit: La decolución de Smaug. Ja Museo de Antioquian Botero-näyttely oli laaja ja hieno ja sai meidät molemmat fanittamaan Boteroa täysillä.
Reissun puolivälikin ohitettiin ilman sen kummempia juhlallisuuksia. 84 päivää matkalla, saman verran edessä. Aika on kulunut suhteettoman nopeasti, vaikka tuntuukin olevan ikuisuuksia siitä, kun laskeuduimme Alaskaan. Minkäänlaista matkaväsymystä ei juurikaan ole ollut havaittavissa. Kun aina mahdollisuuden tullen tekee itse ruokansa ja viettää muutaman illan katselemalla Netflixistä Frendejä tai elokuvia, jaksaa taas kummasti pyöriä kaupungilla muitten turistien joukossa.
Huolimatta siitä, että käsidesin käyttö on jäänyt melko vähäiseksi, olemme pysyneet terveinä. Molemmilla oli pikaiset kuume/mahataudit laivalla Panamasta Kolumbiaan, mutta nekin menivät päivässä ohi.
Isoja vastoinkäymisiä ei ole ollut. Mitään ei ole kadonnut tai varastettu. Snorklauskamera imaisi vettä sisäänsä Maissisaarella, mutta vakuutus korvasi sen. Karoliinan toiset vahvuuksilla olevat aurinkolasit hajosivat San Juan del Surissa, mutta toiset ovat vielä jäljellä.
Hyvää alkanutta vuotta teille molemmille ja turvallista ja antoisaa matkaa eteenpäin!
Marianne ja Eero
Mahtavia paratiisisaari tarinoita! Kai teillä on roudarinteippiä mukana, että saatte aurinkolasit korjattua ja muuta sellaista!?
Nuo maat avautuvat kyllä paljon inhimillisempinä teidän juttujen kautta kuin jostain uutissivuilta rikostilastoina.
Täälläkin on reissattu: Kävin vkonloppuna hyvässä seurassa Dragsvikissä, siinä sitä riitti muistelua ja kulttuuritsokkia! Tulossa myös ”Muumisynttärit” Etelä-Satamassa sinivalkoisilla laivoilla, sehän on kuin ulkomailla kävisi. Pikkujuttu ettei laiva liiku kaijasta mihinkään. T. Evenen
Moro! Kyselin taannoin että pitäiskö sitä teidän lähettämää nyssykkää aukoa niin jäi täsmentämättä että miksi, no ettei vaatteet ole olleet kosteita pakatessa, on niin tiivis paketti? Tuli vaan mieleen. Reissatkaahan onnellisesti! Jontti
Joo, eihän siellä ole muuta kuin teltta, makarit ja patjat, mutta kyllähän ne voisi tosiaan avata tuulettumaan. Kiitos!