Panaman ja Kolumbian väliset rajamuodollisuudet olivat olemattomat: ennen Porvenirista lähtöä Jepi keräsi kaikkien passit ja kävi selvittämässä meidät ulos Panamasta, ja Kolumbiaan saapuessa sama juttu. Kenellekään ei naamaa tarvinnut näyttää eikä kukaan penkonut kamoja.
Aamiaisen nautimme vielä El Gitanolla Cartagenan satamassa, minkä jälkeen Jepi heitti meidät rantaan. Tapasimme kaikki vielä illalla, sillä Jepin piti palauttaa passimme Kolumbian leimoilla varustettuina. Kolumbialainen rajavirkailija teki kuitenkin työtään omaan tahtiinsa ja saimme passit takaisin vasta seuraavana aamuna. Meillä ei mitään kiirettä ollut, mutta norjalaisilla oli lento aamulla ja heillä taisi jo hieman paniikkia pukata. Olo oli kuitenkin vähän orpo ilman passia vieraassa maassa.
Etukäteen varaamamme hotelli El Pedregal sijaitsee Getsemanissa, Cartagenan vanhankaupungin muurien sisäpuolella. Ja onneksi olimme sen varanneet, sillä kaupunki oli todella täysi ja huoneen kyselijöitä kävi hotellin ovella jatkuvasti. Hotellimme emäntä oli hieman epäileväinen, kun ilmoitimme, että passimme olivat vielä veneen kapteenilla ja että saisimme ne myöhemmin. Hän katsoi asiakseen kertoa meille, että ”passports are very important”. Aha.
Olimme aivan sattumalta varanneet hotellin särmikkäästä Getsemanista ja suurin syy lienee ollut edullinen hinta. Getsemani on entistä slummia, mutta sittemmin siistiytynyt. Ehkä juuri siinä piilee sen charmin salaisuus: hotelleja ja turisteja on aivan riittämiin, mutta myös normaalia paikallisen värikästä katuelämää. Ja paljon seinätaidetta.
Cartagena teki molempiin suuren vaikutuksen turistimassoista huolimatta. Turisteista suurin osa vaikuttaa oleva latinoita, mutta myös länsimaalaisia on paljon. Varsinainen vanha kaupunki on huomattavasti siistimpi ja turistisempi, mutta yhtäkaikki mielenkiintoinen. Toinen toistaan kauniimpia kolonialistisia rakennuksia, kapeita katuja ja upeasti valaistuja puistoja.
Katutaiteilijoita ja katuruokaa – molempia löytyy runsaasti. Katuruokaa on ehkä enemmän kuin missään aikaisemmin. Yksi herkuista on arepa con queso: suolaisella juustolla täytetty maissileipänen katukeittiössä paistettuna. Hieman voita väliin ja a vot, kylläpä on hyvää! Ja tuoreet, kypsät mangot valmiiksi paloiteltuna. Ja paljon paljon muuta, mitä emme pystyneet vaatteiden pieneksi jäämisen pelossa kokeilemaan.
Kävimme pyörähtämässä pikaisesti myös Boca Grandella, pitkällä niemellä, joka on täynnä pilvenpiirtäjiä. Niemen hiekkarannat oli ammuttu täyteen auringonpalvojia ja palasimme äkkiä vanhaankaupunkiin.
Meillä molemmilla oli ollut epäilyksemme Kolumbian turvallisuudesta, mutta ainakin Cartagenan vanha kaupunki vaikuttaa erittäinkin turvalliselta, joskaan rahapussia ei perstaskussa kannata säilyttää eikä jokaista sivukatua koluta pimeällä. Niinkuin ei ehkä missään muuallakaan…
Huikeita värejä!