Leticia

Kuumankostean viidakon jälkeen saavuimme takaisin Leticiaan ja majoituimme Eco Hotel El Refugio del Florestaan. Hotellin lähes koko sisustus oli valmistettu erilaisista kierrätysmateriaaleista: sängyt juomakoreista, verhot sokerisäkeistä jne. Hienosti ja maulla toteutettu. Saimme myös kaikki mutaiset ja märät vaatteemme heti pesuun.

Leticiasta oli tullut jo ensimmäisen lyhyen tutustumisen jälkeen erittäin miellyttävä kuva ja nyt se vaan vahvistui. Erityisen kaunis tai siisti kaupunki se ei ole, mutta ilmapiiri on todella leppoisa. Ihmiset ovat kaikki auttavaisia ja aidon ystävällisiä. Avuliaisuus tulikin tarpeeseen, kun meille hommattiin pikavenelippuja Peruun. Hotellimme työntekijä (joka muuten oli keväällä lähdössä kahdeksan kuukauden mittaiselle patikka- ja kanoottimatkalle Amazonia pitkin) järjesti meille mopotaksin Brasilian puolelle Tabatingaan ostamaan lippuja veneeseen ja taksikuski etsi meille oikean toimiston ja kuskasi meidät vielä takaisin Leticiaan. Ehdimme siis käydä kaksi kertaa Brasiliassa ennen puolta päivää: kerran kävelyllä ja toisen kerran mopotaksilla. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia, ja jos ei olisi ollut tarkkana, ei olisi edes huomannut maan vaihtuvan.

Leticiassa aika kului lähinnä sulatellessa viidakkokokemuksia ja nauttien kaupungin rennosta meiningistä ja syöden hampurilaisia ja pizzaa. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, yucca ja platano tökkivät jo melko pahasti.

Nykyään ei uskoisi, että Leticiassa myytiin 60-70-luvulla kovia huumeita aivan avoimesti kaduilla ja koko kaupunkia pitkälti rakennettiin huumerahoilla. Silloiset huumeparonit alkoivat myös rakentaa moottoritietä viljelmilleen, mutta se hanke tyssäsi laajoihin pidätyksiin ja samoihin aikaan Leticiaan tuotiin järeät poliisivoimat putsaamaan kaupungit kadut. Ja hyvin olikin putsattu, sillä Leticia oli tähänastisen reissumme kutsuvin ja ystävällisin paikka.