Sukellusta Curaçaolla

Atlantis Diving & Apartments, hotellimme, sijaitsi rannalla muutaman kilometrin päässä Willemstadin keskustasta ja näin ollen sivussa pahimmasta turistimelskeestä. Erittäin pätevä majapaikka suhteellisen hyvin varustetulla keittiöllä ja mikä tärkeintä, alakerrassa oli sukelluskeskus.

Normaalisti sukelluskohteet ovat niin kaukana, että niihin pääsee vain veneellä ja mukaan tarvitaan paikan tunteva opas. Curacao sen sijaan on tunnettu erityisesti rantasukelluksistaan. Koralliriutta kiertää suunnilleen koko saaren 20-50 metrin päässä rannasta laskeutuen 7 metrin syvyydestä paikoitellen jopa sataan metriin. Tästä syystä myös sukellukset ovat yleensa helppoja: uidaan pinnalla riutalle, laskeudutaan pariinkymmeneen metriin, seuraillaan riuttaa kunnes ilma on puolessavälissä, palataan takaisin matalammalla ja saavutaan automaattisesti lähtöpaikkaan. Olimme etukäteen lukeneet, että helpointa täällä on vuokrata auto ja sukelluskamat ja ajella haluamaansa paikkaan sukeltamaan ominpäin.

Ajattelimme ensin sukeltavamme pari kertaa oppaan kanssa, että homma muistuisi mieleen. Mutta kaikki vaikutti niin helpolta, että vuokrasimme laitteet ja pulahdimme suorilta ekalle sukellukselle kahdestaan hotellin rannasta. Ja mukavasti se sujui rutiinilla ja hyvältä näytti! Runsaasti hyvinvoivia koralleja ja mukavasti kalaelämää. Tätä se oli taas vuosi odoteltu; viimeksihän sukelsimme San Juan del Surissa, Nicaraguassa..

Seuraavat sukelluspaikat valitsimme jo hieman kauempaa, pakkasimme vermeet autoon, ajelimme rannalle ja puimme kamat päälle parkkipaikalla. Parasta tässä oli aikatauluttomuus; sai itse määrätä missä sukeltaa ja mihin aikaan ja kuinka kauan (vain oma ilmankulutus huomioitavana) ja miten syvällä ja kuinka hitaasti/nopeasti valmistautuu sukellukseen. Ihan luksusta! Ruuhkistakaan ei ollut haittaa. Kaukana olivat mm. Indonesiasta tutut japanilaissateet, missä aloittelevia japanilaissukeltajia tipahti pinnalta nenän eteen räpiköimään. Curacaolla vaikutti olevan yllättävänkin niukkalukuisesti sukeltajia, vaikka se on suosittu sukellussaari ja lomakausi oli parhaimmillaan.

Mitään isompia eläviä emme sukelluksilla tavanneet. Pari kilpikonnaa ja valtava vihreä mureena olivat isointa antia. Pienempää kalaa oli sen sijaan paikoitellen isojakin parvia. Maisemat olivat enimmäkseen samankaltaisia, vain koralliseinämän jyrkkyys vaihteli 45 asteesta jopa aivan pystysuoraan.

Vajaassa parissa viikossa ehdimme sukeltaa rauhalliseen tahtiin kuusitoista kertaa, seitsemässä eri paikassa. Pitempäänkin tuolla olisi saanut aikaa kulumaan, aloimme vasta päästä mukavaan sukellustahtiin, kun oli jo lähdettävä.

Sukelluslogimme »