Curaçao

Willemstad
Willemstad

Hassu paikka. Hollanin kieli keskellä Karibiaa kuulostaa suhteellisen absurdilta. Hollanti on siis maan virastokieli, muut viralliset kielet ovat papiamentu ja englanti. Suurin osa ihmisistä puhuu äidinkielenään portugalista ja afrikkalaisista kielistä muodostunutta papiamentua. Englannilla ja espanjallakin tulee täällä vallan hyvin toimeen.

Asiallista värienkäyttöä.
Asiallista värienkäyttöä.

Hollannin vaikutus näkyy myös arkkitehtuurissa. Talojen väritys puolestaan on peruskaribialaisen kirjavaa; sellaista, josta jokainen kunnollinen suomalainen julkisivulautakunnan jäsen saisi halvauksen.

83 metriä korkea silta piti rakentaa, että risteilijät mahtuvat ali.
83 metriä korkea silta piti rakentaa, että risteilijät mahtuvat ali.

Curacaon sydäntä ja oikeaa luonnetta on satunnaisen turistin vaikea löytää. Se on melko ymmärrettävää, sillä saarella käy yli kaksi miljoonaa turistia vuodessa. Ison osan niistä tuovat valtavat risteilyalukset, joiden saavuttua pääkaupunki (ja ainoa kaupunki) Willemstadin keskusta on ähkyä myöten täynnä amerikkalaisia. Muutoin turistit tuntuvat tulevan lähinnä Hollannista ja erään divemasterin mukaan täällä on myös paljon skandinaaveja.

Sunnuntai, eikä risteilyaluksia satamassa. Nyt ei ole tungosta.
Sunnuntai, eikä risteilyaluksia satamassa. Nyt ei ole tungosta.

Siistiä on ja kallista. Hanavesi on yllättäen juotavaa, ja jopa oikein hyvän makuista. Ei siis ihan normaali matkakohteemme, mutta sukelluksenhan takia me tänne tulimme. Paikalliset ovat kovin kielitaitoisia ja hieman vetäytyviä, mutta heti kovin hymyileviä ja ystävällisiä, kunhan itse ensin tervehtii.

Hollantilaistyyppinen joululounas: bitterballen & Heineken.
Hollantilaistyyppinen joululounas: bitterballen & Heineken.

Ravintolatarjonta on juuri sellainen mitä turistipaikalta voi olettaakin eli ns. kansainvälinen keittiö rulettaa. Pari helmeäkin täältä löytyy. Ensinnäkin perihollantilaiset bitterballenit ja toiseksi arepat. Arepohin tutustuimme ensimmäisen kerran Kolumbian Cartagenan katukeittiöissä ja jäimme kerrasta koukkuun. Niinpä olikin mahtava yllätys kun niitä saa täältäkin. Curacaolla arepakioskeja pyörittävät lattarit eli kommunikointi sujuu luontevimmin espanjaksi.

Toisin kuin Kolumbiassa, venezuelalaistyyppiset maissileivät eli arepat ovat täytettyjä. Mainio välipala ja sopii myös keliaakikoille.
Toisin kuin Kolumbiassa, venezuelalaistyyppiset maissileivät eli arepat ovat täytettyjä. Mainio välipala ja sopii myös keliaakikoille.

Hyönteisten vähyys jaksaa yhä hämmästyttää. Emme toki erityisesti kaipaa Amazonin kymmensenttisiä torakoita tai Nicaraguan hyttysparvia, mutta tähän mennessä olemme nähneet ehkä pari perhosta ja pari kärpästä. Kyllä näillä leveysasteilla luulisi vähän enemmän ötököitä elävän.

Lieneekö hyönteisten vähyys syynä siihen, että perusgekkoja täällä ei ole näkynyt ollenkaan. Muita liskoja löytyy kyllä sitäkin enemmän, aina vessassa asustavasta parisenttisestä sisiliskosta terassimme edessä kivillä paistatteleviin metrisiin iguaaneihin.

Lisko sieltä isommasta päästä.
Lisko sieltä isommasta päästä.

Uudenvuoden juhlinta sujui täällä normaaliin eteläamerikkalaiseen tapaan. Pommien ja rakettien paukuttelu alkoi heti joulupäivänä ja kiihtyi hiljalleen vuodenvaihteen maailmanlopunmeiningiksi. Kaikilla isommilla hotelleilla oli oma ilotulituksensa ja jokaisella kynnellekykenevällä paikallisella omat paukkunsa. Tärkeintä tuntui olevan kova ääni, ei niinkään välähdys. Pauke jatkui harvakseltaan vielä koko uudenvuodenpäivän.

"Mikäs täällä paukahti?"
”Mikäs täällä paukahti?”
Vuosi sitten kävimme katsomassa Hobbitin kakkososan Kolumbiassa. Täällä katsoimme viimeisen. Emme kuitenkaan tässä teatterissa.
Vuosi sitten kävimme katsomassa Hobbitin kakkososan Kolumbiassa. Täällä katsoimme viimeisen. Emme kuitenkaan tässä teatterissa.
Auringonlaskut ovat täälläkin hienoja. Näkyvät myös terassillemme, jos tuuli puhaltaa hieman palmunlehviä sivuun.
Auringonlaskut ovat täälläkin hienoja. Näkyvät myös terassillemme, jos tuuli puhaltaa hieman palmunlehviä sivuun.
Sukellus täällä on kerrassaan mainiota. Siitä lisää myöhemmin.
Sukellus täällä on kerrassaan mainiota. Siitä lisää myöhemmin.

Yksi kommentti: “Curaçao

  1. Olipa kiva lukea ja katsella kuulumiset tuoreeltaan! Herkullisen värisiä taloja ja ihanan siisti katukuva. Mielenkiintoinen yksityiskohta tuo vanhemman herran niska viinicoolerissa (tai vastaavassa) 🙂 Hyvää 2015! @joutsiniemi

Vastaa