El Castillo

Oli siis aika jättää Nicaragua. Ostimme paikallisesta Ticabusin toimistosta pikavuorobussiliput San Joseen, Costa Ricaan sekä avoimet liput edelleen Panamaan, sillä Costa Rican rajalla kuulemma vaadittaisiin lippua myös maasta pois. Sen jälkeen luimme, että myös Panamassa olisi sama meininki. Ja koska Panamasta ei pääsekään maata pitkin edelleen Kolumbiaan, jouduimme ostamaan vielä paluuliput takaisin San Joseen, jotka nyt siis jäisivät käyttämättä.

Ajoimme taksilla läheiseen Rivasin kaupunkiin, josta pienen odottelun jälkeen nousimme melkein ajoissa olevaan bussiin. Bussi oli uusi ja siisti ja matka meni sujuvasti piirrettyjä ja espanjaksi dubattua Jurassic Parkia katsellessa. Nicaraguan ja Costa Rican rajalla vierähti pari tuntia, siitä enin aika odotellessa, että tullimiehet saivat bussin tutkittua. Ja nyt sitä lippua maasta pois myös oikeasti kysyttiin.

San Joseen saavuimme yhdeksän jälkeen illalla. Olimme etukäteen varanneet hostellin bussiasemalla läheltä, joten pääsimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna myös etukäteen varaamamme pikkubussikyyti Fortunaan lähti läheisen hotellin pihasta puoli kahdeksalta. Ja Fortunasta oli puolilta päivin vielä puolen tunnin taksimatka, ennenkuin saavuimme pieneen El Castillon kylään ja nokkelasti nimettyyn Hotel El Castilloon.

Heti San Josesta lähdettyämme taivaalle oli alkanut kerääntyä tummia pilviä sitä mukaa kun nousimme yhä korkeammalle vuorille. El Castilloon tultaessa sateli jo ihan kunnolla. Ja sitä sitten jatkuikin kolme päivää, välillä rankastikin ja hetkittäin ei taas juuri yhtään. Mutta taivas oli koko ajan pilvessä. Ja pilvet roikkuivat sen verran matalalla, että hotellimme mainostamat näköalat tulivuori Arenalille ja sen juurella olevalle järvelle Lago Arenalille olivat pelkkää harmautta. Toisaalta sade ja viileys (24 astetta?) olivat jopa mukavaa vaihtelua San Juan del Surin, Ometepen ja Granadan helteisiin.

Missä on tulivuoria, sieltä löytyy yleensä myös kuumia lähteitä. El Castillon ja Fortunan liepeillä on useita kylpylöitä ja kylpylähotelleja. Kävimme testaamassa niistä halvimman, Paradise Hot Springsin, joka osoittautuikin vallan mainioksi paikaksi. Muita asiakkaita meidän lisäksemme oli enimmillään kuusi, joten saimme aivan omissa oloissamme liota erilämpöisissä (35-40 astetta) altaissa ja käydä välillä viilentymässä 27-asteisessa kylmäaltaassa (siinäkin kyllä viileni, mutta jäimme vähän kaipaamaan kesämökin avantoa). Ja sellainenkin ihme tapahtui, että kesken kaiken pilvet hävisivät hetkeksi, ja Arenal näkyi muutaman minuutin ajan melkein kokonaisuudessaan. Kylpylän vastaanoton tyttö kävi vielä erikseen kertomassa kaikille kylpijöille, että tulkaa nyt katsomaan, kun vielä ehditte.

Ja se canopy. On sellaisia kuin San Juan del Surissa, jossa auringonpaisteessa körötellään kolmenkymmenen metrin korkeudessa, katsellaan maisemia ja jarrutellaan itse. Ja sitten on sellaisia kuin täällä, missä mennään rankkasateessa kahdensadan metrin korkeudessa kahdeksaakymppiä. Tuossa vauhdissa sadepisarat sattuvat silmämuniin niin, että silmiä voi hädintuskin pitää auki. Itse ei voi juurikaan jarrutella, eikä kannatakaan, ettei jäisi välille. Päinvastoin, pitää yrittää pienentää ilmanvastusta olemalla tiukasti muna-asennossa, että alhaalla odottavalla jarrumiehellä olisi hommia. Ja vaijereita on kahdeksan, pisimmillään 750 metriä. Voi sentoki sitä kyytiä. Jos Nicaraguassa tuo homma oli mahtavaa, niin täällä se oli sitä moninkertaisesti, sateesta ja isosta ryhmästä johtuvasta odottelusta huolimatta. Tähän jää koukkuun, pakko päästä vielä jossain kokeilemaan.

Näin pikaisesti vain muutaman paikan nähneenä Costa Rica tuntuu vauraammalta ja turistisemmalta Nicaraguaan verrattuna. Tohtisiko jopa sanoa särmättömämmältä. Amerikkalaisia turisteja on paljon ja ainakin San Josesta tuntui löytyvän kaikki mahdolliset Amerikan lahjat maailman pikaruokakulttuurille. Dollari käy täällä maksuvälineenä niinkuin Nicaraguassakin. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta monesti se tuntuu pelkältä turistiystävällisyydeltä. Kukaan ei tohdi näyttää nyrpeää naamaa, niinkuin Nicaraguassa saattoi helpostikin tapahtua. Mutta saahan taas nähdä, miltä Karibian rannikolla näyttää. Eipä se olisi ensimmäinen kerta, kun ensivaikutelmamme on osoittautunut vääräksi.