Noudimme vuokra-auton Viña del Marista ja lähdimme huristelemaan kohti etelää lopullisena kohteenamme Puerto Montt, mutta välietapit olivat jokseenkin kokonaan suunnittelematta. Reittimme kulki läpi Chilen viinivakan vuoroin pikkuteitä, vuoroin Pan-Americania. Jossain vaiheessa viinin tuoksu vaihtui sahajauhon tuoksuun ja olimmekin yllättäin kuusimetsässä keskellä puuteollisuutta. Avohakkuita näyttävät suosivan täälläkin.
Illankahussa alkoi tuntua siltä, että yli kahdeksan tunnin ajelu saa nyt riittää ja jostain pitäisi löytää pielus. Osuimme kaupunkiin nimeltä Constitución ja heti kättelyssä selvisi, mistä kaupunki saa tulonsa: sellusta. Hajusta ei voi erehtyä, jos koskaan on nuuskinut ilmaa Valkeakoskella tai Imatralla.
Yöpaikkakin, hotelli Herrera, löytyi heti ensikysymällä, vaikka kaupungissa tuntui olevan paljon viikonlopunviettäjiä jonkin festivaalin vuoksi. Ei mikään kummoinen mesta, mutta siisti ja lähellä keskustaa.
Koska koko rannikon majapaikat tuntuivat olevan tosi varattuja, suunnittelimme seuraavan kohteen tarkemmin ja varasimme yöpaikan Concepciónista. Ylös alas kiemurteleva pikkutie läpi kylien oli mielenkiintoinen ajettava ja maisemissa riitti ihailtavaa.
Varsinainen haaste oli varaamamme majapaikan löytäminen, eikä moottoritien perusparannustyömaa yhtään helpottanut asiaa. Olimme osoitteen perusteella jo tosi lähellä, mutta ilman viereisen hotellin avuliasta señoria olisi hotelli kyllä jäänyt löytymättä. Hän soitti paikalle isäntämme, jonka perässä ajelimme oikeaan kohteeseen, joka muuten oli sadan metrin päässä. Ja aivan totta: emme ikinä olisi löytäneet sitä itse, sillä Apart Hotel de San Andres oli vain muutama asunto suuressa kerrostalossa ilman mitään kylttejä tai mitään osviittaa hotellista. Mutta aivan loistava asunto parvekkeella ja keittiöllä. Näkymät tosin betoniparkkipaikalle, mutta eihän kaikkea voi saada.
Concepciónin lähimaastosta olisi löytynyt useita loistavia rantapaikkoja, mutta sää ei suosinut. Koskapa rannalla makoilu ei sumuisessa 12-asteessa juuri innostanut, keskityimme viereisen ostoskeskuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä suunnittelimme matkaamme eteenpäin. Hieman siis lomaa perusturistihommista.
Aaargh, että kävi kilpailussa ohrasesti. Kostoksi jätämme Suntinportin Hiiret ja lähdemme Muumiristeilylle!!
Voi olla, että on maisemat yhtä hulppeita kuin teillä ja mansikat makeita. Eli Ihania kuvia ja pahoittelut repun hävikistä. Onneksi sukuun on liittynyt punainen porolaukku Jokisen Valinnasta ja se melkein korvaa teidän repun menetyksen.
Chileen eläytyen, terveisiä!