Olimme Villa Parque Siquimanin majapaikkamme ensimmäiset suomalaisvieraat, joten lähtiessä piti vielä ottaa >>kuva Facebookiin.
Seuraavaksi höpsismiarpa heitti meidät takaisin Parana-joen rannalle, San Nicolas de los Arroyosiin. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa ei ole mitään ihmeellistä. Tai jos ihmeellisenä haluaa pitää Neitsyt Marian ilmestymistä tässä kaupungissä 80-luvulla, niin sitten kai. Kaupunkilaiset olivat innostuneet tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta ja rakentaneet melko ison kirkon. Tai keskenhän se oli vieläkin. Kauniimpiakin rakennuksia on nähty.
San Nicolasin jälkeen palautimme auton Buenos Airesiin. Autoilu Buenos Airesin iltapäiväruuhkassa iPadin halpisnavigaattorin opastuksella on melko jännittävä kokemus sinänsä. Sisääntulotiellä oli parhaimmillaan kuusi kaistaa yhteen suuntaan ja muutama auto enemmän rinnakkain. Kaistamerkinnät, jos niitä ylipäätään on, ovat ilmeisen suuntaa-antavia. Siksi varmaan juuri kukaan ei käytäkään vilkkua. Myös nopeusrajoitukset tuntuvat olevan ohjeellisia. Vaikka itse yritimme ajaa niin kovaa kuin vaan tohdimme, aina oli joku persuuksissa kiinni yrittämässä ohi. Chilen pohjoiseurooppalaistyyliseen liikenteeseen verrattuna Argentiinan autoilukulttuuri on melkoisen sekopäistä. Täältä löytyvät myös ylivoimaisesti koko reissumme romuimmat näkemämme autot, vaikka autokanta keskimäärin onkin aivan hyväkuntoista.
