Buenos Airesista lensimme Turkish Airilla Istanbulin kautta Helsinkiin. Buenos Airesin kaupat toitottivat syksyn uutuusmallistoja, kun taas Istanbulissa toivotettiin kevät tervetulleeksi. Hetken piti miettiä mitä vuodenaikaa nyt eletään. Mutta keväthän se on ja kesä onneksi edessäpäin. Muutaman päivän asioiden hoitelemisen ja kyläilyjen jälkeen pääsimme vihdoin kesämökille viettämään viimeistä vuorotteluvapaaviikkoa. Nyt on aikaa miettiä, mitä tuli tehtyä.
Granadassa muuan umpihumalainen amerikkalainen totesi ihailevan painokkaasti matkastamme: ’You will learn a lot.’ Opimme ainakin, että ruoka on Suomessa aika hyvää, varsinkin leipä. Toisaalta: USAssa on parhaat burgerit ja mustikkamuffinssit, Perussa ja Chilessä paras ceviche ja Argentiinassa parhaat pihvit. Makuasioita kaikki tosin. Opimme myös, että huumori on samanlaista kaikkialla, kulttuurieroista huolimatta. Opimme, että turistin työ on raskasta ja jokaisesta peräkylästäkin löytyy nähtävyys, mitä pitää asianmukaisesti äimistellä: mucho wow wow. Opimme, että espanjan kieltä ei ole olemassa, vaan on nicaraguaa, kolumbiaa, perua, boliviaa, chileä jne.
Opimme, että viidakossa on märkää ja mutaista ja autiomaassa kuivaa… Niin, ja että maailma on suuri, mutta pieni.
Kiitokset lukijoillemme ja erityisesti kommentoijille, meillä ainakin oli hauskaa. Saattaa olla, että jotain kuvapäivityksiä tänne teemme, kunhan tästä rauhoitumme. Mutta muuten tämä oli varmaankin tässä.
Kiitos!!
Ihania kuvia mökiltä. Ehkäpä jopa vähän haikeeta kun ei ens viikon talvilomalla suunnatakkaan Koppeliin…
Mikä oli päälimmäinen tunne viimesessä alamäessä Vävy-jussiin??
Haleja.
Avasin sivut ihan vaan tunnelmoidakseni, johan mulle ehti lauantaitapa tulla punkusta ja patagonian sivuista 🙂 Enkä joutunut pettymään! Uusi kommentti oli! Muutaman päivän päästä saattaa metsäpolku ryskätä etelän suunnasta….