Olimme jo matkan varrella saaneet hieman vihjeitä, että Santa Fe olisi hieman erilainen kaupunki ja näin olikin. Matalaksi rakennetun vanhan kaupungin kaduilla oli sellainen fiilis, että John Wayne voisi hetkellä millä hyvänsä ratsastaa rennosti kulman takaa vastaan. Lattarikaupunkien tyylin kaupungin sydän on tori, La Plaza, minkä ympärille elämä rakentuu ja kaikki kävelevät! Hyvin erikoista täälläpäin. Pidimme kovasti.
Santa Festä lähdettäessä alkuperäinen 66 olisi ollut aivan liian haastava ajettavaksi ilman nelivetoa, joten päädyimme idylliseen, vuorten yli mutkittelevaan Turquoise Trailiin. Kaunis reitti ja kaupanpäälle Madrid, 50-luvulla hylätty kaivoskaupunki, jonka taiteilijat olivat vallanneet 70-luvulla ja tehneet siitä viriilin turistikohteen. Ei mikään varsinainen ghost town, vaan ennemminkin kaikenkarvaisten artesaanien leikkikenttä. Pientä suklaapuotia ei voinut ohittaa. Paikan omistajaherra valmisti itse kaikki suklaat ja cashew-vihreächili-lime-tummasuklaa saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta oli aivan järkyttävän hyvää!
Albuquerque on kaikille televisiosarja Breaking Bad-faneille tuttu kaupunki. Tarkoituksenamme oli käydä bongaamassa Walter Whiten kotitalo, mutta netistä selvisi, että paikan oikeat asukkaat mielellään heristävät nyrkkiä kaikille, jotka vähänkään hidastavat vauhtia talonsa kohdalla. Jätimme asian sikseen. Toinen loistava idea oli hakea ne erämaakoordinaatit, mihin herra White hautasi tynnyreittäin dollareita. Nämä koordinaatit olisivat kuitenkin johtaneet vain elokuvastudiolle, joten hylkäsimme senkin ajatuksen. Näimme sentään Madridissa aivan Jesse Pinkmanin näköisen tyypin; tyhjää parempi.
Texasissa ja New Mexicossa kysytään kaikilta alkoholin ostajilta henkkarit, eikä siinä mitään, onhan meillä mitä näyttää ja ikäkin riittää juuri ja juuri. Paras veto oli kuitenkin Albuquerquen Walgreens-ketjun myymälällä: he hyväksyvät vain Pohjois-Amerikan ja Kanadan viralliset henkillisyyspaperit. Hä! Jopa jonossa olevat asiakkaat pahoittelivat toimintaa ja neuvoivat meitä seuraavaan kauppaan.
Liekö isompien kaupunkien etuja, kun toistamiseen oli vallan mainio illallinen: lohta ja kampasimpukkaa järjellisen kokoisina annoksina. Eurooppalaiseen makuun ”kunnon amerikkalainen kotiruoka” käy nimittäin melko raskaaksi jo näin toisella viikolla.