Airbnbstä varaamamme huone omalla sisäänkäynnillä on San Franciscon Bernal Heightsissa, rauhallisella ja boheemilla asuma-alueella. Bussimatkaa kertyy ihan mihin tahansa kaupungille melkoisesti, mutta asunto on niin mukava ja emäntäpariskunta avulias, että se ei haittaa.
Jotta tämänkokoiseeen kaupunkiin pystyy kunnolla tutustumaan, ovat bussikortti ja julkisen liikenteen kartta ehdottomat apuvälineet. Matkustaminen on helppoa ja halpaa: yksi matka maksaa 2 dollaria, 7 päivän bussikortti 28. Pysäkkejä on turhankin tiheässä, noin korttelin välein. Ensimmäisenä päivänä valitsemamme bussi kuljetti meidät mielisairaalan ohi Tenderloiniin ja mieleen tuli, että onko koko kaupunki zombien ja pummien vallassa, vai olimmeko vain valinneet erikoisen reitin.
Sittemmin kuitenkin tajusimme, että olimme valinneet haastavimman tavan tutustua kaupunkiin, sillä ihan normaalejakin ihmisiä täällä asuu. Eri kaupunginosat tosin eroavat toisistaan todella paljon. Tenderloin on siis se epämääräisempi alue. Castrossa sukupuolivähemmistö on enemmistö ja katukuvan täyttävät sateenkaariliput, parturiliikkeet ja koirahoitolat. Haight-Ashbury on entisten ja nykyisten hippien sekä heitä tuijottavien turistien valtakuntaa. Vintage- ja asusteliikkeitä, tatuointi- ja lävistysstudioita ja second hand shoppeja. Perinteisempiä turistirysiä ovat Golden Gate -silta ja Fisherman’s Wharf ja tietenkin Alcatrazin vankilasaari. Matka vanhalla raitiovaunulla kuuluu myös jokaisen turistin velvollisuuksiin.
Ylimääräiset kolikot taskunpohjalta saisi helposti kulutettua kaikenkarvaisten rahankeräjien kuppeihin; joukkoon mahtuu oikeasti hyviä katutaiteilijoita ja sitten vähemmän taitavia. Kodittomien suuri määrä näkyy jokapuolella kaupunkia ja rahaa pyydetään mitä erilaisin verukkein. Yksi parhaista selityksistä oli, että ninjat tappoivat vanhempani, tarvitsen rahaa kung-fu-tunteihin. Taikka sitten pelkästään: ”I won’t lie to you, need beer.”
To be continued…
