Siis vain muutama kymppi lisää majoituksen hintaan ja saimme yltiösiistin huoneen ilman hajuja, ison, amerikkalaisittain hyvän aamiaisen, hiljaisen ilmastoinnin, supernopean netin ja ison kylppärin. Loistavaa siis, mutta muistammeko Oklahoma Cityn Sleep Innin vielä joskus vuosien kuluttua? Tuskinpa. Hajuton ja mauton, ei tule jäämään mieleen. Jatkoimme matkaa.
Alamme sopeutua ilmanalaan: aamun 28 astetta tuntui mukavan vilpoiselta.
Keskilännen Kulttuuripäivät jatkuvat; tänään kävimme peräti kahdessa museossa. Route 66 -museoa Clintonissa on internetissä kehuttu kovasti. Eikä suotta. Hienosti tehty, vuosikymmen kerrallaan tien historiasta kertova näyttely. Ei liikaa nippelitietoa, vaan ulkomaalaisellekin toimivat nasevat selitykset asioista. Erittäin viihdyttävää.
Parinkymmenen mailin päässä Elk Cityssä oli puolestaan National Route 66 Museum. Kaikki samat asiat hieman vaatimattomammin esitettynä. Ei huono ollut tämäkään, mutta jäi kyllä pahasti Clintonin museon varjoon. Tosin samalla lipulla pääsimme viereiseen Elk Cityn kaupunginmuseoon. Siellä pääsimme tutustumaan mm. Beutlerin sukuun, joka on pyörittänyt kaupungin rodeobisnestä jo liki vuosisadan ajan. Jii-haa!
Jäimme yöksi Elk Cityyn ja motelliarpa osui Flamingo Inniin. Perinteinen, intialaisjohtoinen, erittäin siisti majapaikka ja iso huone. Aivan vieressä oli ihan jees meksikolainen grilli, joskin olisivat saaneet lisätä hieman meksikoa ruokiinsa. (Ellisvillen meksikolaisesta unohtuikin mainita: tarjoilija oli kovin kummissaan ja innoissaan, kun olimme syöneet kaikki vihannekset lautaselta. Paikalliset eivät kuulemma moista harrasta, eli siis ilmeisen erikoista ulkomaalaistoimintaa.)
Ja lämpö nousee: 37 astetta.