Gallup, NM – Holbrook, AZ

Eilisen epäonninen reissu Red Rock- luonnonpuistoon jäi kaivelemaan sen verran, että lähdimme heti aamiaisen jälkeen uudestaan katselemaan paikkoja. Kaikki oli edelleen suljettu, mutta jostain saimme älynväläyksen, että suurin osa alueesta olikin rodeoareenaa ja itse luonnonpuisto oli jossain muualla. Kokeilimme jokaista tienpätkää minkä näimme ja lopulta löysimme polun ääreen. Polku oli merkitty vasta sinne mistä se alkaa eli eipä kovinkaan informatiivista. Onneksi löytyi, sillä hienoa oli taaplata täysin kahdestaan varsin majesteettisissa maisemissa keskellä navajoreservaattia. Näimme kojootin ja preeriakoiria. Melkein näimme myös kallioiden huipuilla tähystelevät intiaanit.

Gallupissa on lauantaisin kuuluisa kirpputori ja sinnehän mekin halusimme – monen muun lailla. Vaikka kirppari ei ollut suurimmillaan juuri tänä lauantaina, niin se oli aivan riittävän suuri meille. Suurin osa asiakkaista ja myyjistä oli navajoja ja tunnelma kovin eteläamerikkalainen, paitsi että kaikki puhuivat englantia. Sivumennen mainiten kirppari sijaitsi Old US Route 666:n varrella. Liekö ollut liian paholaismainen tiennimi, sillä se on nykyään lakonisesti tie-491.

Päivän teema oli luonnonpuistot; seuraavaksi vuorossa oli Petrified Forest eli kivettyineden puiden metsä. 225 mijoona vuotta sitten näillä tyhjillä aavikoilla kasvoi sankka metsä ja puiden kaaduttua ne hautautuivat hiekkaan. Piipitoinen maa tunkeutui moninaisine mineraaleineen niiden sisuksiin tehden niistä kiviä. Myöhemmin maa huuhtuutui pois ja nyt nämä kivipuukappaleet ovat meidän ihmeteltävinämme. Puisto oli valtava eli ajelimme autolla 45 km matkan pysähdellen silloin tällöin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Olimme valinneeet Holbrookin pikkukaupungin Arizonassa yöpymiskohteeksemme jo Suomessa yhdestä ainoasta syystä: Wigwam-motelli. Varauskin piti tehdä jo reilusti etukäteen, sillä tämä 66-jäänne on matkailijoiden ilmiselvä suosikki. Viitisentoista betonitiipiitä ringissä ja jokaisen eteen on parkkeerattu vanha auto. Sisällä alkuperäiset 50-luvun mööpelit. Aikoinaan näitä motelleja oli kokonainen ketju, nykyään niistä on toiminnassa enää kaksi. Tästä ei juuri enää majapaikka voi mennä mahtavammaksi! Ja halpakin vielä: $63.

Tahdoimme viettää aikaa mahdollisimman pitkään tiipiissämme ja siitäpä syystä päädyimme noutamaan pizzaa kotiin. Tästä seurasikin varsinainen noutopizzajupakka, kun yritimme löytää pizzaa tästä meksikolaisen ruoan ihmemaasta. Löysimme vain suljettuja ja lankut luukuille naulattuja ravintoloita. Pizzaa teki kuitenkin niin paljon mieli, että lopulta piti nöyrtyä Pizza Hutiin; se kun oli ilmeisesti oikeasti tämän kylän ainoa paikka mistä sai pizzaa. Eihän se mitään pahaa ollut. Mäkkäri ja Subbari on sentään vielä käymättä…