Vajaan vuorokauden verran Oklahomakokemusta takana ja sen verran olemme tajunneet, että emme tajua kuin noin puolet paikallisten puheista. Nyökyttelyllä on pärjätty hyvin tähän asti ja fiilikset menee kutakuinkin niin, että ”puhu mitä puhut, minä en ymmärrä kuitenkaan”. Jo pelkästään se, että kaupan kassa kysyy haluammeko muovikassin, kuulostaa ylitsepääsemättömän hankalalta ymmärtää. Ja englantia puhuvat he.
Anyways, asialliset hommat on pystytty hoitamaan ja aamiaistakin saimme nenämme eteen taas kovin perinteisessä dinerissa (motellin makeat viinerit eivät oikein napanneet, vaikka naapurin ukko tuntui olevan melko tohkeissan noinkin upeasta aamiaisesta).
Missourin viinintuotanto oli ollut meille yllätys ja niin oli Oklahomankin. Kartasta noin vain ohimennen bongattu StableRidgen pieni perheviinitila tuotti niin mukavan kepoista merlotia, että ostimme mukaan pullollisen. Perheen tytär esitteli takapihan viinitarhaa ja kertoi alkukesän olleen niin sateinen, että kaikki olivat aivan kummissaan viiniköynnosten oudosta kasvusta ja pelkäsivät rypäleiden alkavan homehtua. Omituisia kelejä siis muuallakin kuin Suomessa.
Päivän ajomatka oli muuten melko tylsä. Suurin osa siitä oli isompaa nelikaistaista tietä ja päästelimme sitä muutamalla pysähdyksellä suoraan Oklahoma Cityyn, National Cowboy & Western Heritage Museumin pihaan. Tämä olikin vähän eilistä museoa isompi, jopa niin iso, että sinne myytiin myös kahden päivän lippuja. Mielenkiintoinen oli se myös. Uudet ja vanhemmat länsiaiheiset taidenäyttelyt kävimme läpi suht pikaisesti, mutta varsinaisella inkkari-länkkäri-osastolla viihdyimme pitkään. Kiirettähän meillä ei ollut, kun ajomatka oli sujunut niin nopeasti.
Olimme jo edellisenä iltana varanneet hotellin läheltä museota. Todellakin, Sleep Inn, ensimmäinen oikea hotelli tällä matkalla. Näin lähellä Oklahoma Cityn keskustaa normaalihintaluokkamme motellit olivat sen verran epämääräisiä, että katsoimme parhaaksi satsata muutaman kympin enemmän kunnolliseen hotelliin.
Ja kävelymatkan päästä löysimme oivallisen pizzerian. Tosin täällä kävelymatka on melko absurdi käsite, koska kukaan ei kävele minnekkään. Paitsi me. Sääliviä ja kannustavia katseita saimme osaksemme ohikulkevista autoista. Lämmintä oli edelleen mukavat 35 astetta.
