Matkalle Cuscosta Punoon valitsimme vähän normibussia kalliimman turistibussin. Hintaan kuului lounas seisovasta pöydästä, virvoketarjoilut bussissa ja viisi pysähdystä inkaraunioilla, museoissa ja muutamassa kirkossa. Pysähdyimme pikaisesti myös korkeimmalla paikalla, jossa olemme ikinä olleet, 4335 metrissä.
Puno on onneksi vähän matalammalla, vain 3830 metrissä Titicaca-järven rannalla. Mutta tuokin reilun neljänsadan metrin nousu Cuscosta riitti aiheuttamaan Karoliinalle vuoristotaudin. Ei mitään vakavaa, mutta pari päivää kului pelkästään lepäillessä eikä litratolkulla ryystetystä kokateestäkään tuntunut olevan mitään apua. Uni maistui, ruoka ei; kolme päivää meni pelkällä parsakeitolla. Onneksi olimme saaneet Booking.comista mahtavan tarjouksen: kolmen tähden hotellin neljäsosalla normaalihinnasta. Kanta-asiakkuus kannattaa. Eli meillä oli lämmin(!) huone aivan keskuspuiston Plaza de Armasin vieressä, kohtuullisen nopea netti ja buffet-aamiainen. Hyvin kului siellä aika matkan jatkoa suunnitellessa.
Punoon ja ympäristöön tutustuminen jäi siis melko vähälle. Puno on Perun kansanperinnepääkaupunki, ja juuri seuraavalla viikolla olisi siellä alkanut suuri pariviikkoinen tanssi- ja musiikkifestivaali, Fiesta de la Virgen de la Candelaria. Jonkun verran kaupungilla jo viriteltiin tapahtumaa kulkuein ja pakollisin paukkupommein. Vähän olisi mielemme tehnyt jäädä seuraamaan festivaalia, mutta koskapa olimme jo varanneet matkaa eteenpäin, se sai nyt jäädä.
Vähän tylsä mielikuva Punosta jäi. Kaupungissa on yksi turistikatu, jonka varrella kaikki matkamuistomyymälät, kerjäläiset ja turistiravintolat sijaitsevat. Titicacan ranta on melko autiona puolentoista kilometrin päässä keskustasta. Siellä on rivissä kymmeniä ravintoloita, nyt lähes tyhjillään, mutta voisi kuvitella, että festivaalien aikaan siellä olisi melkoinen hulina.
Itse Titicacastakaan ei jäänyt mitään erityisen loistokasta kuvaa, varmaankin siksi, ettemme jaksaneet tutustua kuin mudalta ja levältä haiskahtavaan rehevöityneeseen rantaan, jota kovin monet paikalliset käyttivät nolostelematta vessanaan.
Tais paikalliset käydä järven rannalla titicacalla? Heh
🙂
Hätkähdyttävä kuva marsusta, noin en olekaan niitä ennen nähnyt! Kiitos!
Täällä on tehty lumiukkoja ja vähän liukasteltu. Tiibetiläinen koiramme viihtyy kyllä säässä mainiosti, lumi vain pöllyää (tai paakut lentelee), kun karvaperä villiintyy.