Puno

Matkalle Cuscosta Punoon valitsimme vähän normibussia kalliimman turistibussin. Hintaan kuului lounas seisovasta pöydästä, virvoketarjoilut bussissa ja viisi pysähdystä inkaraunioilla, museoissa ja muutamassa kirkossa. Pysähdyimme pikaisesti myös korkeimmalla paikalla, jossa olemme ikinä olleet, 4335 metrissä.

Wiracocha, yksi suurimpia inkatemppeleitä.
Wiracocha, yksi suurimpia inkatemppeleitä.
5000 vuotta vanha muumio Pukaran museossa.
5000 vuotta vanha muumio Pukaran museossa.

Puno on onneksi vähän matalammalla, vain 3830 metrissä Titicaca-järven rannalla. Mutta tuokin reilun neljänsadan metrin nousu Cuscosta riitti aiheuttamaan Karoliinalle vuoristotaudin. Ei mitään vakavaa, mutta pari päivää kului pelkästään lepäillessä eikä litratolkulla ryystetystä kokateestäkään tuntunut olevan mitään apua. Uni maistui, ruoka ei; kolme päivää meni pelkällä parsakeitolla. Onneksi olimme saaneet Booking.comista mahtavan tarjouksen: kolmen tähden hotellin neljäsosalla normaalihinnasta. Kanta-asiakkuus kannattaa. Eli meillä oli lämmin(!) huone aivan keskuspuiston Plaza de Armasin vieressä, kohtuullisen nopea netti ja buffet-aamiainen. Hyvin kului siellä aika matkan jatkoa suunnitellessa.

Varsinaista toria emme löytäneet, mutta tällaisia myyntikojuryppäitä oli siellä täällä.
Varsinaista toria emme löytäneet, mutta tällaisia myyntikojuryppäitä oli siellä täällä.

Punoon ja ympäristöön tutustuminen jäi siis melko vähälle. Puno on Perun kansanperinnepääkaupunki, ja juuri seuraavalla viikolla olisi siellä alkanut suuri pariviikkoinen tanssi- ja musiikkifestivaali, Fiesta de la Virgen de la Candelaria. Jonkun verran kaupungilla jo viriteltiin tapahtumaa kulkuein ja pakollisin paukkupommein. Vähän olisi mielemme tehnyt jäädä seuraamaan festivaalia, mutta koskapa olimme jo varanneet matkaa eteenpäin, se sai nyt jäädä.

Katutanssijat lämmittelevät ennen festivaalia.
Katutanssijat lämmittelevät ennen festivaalia.

Vähän tylsä mielikuva Punosta jäi. Kaupungissa on yksi turistikatu, jonka varrella kaikki matkamuistomyymälät, kerjäläiset ja turistiravintolat sijaitsevat. Titicacan ranta on melko autiona puolentoista kilometrin päässä keskustasta. Siellä on rivissä kymmeniä ravintoloita, nyt lähes tyhjillään, mutta voisi kuvitella, että festivaalien aikaan siellä olisi melkoinen hulina.

Lima, Punon kävelykatu.
Lima, Punon kävelykatu.

Itse Titicacastakaan ei jäänyt mitään erityisen loistokasta kuvaa, varmaankin siksi, ettemme jaksaneet tutustua kuin mudalta ja levältä haiskahtavaan rehevöityneeseen rantaan, jota kovin monet paikalliset käyttivät nolostelematta vessanaan.

Titicaca.
Titicaca.
Satamasta ostettu taimencheviche nousi koko reissun parhaiden ruokien listan kärkisijoille. Etualalla näkyvä paikallinen herkku, paahdetut jättikokoiset maissinjyvät, oli vähän tunkkaisen makuista.
Satamasta ostettu taimencheviche nousi koko reissun parhaiden ruokien listan kärkisijoille. Etualalla näkyvä paikallinen herkku, paahdetut jättikokoiset maissinjyvät, oli vähän tunkkaisen makuista.
Grillattua marsuakin piti sitten maistaa. Paljon siinä ei ollut syömistä, se vähä maistui aikalailla kanalle. Nahkakin oli hyvää, vaikkakin vähän sitkeää.
Grillattua marsuakin piti sitten maistaa. Paljon siinä ei ollut syömistä, se vähä maistui aikalailla kanalle. Nahkakin oli hyvää, vaikkakin vähän sitkeää.
Punon poliisivoimat esittäytyvät.
Punon poliisivoimat esittäytyvät.
Mopotaksi on täälläkin suosituin kulkuväline.
Mopotaksi on täälläkin suosituin kulkuväline.
Lähikauppa ja hedelmänmyyntikärryt.
Lähikauppa ja hedelmänmyyntikärryt.
Punolaisia kirkon portailla paistattelemassa päivää. Sadekaudesta huolimatta kelit taas suosivat.
Punolaisia kirkon portailla paistattelemassa päivää. Sadekaudesta huolimatta kelit taas suosivat.
Comercial Superman.
Comercial Superman.

3 kommenttia: “Puno

  1. Hätkähdyttävä kuva marsusta, noin en olekaan niitä ennen nähnyt! Kiitos!
    Täällä on tehty lumiukkoja ja vähän liukasteltu. Tiibetiläinen koiramme viihtyy kyllä säässä mainiosti, lumi vain pöllyää (tai paakut lentelee), kun karvaperä villiintyy.

Vastaa