Jossain vaiheessa reissua olimme ajatelleet, ettemme ehkä kävisi Machu Picchulla lainkaan suuren turistimäärän vuoksi, mutta Cuscoon saavuttuamme tulimme onneksi järkiimme. Jos Machu Picchulla käy vuosittain neljäsataatuhatta turistia, niin kyllä sinne aina vielä pari mahtuu lisää. Ensin harkitsimme neljän päivän Inka Trailia, eli 43 kilometrin vaellusta pitkin inkojen rakentamaa yli 40.000 kilometrin polkuverkostoa. Nicaraguan onneton tulivuorikiipeilykokemus, sadekausi ja yli neljän tuhannen metrin korkeus saivat meidät kuitenkin valitsemaan helpomman kahden päivän retken.
Parin päivän korkeuteen totuttelemisen jälkeen lähdimme inkaoppaamme Rogerin kanssa aamuviideltä bussilla Cuscosta Ollantaytamboon ja siitä junalla kohti Aguas Calientesiä (tulvat olivat rikkoneet junanradan Cuscon ja Ollantaytambon välillä). Kymmenisen kilometriä ennen Aguas Calientesiä jäimme pois junasta keskelle viidakkoa.
Polkumme alkupää oli 2100 metrin korkeudessa. Kiipesimme inkojen rakentamia portaita ja polkuja pitkin tutustuen matkalla muutamiin pienempiin raunioihin. Sadekaudesta huolimatta ilma oli aurinkoinen ja jopa helteinen.
Kolmentoista kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme vihdoin 2700 metrissä olevalle Aurinkoportille, josta avautui huikeat näkymät alas Machu Picchulle. Olimme erittäin onnekkaita, sillä pilvisellä säällä emme olisi nähneet siitä vilaustakaan. Kyllähän sen on kuvissa nähnyt tuhansia kertoja, mutta omin silmin nähtynä se on jotain aivan mieletöntä. Eikä pelkästään muinainen kaupunki, vaan myös ympäröivät vuoret ja alhaalla laaksossa virtaava Urubamba-joki. Yksi reissumme ehdottomia huippuhetkiä.
Loppupäivästä tutustuimme vielä hiukan Machu Picchuun, kunnes ajoimme bussilla alas Aguas Calientesiin. Syvällä vuorten välissä olevan kaupungin ainoa tehtävä on ruokkia ja majoittaa Machu Picchulla käyvät turistit. Hotelleja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja rautatieasema. Autolla tänne ei pääsekään.
Söimme, yövyimme ja ajoimme seuraavana aamuna taas bussilla ylös raunioille. Roger piti meille parin tunnin esittelykierroksen, jonka jälkeen kiertelimme paikkaa vielä keskenämme sen minkä jaksoimme. Jonkun verran nimittäin tuntui eilinen kapuaminen jaloissa. Lounas Aguas Calientesissä, sitten junalla ja bussilla Cuscoon. Kotona hotellissa olimme kymmenen aikoihin illalla.
Wow! Upeita maisemia! Lisää pöhköjä laamoja, ne on söpöjä 🙂
ZAMACUEEEEEEEEEEEEECA! 🙂