”On paikan nimi San Juan se kuulee Bimbon nauravan…” Ikivihreän iskelmän siivittämänä matkamme jatkui kohti San Juan del Suria (SJDS), joka sijaitsee Tyynenmeren puolella, lähellä Costa Rican rajaa. Saarelta olisi voinut myös lentää mantereelle, mutta luultavasti halvempi reitti oli ensin kyyti laivarantaan, mistä Che Quevara-lautalla tunnissa San Jorgeen ja siitä tunnin automatka SJDS:in.
Heti satamassa huomasi eron muuhun Nicaraguaan: täällä on siistiä! Ei roskia eikä pienoiskaatopaikkoja teiden varsilla ja talojen pihatkin olivat hoidetun oloisia. Sama meno jatkui SJDS:ssa. Jopa bussiaseman ja torin ympäristöt olivat viimeisen päälle siistit. Melko erikoista! Myöskään yhtään kerjääjää ei näkynyt.
Joskus joistain paikoista tulee heti kättelyssä sellainen olo, että tietää viihtyvänsä ja näin kävi meille SJDS:ssa. Viiden minuutin kaupunkiin tutustumisen jälkeen päätimme yksimielisesti pidentää oleskeluamme parilla paivällä. Siisteyskin varmaan vaikutti päätökseen, mutta sen lisäksi sopivan turistisen kalastajakylän charmi jotenkin vain vetosi meihin. Majoituimme aivan kylän ytimeen, Azul Pitahaya-hotelliin.
Bimboon palataksemme, melko bimbolta ainakin ulkopuoliselle vaikuttaa tämä perisynnittömän neitsyen juhlinta, sillä juhla jatkuu edelleen. Täällä autonlavalle koottu Maria-patsas ajelee ympäri kylää kellonajasta riippumatta. Kuvaelman perässä kulkee torvisoittokunta, joka soittaa jo kolmatta viikkoa samaa veisua. Ihmiset maleksivat mukana ja joukossa on aina muutama hupiveikko ilotulituspommeineen ja pommien pauke saa uusimpien autojen hälytyslaitteet vonkumaan. Kaikki tämä on muuten ihan mielenkiintoista, mutta aamuviideltä se alkaa hieman nyppäsemään. Jatkuukohan tämä Jouluun asti… Kunnes yllättäin perjantaiaamuna: hiljaista. Ilotulitukset tosin vielä jatkuvat.
Edelleenkään ei ole hektisin turistikausi ja rantaravintoloiden sisäänheittäjät maanittelevat hieman kiusaksi asti jokaista ohikulkijaa. Houkutukseen lankesimme mekin kerran, kunnes tajusimme, että parhaimmat gourmee -elämykset löytyvät kylän sydämestä. Vaikea uskoa, että saksalaisen kokin tekemä intialainen curry oli yksi maukkaimmista ikinä. Muutenkin ravintoloiden listalta löytyy mukavaa vaihtelua gallo pintoon (perinteinen nicaruoka, papuja ja riisiä). Aiemmin ei varmaankaan ole tullut mainittua, että kahvi on Nicaraguassa erittäin hyvää, mutta SJDS:ssa se on ehkä vielä parempaa kuin muualla. Viimeisenä iltana nautimme niin loistavan ja edullisen tapasaterian El Bocaditossa, että teki mieli halata sekä tarjoilijaa että omistajaa, mutta jäyhinä suomalaisina tyydyimme vain kättelemään. Tilanteesta ja ruoan parhaudesta tuli mieleen eräs ystävämme, joka jälkiruokaihanuuden nähtyään oli purskahtanut itkuun. Terveisiä hänelle, melkein sama kävi meille.
Ja Canopy – voi jee!!! Useita vuosi sitten meillä oli varattuna matka Costa Ricaan, mutta se peruuntui matkanjärjestäjän toimesta. Siitä lähtien on kuitenkin siintänyt mielessä puiden latvoissa kiitäminen vaijereiden varassa. Ja nyt sinne päästiin. Ja vieläpä ilman muiden turistien häirintää. Sanoin ei voi kuvata sitä riemua, kun viilettää lavalta toiselle… Voi jee!!! Tämä pitää kokea vielä uudestaan.
Nyt Costa Ricaan. Kaunis kiitos Nicaragua! Viihdyimme erinomaisesti – jopa aiottua pidempään.
Voi sitä riemua, kun täältä löytää uuden jutun luettavaksi! Kateeksi käy kun lukee juttujanne, Hesassa satoi tänään pikkuisen lunta… Onko siellä näkynyt laiskiaisia? Eikö niitä ole sielläpäin maailmaa?
Juuri saavuttiin Costa Ricaan. Täältähän niitä laiskiaisia pitäisi kyllä löytyä. Katsellaan huomenna, kun päästään maaseudulle.