Ballyferriter – Cobh

Kärtsäsimme jälleen omat aamiaispekonimme ja puoli yhdeksän maissa olimme tien päällä. Poikkesimme Killarneyn linnassa ja turisteja oli taas aivan riittävästi. Killarney on jollain nettisivustolla mainittu kelttihuvipuistoksi ja siltähän tuo vähän vaikuttikin. Maltoimme kuitenkin kierrellä keskustan lukuisissa turistikaupoissa ja mukaan tarttui mm. tinapilli soitto-ohjeineen. Siitä onkin sitten paljon iloa (myös naapureille) talven pimeisiin iltoihin…

Killarneyn linna.

Varsin viehättävä linna löytyi Mallown keskustasta. Viehättävän siitä teki myös se, että meidän lisäksemme siellä oli neljä muuta ihmistä. Linnoja olisi matkan varrella ollut vielä useita lisää, mutta jossain se menee raja turistinkin linnakiinnostuksella. Siispä ajelimme suorinta ja nopeinta moottoritietä Cobhiin.

Mallown linnan uudempi rakennus ja valtaistuin.

Cobh on pieni merenrantakaupunki Corkin satamassa, joka on muutan maailman toiseksi suurin luonnonsatama. Aivan ensimmäiseksi huomio kiinnittyi valtavaan katedraaliin. Eikö pienempikin olisi riittänyt tämän kokoiselle kyläpahaselle. Seuraavaksi huomasimme ajelevamme alas hillittömän jyrkkää katua. Jyrkkyysaste toi elävästi mieleen La Pazin kadut ja näin ollen Cobh poikkesi maisemiltaan kaikista tähän asti näkemistämme kaupungeista. Ilta oli sään puolesta mitä mainioin ja majoittumisen jälkeen nautimme rantapuiston tunnelmasta. Hotellirakennuksen kuuluisin asukas kautta aikain on muuten Napoleon. Hän vieraili usein talossa, sillä hänen lääkärinsä asui siinä.

Melko ison kirkon ovat tänne rakentaneet. St Colman’s Cathedral.

Aamiaisella saimme vihdoin maistaa black puddingia! Se on irlantilainen versio mustasta makkarasta; hieman kuivempaa ja ryynisempää, mutta oikein hyvää. Samaa makkaraa tehdään white puddingina, ilman verta siis ja ihan ok oli sekin.

Full irish breakfast.

Päätimme, että yksi päivän ilman autoilua olisi paikallaan, varsinkin kun keli oli niin hieno ja Cobh kivan tuntuinen pikkukaupunki.

Cobh. Kohtuulliset korkeuserot.

Cobhin vanha nimi oli Queenstown. Titanic poimi täältä kyytiin viimeiset 123 matkustajaa ennen Atlantin ylitystä. Queenstownissa on jäljellä Titanicin alkuperäinen terminaali ja matkustajalaituri, mistä nuo viimeiset onnekkaat lähtivät matkaan. Onnekkaat siksi, että oli ihan tavattoman hienoa päästä maailman suurimman ja upeimman laivan kyytiin. Ja eipähän tuo ihan ilmaistakaan ollut. Tapahtuman ympärille oli turisteille suunniteltu Titanic Experience eli museoon yhdistetty interaktiivinen tapahtumien kulku. Saimme siis käsiimme laivaannousukortit, missä oli oikeiden laivaan astuneiden nimet; lopussa saisimme tietää miten “meille” kävi. Kierros oli yllättävän hyvä ja muistutti vuoden 1912 hyytävistä tapahtumista. Nora Murphy 31, saved; Thomas Kilgannon, 22, lost.

Nora ja Thomas odottavat malttamattomina laivaan pääsyä.
Laituri, josta matkustajat nousivat veneeseen, joka kuljetti heidät taustalla olevan saaren taakse ankkuroituun Titaniciin.

 

 

Yksi kommentti: “Ballyferriter – Cobh

  1. Loistava juttu taas. Kiva lukea ja hyvät kuvat. Odotin että pudding olisi jotain mustista mustinta tytisevää ja kiiltävä pintaista… tuohan nyt olikin ihan mustammakkaran oloista. Maistaisin.

Vastaa