Suunniteltu yksi yö Puerto Natalesissa jäi yöpymättä laivan myöhästymisen takia. Heti aamulla maihin päästyämme etsimme bussiaseman ja hyppäsimme seuraavaan etelään lähtevään bussiin. Kolme tuntia myöhemmin saavuimme tuuliseen Punta Arenasiin. Tuuli oli niin kova, että hädintuskin pysyimme pystyssä kävellessämme rinkat selässä majapaikkaamme.

Yli sadantuhannen asukkaan Punta Arenas vaikuttaa paljon pienemmältä kuin mitä onkaan. Pidimme kaupungista kovasti jo käydessämme Patagoniassa neljä vuotta sitten, eikä se tuntunut muuttuneen yhtään. Paitsi ehkä vielä tyylikkäämmäksi ja siistimmäksi. Mielellämme olisimme viettäneet täällä pitempäänkin, mutta kaikki Patagonian hotellit tuntuivat olevan täyteen buukattuja ja olimme varanneet hätäpäissämme majoitukset jo viikoksi eteenpäin. Eli laivan myöhästyminen lyhensi myös Punta Arenasissa oleskelumme kahteen yöhön.

Jäljelle jääneen ainoan kokonaisen päivän päätimme pyhittää pingviineille. Neljä vuotta sitten vierailimme täällä kahdessakin eri pingviinilässä. Kahdensadantuhannen patagonianpingviinin yhdyskunta Isla Magdalenalla oli suosikkimme, ja yritimme päästä nyt sinne uudestaan. Ensimmäisessä matkatoimistossa seuraavan päivän retki oli jo varattu täyteen. Mutta jösses! Seinällähän oli juliste retkestä kuningaspingviiniyhdyskuntaan Tulimaassa! Kuningaspingviinejä täällä, miksi kukaan ei ollut kertonut siitä meille? Pitääkö kaikki aina selvittää itse… Varasimme retken oitis. Nyt saisimme bongattua viidennen pingviinilajimme perun-, humboldtin- ja galapagospingviinin sekä rockhopperin jälkeen. (Rockhopperin pöljä suomenkielinen nimi on kalliotöyhtöpingviini.)

Seuraava aamuna tuuli oli onneksi vähän laantunut. Pikkubussi nouti meidät melkein ajoissa kotiovelta. Kahden tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Tulimaahan, ja meille ensimmäistä kertaa itse Isla Grande de Tierra del Fuegolle. Pikaisen museovisiitin, empanadalounaan ja puolentoistatunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin Parque Pingüino Reylle. Ja siellähän niitä oli, noin sadan hengen seurue.

Kuningaspingviini on keisaripingviinin jälkeen toiseksi suurin pingviini, melkein tuplaten perun- ja patagonianpingviinin kokoinen. Meininki on kuitenkin sama, seisoskelua, käveleskelyä ja uimista. Välillä joku huutaa jotain ja joku toinen vastaa. Pingviinien asennot ja eleet kertovat ilmeisesti enemmän kuin maallikko asiasta ymmärtää. Välillä paarustetaan selkä kyyryssä, sitten ojennutaan täyteen mittaan ja hännystellään edelläkulkijan selässä kiinni, nokitellaan ja läpsytellään käsiä. Välillä meininki näyttää kovin ihmismoiselta, joskin Danny DeViton loistava Pingviini-rooli Batmanissa saattaa vaikuttaa asiaan.




Ihan loistavaa tekstiä taas kerran! 🙂
Kiitos aikaisen maanantain pelastuksesta.
Terveisiä Koppelista, oli ihana viikonloppu siellä, jäät kumisi ja paukahteli komeesti.