Meillä ei ollut kummoistakaan käsitystä millainen paikka olisi Chiloé, paitsi että se on saari ja kuulemma hieno sellainen. Kuvittelimme, että se on melko tasamaata ja että siellä sataa aina. Saari: totta. Chiloé on Etelä-Amerikan toiseksi suurin saari Tyynessämeressä lähellä Patagonian rajaa. Hieno: totta, erittäin hieno! Tasamaata: väärin. Vaikka varsinainen vuoristo puuttui, niin Chiloélla ei muuta tuntunut olevankaan kuin mäkiä. Sataa aina: väärin, sillä ainoastaan yhtenä päivänä satoi. Chiloé taitaa tosin olla tunnettu runsaista sateista, mutta meille sattui jälleen loistava tuuri.
Vaikka olemme Chilessä jo kolmatta kertaa, aina löytyy jotain uutta. Chiloé on vehreä kumpuilevamaastoinen saari, missä silmiinpistävintä on sen arkkitehtuuri. Talot ovat puisia, usein paanuseinäisiä, iloisen värisiä ja ne on rakennettu ikäänkuin palasista ja monissa on ulkonevia kulmaikkunoita.
Myös paikannimet täällä kuulostavat suomalaisen korvaan vinkeiltä. Omia suosikkejamme olivat Collipulli, Olmopulli ja Vilupulli.
Ensimmäisen yön vietimme Ancudissa, vajaan viidenkymmenentuhannen hengen pikkukaupungissa Pohjois-Chiloélla. Puñihuilissa, Ancudin pohjoispuolella näimme reissumme ensimmäiset pingviinit. Nuo muutamat saaret ovat ainoat paikat maailmassa, jossa pesii sekä perun- että patagonianpingviinejä. Olimme taas liikkeellä ajoissa, eikä rannalla ollut vielä ruuhkaa ja puolen tunnin veneretki oli hyvin järjestetty. Vaikka pingviinejä ei kovin paljoa ollutkaan, niiden vaapottamisen ihailuun ei kyllästy koskaan! Bonuksena näimme yhden merileijonan ja kolme merisaukkoa, ensimmäiset koskaan luonnossa näkemämme saukot.
Kolme seuraavaa yötä olimme saaren toisella puolella pienessä Dalcahuen kylässä. Sieltä käsin tutustuimme autoillen Chiloén kansallispuistoon, saaren pääkaupunkiin Castroon sekä jyrkkiin ja kuoppaisiin sorateihin, joita ei ollut tarkoitettu pikku-Kialle…
Mahtavia Pinguja!