Ostimme La Pazista Kanoo Toursilta bussimatkan Uyunin kylään ja sieltä kahden yön retken suolatasangolle ja laguuneille. Bussi lähti paikalliseen normaaliaikaan eli puolitoista tuntia myöhässä. Täryytimme yön yli tietä, josta kaksikolmasosaa oli päällystämätöntä. Aikamoista menoa, mutta hyvin silti nukutti.
Uyunissa pakkauduimme jeeppiin, kaksi kolumbialaista, kaksi saksalaista ja me, ja lähdimme paahtamaan kohti Uyunin suolatasankoa. Vähäpuheinen kuskimme Humberto, sorateiden kuningas ei päästänyt ketään ohitseen, paitsi kerran kun dieselvalo alkoi välkkymään, mutta sekään ei kauaa menoa hidastanut. Sivumennen sanoen, kaikki keskustelu, jopa saksalaisten kanssa, käytiin yllättäin espanjaksi. Varsinainen kielikylpy siis.
Emme olisi koskaan voineet kuvitella, miten vaikuttava suola-aavikko olisi! Suolaa ja vettä silmänkantamattomiin. Olimme onnekkaita, sillä sadekauden takia suolan päällä oli heijastava vesikerros, mutta päivä oli kuitenkin aurinkoinen. Parempia olosuhteita ei olisi voinut olla. Paikoin aavikko näytti keväiseltä, sohjoiselta järvenjäältä ja paikoin peilikirkkaalta tyyneltä järveltä.
Vaikuttavan päivän jälkeen majoituimme pieneen kylään, mistä rautaportin takaa löytyi savimaja. Huoneet oli sijoitettu käytävälle, missä ovet kolahtelivat vankilamaisesti autiomaan hiljaisuudessa. Tästä huolimatta majapaikka oli yllättävän mukava ja taas kerran uni maistui.
Toinen päivä oli omistettu erivärisille laguuneille ja flamingoille. Iltaa kohden nousimme yhä ylemmäs vuorilla ja lopulta majoituimme edellisen yön kaltaiseen savitaloon 4600 metrin korkeuteen. Illan myötä lämpötila laski viiteen asteeseen, tuuli yltyi ja autiomaan hiekka pöllysi täysikuun ja kirkkaan tähtitaivaan alla.
Seuraavana aamuna pakkauduimme jeeppiin jo puoli kuudelta tarkoituksenamme ihailla auringonnousua geysireillä. Meinasi siinä auringonnousut unohtua geysireitä ihmetellessä. Hieman pelottavaakin, kun maan sisästä puskee rikinkatkuista kuumaa höyryä kovalla paineella ja parimetrisisten monttujen pohjalla kupli kiehuva lieju. Mukava oli lämmitellä maanhuuruissa kylmänä aamuna.
Lisää lämmitystä löytyi kuumasta lähteestä. Aika erikoista oli lillua aamutuimaan lähes 40-asteisessa kylvyssä 5000 metrissä laamojen pällistellessä. Mieleen tuli tosin oma kylpytynnyri mökillä, missä ei ole läheskään yhtä paljon porukkaa… Täällä viimeistään huomasimme, että korkeanpaikan leiri aina Cuscosta lähtien on tehnyt tehtävänsä eli eipä enää hengästytäkään. Kunpa tämän olotilan voisi säilyttää ikuisesti!
Meidän osaltamme retki päättyi Chilen rajalle, mihin jäimme odottelemaan bussia. Muut matkalaiset palasivat kahdeksan tunnin pölyisen matkan Uyuniin.
Mahtavia kuvia ja maisemia! Varmasti näkemisen väärti.
Olis ollut terveisiä Humbertolle: meillä toi sama, VIPVIPSUPERVIP:n takarengasta täytetään kans vähän väliä, vaivihkaa ja vähemmän vaivihkaa. Silti olis tarkoitus hurauttaa tsekkaamaan kylpytynnyri tilanne mökille ens viikonloppuna :). Säät suosii sillä tavalla, että avantoa ei varmaan tarvitse erikseen kaikertaa.
Vaikuttavia kuvia! Hyvää matkan jatkoa!
Onpa todella hienoja maisemia ja kuvia! Loskan ja rännän keskellä näiden katselu on terapiaa. Hyvää jatkoa matkaan!
Makeita kuvia. Mä zoomaan erityisesti noille ruokalautasille… lisää niitä!!