Copacabanasta oli neljän tunnin bussimatka La Paziin. Reitti kulki hengästyttävän hienoissa maisemissa Titicacan rantoja pitkin. Matkan katkaisi Tiquinan salmen ylittäminen. Bussi tyhjennettiin ihmisistä ja kuljetettiin puisella proomulla parisataametrisen salmen yli. Matkustajat puolestaan vietiin toiselle puolelle veneillä halpaan kahden boliviaanon (n. 25 senttiä) hintaan. Kaikkien päästyä perille bussi lastattiin taas täyteen ja matka jatkui.


La Paz ei sinänsä ole erityisen kaunis kaupunki, mutta jotain siinä oli, sillä jumituimme sinne viikoksi. Kaupunki sijaitsee laaksossa ja sitä ympäröivien vuorten rinteillä ja varsinaista tasaista kohtaa ei ole lainkaan. Yksi La Pazin viehätys on, että siinä on selkeä keskusta ja joka paikkaan on helppoa ja turvallista kävellä. Tai helppoa ja helppoa, edelleen ollaan lähes neljän kilometrin korkeudessa ja aina on vastassa mäki, joko ylös tai alas, mikä tarkoittaa, että puolet kävelyajasta hengästyttää paljon ja välillä vähän vähemmän.


Miksi sitten jäimme La Paziin viikoksi? Yksi syy oli varmaankin Laiskan sisarenpoika, joka on täällä korkeanpaikan leirillä valmistelemassa graduaan ja hänen kauttaan pääsimme helpommin sisään paikalliseen elämänmenoon. Toinen syy oli valtavan hieno (ja halpa) asuntohotelli keittiöineen Sopocachin rauhallisessa kaupunginosassa. Saimme vielä kesken oleskelun vaihtaa samalla hinnalla kattohuoneistoon, mistä oli upeat näkymät kolmeen suuntaan yli kaupungin ja vuorille. Kolmas syy voisi olla hintataso. Esimerkkinä illallinen jälkiruokineen ja viineineen kolmelle hengelle paikallisittain kalliissa ravintolassa maksoi 35 €.


La Pazissa saa myös olla melko rauhassa, edes turistisimmilla alueilla ei kukaan tyrkytä kauheasti yhtään mitään. Gringoturisteja näkyi kaupungilla yllättävän vähän. Palvelualttiudesta voisi mainita urheilukaupan myyjän, joka lähti juosten hakemaan oikeankokoista vaatetta takahuoneesta. Pitempäänkin täällä olisi voinut lampsia mäkiä ylös alas, mutta olimme jo taas ehtineet varaamaan seuraavan etapin matkaltamme. Eli huomenna bussilla kohti etelää.







Pekka ja Anneli seuraa tiiviisti blogeja, tosi mukavia kirjoituksia ja kuvia. Hyvää matkan jatkoa edelleen toivottaavat Pekka ja Anneli
Haa! torilta ideoita Ruoveden Noitakäräjille!
Mahtava pipa!
Terve! Yhtyeen nimessä on pieni kirjoitusvirhe, pitäisi olla Qhana. Qhanan poikien kanssa käytiin ostamassa charango. Miulla on myös 1 cd Qhanan musiikkia, voin toimittaa kopion siitä jossain muodossa.
Moi. Orkesterin nimi korjattu. Pistä vaikka sähköpostilla se levy. Mutta ei mitään kiirettä sen kanssa, täällä San Pedrossa on niin onnettomat yhteydet, että cd:n lataamiseen menisi varmaan viikko…