Thaimaa, osa 2

Saavuimme Khao Lakiin iltasella ja huomasimme varaamamme majapaikan sijaitsevan aivan Loma-diversin toimiston lähellä. Kävelimme suorinta tietä Garden Resortiin ja meidät otti vastaan hieman omalaatuinen belgialainen Ariane. Majoituimme bambumajaan (taas!) ja tällä kertaa hienouksina oli lämmin suihku ja jääkaappi. Ennenkuulumatonta luksusta! Maja oli hieno ja pätevä, mutta sen verran natisevat bambusälelattiat ettei ihan norsunaskelilla tohtinut lompsia. Tuli jopa mieleen, että onkohan noihin majoihin painorajoitukset. Onneksi meitä ei sentään punnittu ennen majaan astumista…

Maja.

Aamulla lähdimme tutustumaan ennen tsunamia niin hyvin tuntemaamme Khao Lakiin. Tsunami tuhosi kylän lähes kokonaan ja niimpä ei ollut ihme ettemme tunnistaneet yhtäkään paikkaa. Sen lisäksi kylä oli kasvanut vähintään kolminkertaiseksi sitten viime näkemän. Hetken aikaa kylillä pyörittyämme olimme erittäin onnellisia majapaikan valinnasta: rauhallinen puutarhakeidas kaiken turistihössötyksen keskellä. Ravintoloita, baareja, thaihieromoita (siis oikeita, ei sellaisia kuin Kalliossa) ja hillitön määrä krääsäkauppoja, joissa oli miltei samat kamat jokaisessa.

Mojito Bar.

Hyttysmyrkyistä: Olemme jonkin aikaa jo ihmetelleet, miksi Suomessa myydään niin helevatan pahanhajuisia hyttysmyrkkyjä, kun muu maailma käyttää hyväntuoksuisia ja tehokkaita aineita. Siispä tärkein tuliaisemme onkin hyttysmyrkyt!

Joka puolella oli pitkät pätkät suoriin riveihin istutettuja kumipuita.

Muutaman päivän sai helposti kulumaan kylillä ja rannoilla pyöriessä. Mopon vuokrasimme yhdeksi päiväksi ja kävimme parilla vesiputouksella. Sai Rung vesiputous oli uusi tuttavuus, mutta Chong Fassa olimme käyneet pari kertaa aikaisemminkin. Kiva oli vihdoin löytää yksi lähes muuttumaton paikka 16 vuoden takaa. Putous oli aivan yhtä hieno kuin muistimme. Sitä oli raivattu hieman, sillä viime kerralla ominpäin löytämämme allas varpaita napsuttelivine spaterapiakaloineen oli nyt yleisessä käytössä.  

Chong Fa.
Jalkakylpy ihoa napsivilla pikkukaloilla.

Thairuoka oli yhtä hyvää kuin muistimme tai jopa ehkä parempaakin. Papayasalaattia, vihreää, keltaista, punaista, massaman ja panaeng currya, pad thaita, paistettua riisiä, tietenkin tom yamia ja monia muita herkkuja. Tuoreita hedelmiä, mangomehua ja tietenkin Singhaa. Kahvi ei ole Thaimaan vahvuksia, mutta nyt yllätykseksemme monista paikoista sai ihan oikeaa kahvia murukahvin sijaan.

Evakuointireitit tsunamin varalta oli merkitty selkeästi.

Tsunami on edelleen vahvasti läsnä. Vaikuttaa, että on aika ennen ja jälkeen tsunamin. Khao Lakin alueella on useita muistomerkkejä ja museoita ja ihmisten kanssa jutellessa päätyy helposti aiheeseen. Ehkäpä juuri tsunamin vuoksi kylillä alkoi jo pari päivää ennen lähtöämme liikkua huhuja rajumyrskystä, joka oli lähestymässä Siaminlahden puolelta. Pabuk-myrskyn kulkusuunta ei ollut ihan selvillä, mutta mahdollista oli, että se iskisi myös Khao Lakiin. Tässä vaiheessa olo alkoi olla kuin kolmella pienellä porsaalla: olisikohan ollut viisasta valita betonibungalowi bambumajan sijaan… Myrsky ei sitten onneksi osunut kohdalle, vaan meni yli pohjoisen puolelta. Sadetta tuli jonkin verran, muttei edes rankkaa.

Viimeisenä päivänä pikku tihkusateessa rannalla ei ollut ruuhkaa. Kelin takia rantatuolit olivat ilmaisia. Ainoat käyttäjät olimme me ja toinen suomalaisperhe.

Ihan ongelmitta ei tämä(kään) reissu sujunut. Oli kovaa yskää, kohtuullista mahatautia, varpaankynnen irtoaminen, anemonekalan(!) purema ja pankkikortin tietojen varastaminen. Mutta pienet harmit kuuluvat leirintään ja reissussa rähjääntyy.

Sateella kadut olivat tyhjinä.
Vedestä kurkistaa kilpikonna.
Naapuribaarin yhden miehen yhtye sai yllättäen kesken keikan basistiksi hollantilaisen moottoripyöräkerholaisen.
Banaaninkukka?

Vastaa