Nicaragua

Suunnitelmien äkillisen muuttumisen takia emme olleet ehtineet ottaa kunnolla selvää asioista. Niinpä vasta Las Vegasin lentokentällä meille selvisi, että myös Nicaraguaan tullessa vaaditaan paluulippua. Lentoyhtiö Spiritin virkailija ei suostunut tsekkaamaan meitä sisään koneeseen, ennenkuin meillä olisi todisteet maastapoistumisesta. Pienellä paniikilla aloimme etsiskelemään netistä bussilippuja Managuasta jonnekin naapurimaihin. Kun ainoa löytämämme online-lippuvaraussivu olikin offline, jäi halvimmaksi vaihtoehdoksi ostaa Spiritin paluulennot Fort Lauderdaleen.

Pääsimme siis kuin pääsimmekin koneeseen ja lentelimme rempseästi puolen Amerikan halki Detroitin ja Fort Lauderdalen kautta Managuaan, jonne saavuimme puoli kahdelta aamuyöllä. Tullissa ei meiltä paluulippua tietenkään kyselty. Ja puhelimitse sitä peruessamme ei Spiritin virkailija langan toisessa päässä suostunut ymmärtämään asiaa, vaikka kollegansa Las Vegasissa oli väittänyt, että 24 tunnin sisään peruminen olisi mahdollista. Ehkä saimme jotain krediittejä tulevia Spiritin lentoja varten. Sekin jäi vähän epäselväksi, sillä linja Nicaraguasta USA:han ei ollut paras mahdollinen. Emme jaksaneet kuitenkaan kauaa harmitella asiaa.

Vietimme lopun yön Managuan tyhjällä lentokentällä kunnes lento Corn Islandille lähti 6.15. Rahanmenoa ei voinut estää, sillä ylipainoisista rinkoistamme saimme pulittaa vielä ylimääräiset 30$.

Reilun tunnin mittainen lento n. 50-paikkaisella koneella kuljettia meidät trooppisen kostealle Isolle Maissisaarelle. Iloisen puhelias taxikuski tunki meidät ja kaksi muuta turistia ylipainoisine rinkkoinemme toyotanrotiskoonsa sillä seurauksella, että auton meinasi jäädä pohjastaan kiinni jokaiseen liikenteenhidasteeseen. Mutta kyyti oli halpa ja kuski vei meidät satamaan odottelemaan venekyytiä Pienelle Maissisaarelle.

Pomppuinen ja märkä kyyti pikapaatilla kesti vajaan tunnin. Olimme ehtineet varata majapaikan etukäteen ja laiturilla olikin odottelemassa poika ”Janu Lajunen” -kyltin kanssa. Koska saarella ei ole autoja, poika lastasi rinkkamme kottikärryihin. Matka saaren toiselle puolelle kesti vartin. Ja vihdoin, 28 tuntia Las Vegasin hotellilta lähdön jälkeen, saatoimme istahtaa majamme terassille ja katselemaan merta ja palmuja.

Carlito's Place

5 kommenttia

Vastaa