Albuquerque, NM – Gallup, NM

Aamiaisella teimme ketjuravintolavirheen. Ei Weck’s huono ollut, mutta tylsä. Vastedes pysyttelemme yksityisissä kuppiloissa.

Huevos Rancheros, eli tortillaa, munaa, papuja, perunaa, juustoa ja chiliä. Tässä tapauksessa määrä ei korvaa laatua. Weck's, Albuquerque, NM.
Huevos Rancheros, eli tortillaa, munaa, papuja, perunaa, juustoa ja chiliä. Tässä tapauksessa määrä ei korvaa laatua. Weck’s, Albuquerque, NM.

Albuquerquen vanha keskusta oli hyvin samankaltainen kuin Santa Fen. Parin tunnin kierroksen aikana ehdimme shoppailemaan taas enemmän kuin olisi ollut sallittua.

Albuquerquen vanha keskusta on vielä hiljainen aamuyhdeksältä.
Albuquerque on vielä hiljainen aamuyhdeksältä.
Hitto, tämäkin missattiin. Breaking Bad -kiertoajelu autenttisella matkailuautolla oli jo täynnä.
Hitto, tämäkin missattiin. Breaking Bad -kiertoajelu autenttisella matkailuautolla oli jo täynnä.

Matkalla onnistuimme eksymään pari kertaa, söimme burgerit ja hävisimme kasinolla kolme dollaria (mutta saimme ilmaiset kahvit). Normipäivä siis. Suurimman osan aikaa kuuskutonen kulki taas uudempaa hiwayta pitkin, eli olimme perillä Gallupissa ennenkuin huomasimmekaan.

Väärä tie, ilmeisesti.
Väärä tie, ilmeisesti.
Ensimmäinen dollari menossa ja viisi centtiä voitolla. Olisi pitänyt lopettaa tähän. Route 66 Casino, Albuquerque.
Ensimmäinen dollari menossa ja viisi centtiä voitolla. Olisi pitänyt lopettaa tähän. Route 66 Casino, Albuquerque.

Gallup on parin kilometrin korkeudessa, keskellä navajo-reservaattia ja New Mexicon rikollisin kaupunki. Ja America’s Most Patriotic Small Town, mitä se sitten tarkoittaakaan. Täällä olisi kuuluisa El Rancho Hotel, jossa ovat asuneet kaikki kuuluisuudet Ronald Reaganista lähtien. Me säästimme ja majoituimme El Capitan -motelliin. Pitkästä aikaa taas intialaisomisteinen paikka. Reissun halvin, 45 dollaria, mutta asiallinen ja siisti.

Koska oli vielä aikaista, lähdimme käymään läheisessä Red Rock -luonnonpuistossa. Hienojen punaisten kallioiden väliin oli rakennettu mahtavat turistikompleksit, mutta kaikki portit olivat kiinni ja paikka autio. Ja kello oli vähän yli neljä perjantai-iltapäivällä. Tästä suivaantuneina kävimme Fire Rock Navajo Casinolla häviämässä viisi dollaria. Emmekä saaneet edes ilmaista kahvia.

Suljettu. Red Rock Park, Gallup, NM.
Suljettu. Red Rock Park, Gallup, NM.

Illallissuunnitelmiakin piti vaihtaa. Vastapäätä Route 66:n toisella puolella olisi ollut mukavan tuntuinen ravintola. Neljällä kaistalla oli kuitenkin sen verran kova liikenne, ettemme tohtineeet jalkaisin sen yli lähteä sekoilemaan. Suojateitä tai liikenevaloja ei ollut lähimaillakaan. Autolla olisi sinne pitänyt mennä. Pysyttelimme siis tällä puolen katua ja söimme peruspihviä perheravintolassa. Outo kaupunki tämä Gallup.

Ja kun palasimme motellille, liikennekin oli jo hiljentynyt.
Ja kun palasimme motellille, liikennekin oli jo hiljentynyt.

Illan lämpötila, 24 astetta, tuntui jo vilpoiselta. Päivällä sentään kolmisenkymmentä.

Tällaisia pieniä auringonkukkia kasvaa täällä joka paikassa.
Tällaisia pieniä auringonkukkia kasvaa täällä joka paikassa.
Kunnostettuja huoltoasemia ei ole vähään aikaan näkynyt, laitetaan sen sijaan tämmöinen autoilukuva.
Kunnostettuja huoltoasemia ei ole vähään aikaan näkynyt, laitetaan sen sijaan tämmöinen autoilukuva.

Santa Fe, NM – Albuquerque, NM

Olimme jo matkan varrella saaneet hieman vihjeitä, että Santa Fe olisi hieman erilainen kaupunki ja näin olikin. Matalaksi rakennetun vanhan kaupungin kaduilla oli sellainen fiilis, että John Wayne voisi hetkellä millä hyvänsä ratsastaa rennosti kulman takaa vastaan. Lattarikaupunkien tyylin kaupungin sydän on tori, La Plaza, minkä ympärille elämä rakentuu ja kaikki kävelevät! Hyvin erikoista täälläpäin. Pidimme kovasti.

Santa Fe, NM.
Santa Fe, NM.
Santa Fen vanha keskusta oli täynnä taidegallerioita. Jos matkatavaroissamme olisi ollut tilaa, olisi tämä lammaspatsas mennyt hankintaan.
Santa Fen vanha keskusta oli täynnä taidegallerioita. Jos matkatavaroissamme olisi ollut tilaa, olisi tämä lammaspatsas mennyt hankintaan.
Edelleen Santa Fe.
Edelleen Santa Fe.

Santa Festä lähdettäessä alkuperäinen 66 olisi ollut aivan liian haastava ajettavaksi ilman nelivetoa, joten päädyimme idylliseen, vuorten yli mutkittelevaan Turquoise Trailiin. Kaunis reitti ja kaupanpäälle Madrid, 50-luvulla hylätty kaivoskaupunki, jonka taiteilijat olivat vallanneet 70-luvulla ja tehneet siitä viriilin turistikohteen. Ei mikään varsinainen ghost town, vaan ennemminkin kaikenkarvaisten artesaanien leikkikenttä. Pientä suklaapuotia ei voinut ohittaa. Paikan omistajaherra valmisti itse kaikki suklaat ja cashew-vihreächili-lime-tummasuklaa saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta oli aivan järkyttävän hyvää!

Turquoise Trail oli mukavaa vaihtelua preerian läpi kulkeviin viivasuoriin teihin.
Turquoise Trail oli mukavaa vaihtelua preerian läpi kulkeviin viivasuoriin teihin.
Yksi monista taidegalleria/matkamuistomyymälöistä. Madrid, NM.
Yksi monista taidegalleria/matkamuistomyymälöistä. Madrid, NM.
Madridin pääkatu.
Madridin pääkatu.
Fried Green Tomatoes. Hollar, Madrid, NM.
Fried Green Tomatoes. Hollar, Madrid, NM.

Albuquerque on kaikille televisiosarja Breaking Bad-faneille tuttu kaupunki. Tarkoituksenamme oli käydä bongaamassa Walter Whiten kotitalo, mutta netistä selvisi, että paikan oikeat asukkaat mielellään heristävät nyrkkiä kaikille, jotka vähänkään hidastavat vauhtia talonsa kohdalla. Jätimme asian sikseen. Toinen loistava idea oli hakea ne erämaakoordinaatit, mihin herra White hautasi tynnyreittäin dollareita. Nämä koordinaatit olisivat kuitenkin johtaneet vain elokuvastudiolle, joten hylkäsimme senkin ajatuksen. Näimme sentään Madridissa aivan Jesse Pinkmanin näköisen tyypin; tyhjää parempi.

Hiway House Motel, Albuquerque, NM.
Hiway House Motel, Albuquerque, NM.

Texasissa ja New Mexicossa kysytään kaikilta alkoholin ostajilta henkkarit, eikä siinä mitään, onhan meillä mitä näyttää ja ikäkin riittää juuri ja juuri. Paras veto oli kuitenkin Albuquerquen Walgreens-ketjun myymälällä: he hyväksyvät vain Pohjois-Amerikan ja Kanadan viralliset henkillisyyspaperit. Hä! Jopa jonossa olevat asiakkaat pahoittelivat toimintaa ja neuvoivat meitä seuraavaan kauppaan.

Liekö isompien kaupunkien etuja, kun toistamiseen oli vallan mainio illallinen: lohta ja kampasimpukkaa järjellisen kokoisina annoksina. Eurooppalaiseen makuun ”kunnon amerikkalainen kotiruoka” käy nimittäin melko raskaaksi jo näin toisella viikolla.

Tucumcari, NM – Santa Fe, NM

Hyviä ja siistejä motelleja on riittänyt matkan varrella useita, mutta Motel Safari tulee jäämään mieleen aivan tolkuttoman hyvistä tyynyistään! Eihän tämmöisiä tyynyjä ole ollut koskaan missään, ei siis kotonakaan. Tämmöisen kokemuksen jälkeen pitää varmaan Suomessa lähteä hetimmiten tyynykaupoille täydellistä pielusta metsästämään.

Kohti vuoria ja Santa Fetä.
Kohti vuoria ja Santa Fetä.

Tämän päivän reitissä meillä oli kaksi mahdollisuutta: uudempaa kuuskutosta suoraan Albuquerqueen, tai sitten koukkaus pohjoiseen Santa Fen kautta, ennen vuotta 1937 käytössä ollutta reittiä. Koska aikaa oli riitämiin ja Santa Fe kuulosti mukavan legendaariselta, päätimme koukata.

Autiokaupunki Cuervo, NM.
Autiokaupunki Cuervo, NM.

Santa Rosan nähtävyys oli Blue Hole. Eli parikymentä metriä leveä ja yhtä syvä reikä maassa, täynnä 16-asteista lähdevettä. Paikallisten suosima uima- ja sukelluspaikka. Emme olleet ollenkaan varautuneet sukeltamaan tällä reissulla, mutta koska vieressä vuokrattiin sukellusvarusteita, päätimme kokeilla. Olimme jo täyttäneet kaikki tarvittavat paperit, kun matkareittimme tuli puheeksi. Ja koskapa Santa Fe on yli kahden kilometrin korkeudessa, meidän olisi pitänyt odottaa sukelluksen jälkeen vähintään kaksi tuntia ennen moisiin korkeuksiin nousemista. Aikataulumme ei tuohon kuitenkaan oikein taipunut, joten meidän oli sittenkin unohdettava koko juttu. Vuokraamon mukavat rouvatkin olivat pahoillaan, mutta lainasivat meille ilmaiseksi maskit ja snorkkelit, että pääsimme edes vähän kurkistamaan syvyyksiin. Mukavan raikas pulahdus oli se.

Nyt masentaa kun ei päästykään sukeltamaan tuonne.
Nyt masentaa kun ei päästykään sukeltamaan tuonne.

Tie alkoi siis kohota ylöspäin kohti Santa Fetä. Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pecos National Historic Park. Mukava parin kilometrin polku kiersi vanhat intiaanikylän (onko pueblolla suomenkielistä vastinetta?) ja espanjalaisen lähetysaseman rauniot. Kyltit varoittelivat kalkkarokäärmeistä, mutta emme törmäneet yhteenkään.

Tuon kukkulan kohdalla oli joskus viisikerroksinen talo. Pecos Pueblo, NM.
Tuon kukkulan kohdalla oli joskus viisikerroksinen talo. Pecos Pueblo, NM.
Kiva eli intiaanien seremonioihinsa käyttämä korsu. Pecos Pueblo, NM?
Kiva eli intiaanien seremonioihinsa käyttämä korsu. Pecos Pueblo, NM?

Santa Fessä majoituimme Silver Saddle Motelliin. Täällä ovat yöpyneet mm. Val Kilmer, Clint Eastwoodin assistentti ja Chuck Norrisin veli.

Silver Saddle Motel, jälleen erittäin mukava majapaikka.
Silver Saddle Motel, jälleen erittäin mukava majapaikka.

Illalliseksi Dr Field Goodissa uutta meksikolaista keittiötä. Vai tarkoittikohan ne New Mexicolaista? Jokatapauksessa vuohi- ja ankkaleivät olivat erinomaisia. Suoraan reissun ruokien kärkipäähän. Ja turhaan tarjoilija varoitti vuohileivän tulisuudesta; ei tuntunut missään. Paitsi sitten yöllä vähän.

Terveiset Chuckin veljeltä ja ClintIn assarilta. Silver Saddle Motel, Santa Fe, NM.
Terveiset Chuckin veljeltä ja ClintIn assarilta. Silver Saddle Motel, Santa Fe, NM.

Amarillo, TX – Tucumcari, NM

Aamiaista saa melkein mistä tahansa, ainakin Amerikassa, mutta jos tavoitteena on syödä muualla kuin ketjuravintolassa, se ei näköjään olekaan ihan niin yksinkertaista. Meillä on käytössämme tiettykin kaikki mahdolliset karttavermeet ja -vimpaimet, mutta tänä aamuna onnistuimme jostain syystä missaamaan kaikki hienoimmat rekkamiessyömälät mitä Amarillossa pitäisi karttojen mukaan olla. Hieman turhaantuneina lähdimme huoltamokahvin turvin ajelemaan kohti Vegaa (suom. niitty) ja vehreämpiä aamiaisia. Hickory Inn Cafe tarjoili meille joustavasti aamiaista vielä varsinaisen aamiaisajan jälkeen ja se ajelu kyllä kannatti, sillä nautimme aivan loistavan aamiaisburriton ja pekaanipannukakut.

Hickory Inn Cafe, Vega, TX.
Hickory Inn Cafe, Vega, TX.

Ennen New Mexicoa viimeinen näkymä Texasista oli kymmentuhatpäiset lehmälaumat. Semmoista nautamerta emme ole kuunaan nähneet. Meille ei ole oikein selvillä millä perusteella osavaltioiden rajat on aikanaan määrätty, mutta nyt vaikutti siltä, että jako on tehty maisemien mukaan. Hieman ennen New Mexicon rajaa preeriat vaihtuivat astetta karuimmiksi ja alkoivat hienoisesti muistuttaa Arizonaa.

Virallinen puolimatka. Todellinen on sitten jossain muualla. Eri-ikäisiä 66-reittejä kulkee parhaimmillaan kolmekin rinnakkain, eli puolimatka on melko häilyvä käsite. Adrian, TX.
Virallinen puolimatka. Todellinen on sitten jossain muualla. Eri-ikäisiä 66-reittejä kulkee parhaimmillaan kolmekin rinnakkain, eli puolimatka on melko häilyvä käsite. Adrian, TX.

Tunnin aikaeron siivittäminä saavuimme Tucumcariin ehkä hieman aiottua aiemmin. Tucumcari osaa ottaa kaiken irti 66-turisteista olematta kuitenkaan liian päällekäypä tai turistiorientoinunut. Pieneen kaupunkiin mahtuu mm. dinosaurusmuseo, mikä on itseassa osa arkeologista tutkimuskeskusta. Näillä seuduin sitä nimittäin riittää riittää fossiileja ja isoja vanhoja luita tongittavaksi. Mainio jatke museokiertueellemme. Tucumcari tunnetaan myös upeista seinämaalauksistaan, joita on täällä yli parikymmentä.

Dinosaurusmuseossa oli paljon pronssiluurankoja.
Dinosaurusmuseossa oli paljon pronssiluurankoja.
Armour Hotdogs, Tucumcari.
Armour Hotdogs, Tucumcari.

Ukkonen oli raikastanut kelin ja lämpötila oli enää hyvin miellyttävät 29 astetta. Sade toi mukanaan myös miniatyyrihyttyset, joita oli auringon laskun jälkeen ihan kiusaksi asti.

Meissä kaikiss asuu pieni lainsuojaton. Mother Road Old Time Photos, Tucumcari.
Meissä kaikissa asuu pieni lainsuojaton. Mother Road Old Time Photos, Tucumcari.
Täällä olisi mennyt Terminaattori, joka eilen jäi katsomatta. Harmi kyllä, suljettu tiistaisin. Elokuvateatteri Odeon, Tucumcari.
Täällä olisi mennyt Terminaattori, joka eilen jäi katsomatta. Harmi kyllä, suljettu tiistaisin. Elokuvateatteri Odeon, Tucumcari.
Teepee Curios, lisää matkamuistoja. Tucumcari.
Teepee Curios, lisää matkamuistoja. Tucumcari.
Motel Safari, maino majapaikka. Tucumcari.
Motel Safari, maino majapaikka. Tucumcari.

Elk City, OK – Amarillo, TX

Kevyt aamiainen rekkamiesten suosimassa kuppilassa ja suunta kohti länttä.

Länkkäripatsas ja öljynporaustorni. Elk City,  OK.
Länkkäripatsas ja öljynporaustorni. Elk City, OK.

Vähän ennen Texasin rajaa on pieni kaupunki nimeltään Erick. iPhone-oppaamme mukaan siellä sijaitsi Sandhill Curio Shop, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Löysimme pienen — Erickin vanhimman — tiilirakennuksen, joka oli peitetty kokonaan vanhoilla kylteillä ja Route 66-krääsällä. Sisällä soitteli kitaraa Harley, paikan omistaja. Koko pieni talo oli täynnä 66- ja musiikkiaiheista rojua. Mitään ei ollut myynnissä, eli paikan tarkoitus jäi vähän epäselväksi. Mutta eipä sillä väliä ollutkaan, viihdyimme siellä mainiosti, kun Harley esitteli tavaroita, kertoi juttuja, otti meistä kuvia ja soitti kitaraa. Ja koko hieno show ainoastaan vain meille. Ehdottomasti tähänastisen reissun kohokohta.

"Welcome to Erick, Oklahoma, the redneck capitol of the world. Yee-haw! See rednecks work and play in their own environment!"
”Welcome to Erick, Oklahoma, the redneck capitol of the world. Yee-haw! See rednecks work and play in their own environment!”
Harley&Karoliina.
Harley&Karoliina.
Alkuperäinen Route 66-kyltti vuodelta-29. Ja me.
Alkuperäinen Route 66-kyltti vuodelta-29. Ja me.

Texasin puolella tiet olivat suoria ja matkanteko nopeaa. Pellot loppuivat oikeastaan täysin, ympärillä oli lähinnä aavaa preeriaa silmänkantamattomiin. Myös huoltoasemat tuntuivat loppuneen melkein kokonaan. Siinä missä Oklahomassa löytyi ainakin yksi huoltoasema suunnilleen joka toisessa highwayn exitissä, täällä sai ajella kymmeniä maileja näkemättä mitään muuta kuin ruohoaavikkoa. Bensatankki hupeni jo uhkaavasti, mutta pääsimme sentään Amarilloon, jossa huoltoasemia taas löytyi joka kulmasta.

Tuulimyllypuisto. Erick, OK.
Tuulimyllypuisto. Erick, OK.

Majoituimme Big Texan Motelliin. Koska reissu alkaa olla kutakuinkin puolivälissä, päätimme pitää sen kunniaksi vapaapäivän ja varasimme huoneen kahdeksi yöksi. Hurjaa.

Tervetuloa Texasiin. The Big Texan, Amarillo, TX.
Tervetuloa Texasiin. The Big Texan, Amarillo, TX.

Illallisella kävimme tietenkin viereisessä legendaarisessa Big Texan Steak Ranchissa. Paikka on kuuluisa tarjouksestaan: jos syö 72 unssin (2 kg) pihvin lisukkeineen tunnissa, saa sen ilmaiseksi. Me emme tarttuneet tarjoukseen, vaan otimme suosiolla pienet 8 unssin pihvit. Pari aussia otti haasteen vastaan loppuravintolan hurratessa äänekkäästi. Ei siis mikään rauhallinen syömähetki Australian pojilla. Emme jääneet seuraamaan taistoa loppuun asti, mutta jo parinkymmenen minuutin kohdalla ilmeet olivat sen verran tuskaisia, että tuskinpa ovat saaneet urakkaansa päätökseen.

Umpitäysi Big Texan Steak Ranch. Taustalla australialaiset kamppailevat pihviensä kanssa ja kello käy.
Umpitäysi Big Texan Steak Ranch. Taustalla australialaiset kamppailevat pihviensä kanssa ja kello käy.

Big Texan ravintola-motelli-matkamuistomyymälä-baarikompleksia kuvaa ehkä parhaiten se, että jos Vesa Keskinen perustaisi villinlännenosaston Tuuriin, se olisi jotain tällaista.

Seuraava päivä piti olla lepopäivä, mutta sen verran turistinhommiin taivuimme, että kävimme katsomassa muutaman kymmenen kilometrin päässä Amarillosta olevan Cadillac Ranchin. Se on 1974 valmistunut taideteos, jossa 10 Cadillacia on haudattu puoliksi nokka edellä maahan jonoon keskelle peltoa. Vuosien kuluessa ihmiset olivat maalanneet autoihin spraymaaleilla senttien paksuisen värikkään maalikerroksen.

Cadillac Ranch. Matkamme ensimmäinen tienvarsinähtävyys, jossa oli muitakin turisteja kuin me.
Cadillac Ranch. Matkamme ensimmäinen tienvarsinähtävyys, jossa oli muitakin turisteja kuin me.
Maassa lojuvista spraypulloista löytyi sen verran maalia, että mekin saimme itsemme ikuistettua taideteokseen.
Maassa lojuvista spraypulloista löytyi sen verran maalia, että mekin saimme itsemme ikuistettua taideteokseen.

Loppupäivä menikin ostoskeskuksessa shoppaillessa ja pyykkiä pestessä motelissa. Illaksi olimme varanneet erikoista ohjelmaa. Paikallisessa drive-in-elokuvateatterissa oli illan ohjelmana Minions ja uusi Terminaattori. Olihan tämmöinen amerikan ihme päästävä kerrankin kokemaan.

Jo iltapäivällä oli alkanut pilvistyä ja teatteria kohti ajellessamme alkoi sataa. Sitä sitten jatkuikin koko Minionsin ajan, ja kunnolla, ukkosen kera. Vessaankaan ei olisi päässyt kastumatta totaalisesti, joten päätimme jättää Terminaattorin katsomisen toiseen kertaan, ja lähdimme ajelemaan motellille päin. Vettä satoi koko ajan ja taivas oli salamoista kirkas miltei tauotta. Kännykkään tuli tulvavaroitus ja pahimmillaan risteyksissä oli vettä 30 senttiä. Vähänpä alkoi jo jännittää, mutta pääsimme onneksi kommelluksitta kotiin.

Kosteampi kotimatka.
Kosteampi kotimatka.

Oklahoma City, OK – Elk City, OK

Siis vain muutama kymppi lisää majoituksen hintaan ja saimme yltiösiistin huoneen ilman hajuja, ison, amerikkalaisittain hyvän aamiaisen, hiljaisen ilmastoinnin, supernopean netin ja ison kylppärin. Loistavaa siis, mutta muistammeko Oklahoma Cityn Sleep Innin vielä joskus vuosien kuluttua? Tuskinpa. Hajuton ja mauton, ei tule jäämään mieleen. Jatkoimme matkaa.

Ford. Jossain matkan varrella.
Ford. Jossain matkan varrella.

Alamme sopeutua ilmanalaan: aamun 28 astetta tuntui mukavan vilpoiselta.

Lisää matkamuistoja, laukkuihin mahtuu vielä.  Cherokee Trading Post, Calumet, OK.
Lisää matkamuistoja, laukkuihin mahtuu vielä. Cherokee Trading Post, Calumet, OK.

Keskilännen Kulttuuripäivät jatkuvat; tänään kävimme peräti kahdessa museossa. Route 66 -museoa Clintonissa on internetissä kehuttu kovasti. Eikä suotta. Hienosti tehty, vuosikymmen kerrallaan tien historiasta kertova näyttely. Ei liikaa nippelitietoa, vaan ulkomaalaisellekin toimivat nasevat selitykset asioista. Erittäin viihdyttävää.

50's -osasto. Route 66 Museum, Clinton, OK.
50’s -osasto. Route 66 Museum, Clinton, OK.
Elviksellä oli tapana majoittua tänne huoneeseen 215. Trade Winds Inn, Clinton, OK.
Elviksellä oli tapana majoittua tänne huoneeseen 215. Trade Winds Inn, Clinton, OK.

Parinkymmenen mailin päässä Elk Cityssä oli puolestaan National Route 66 Museum. Kaikki samat asiat hieman vaatimattomammin esitettynä. Ei huono ollut tämäkään, mutta jäi kyllä pahasti Clintonin museon varjoon. Tosin samalla lipulla pääsimme viereiseen Elk Cityn kaupunginmuseoon. Siellä pääsimme tutustumaan mm. Beutlerin sukuun, joka on pyörittänyt kaupungin rodeobisnestä jo liki vuosisadan ajan. Jii-haa!

Sähköpapiljotit. Elk City Town Museum.
Sähköpapiljotit. Elk City Town Museum.
Pelottavien lelujen osasto. Elk City Town Museum.
Pelottavien lelujen osasto. Elk City Town Museum.

Jäimme yöksi Elk Cityyn ja motelliarpa osui Flamingo Inniin. Perinteinen, intialaisjohtoinen, erittäin siisti majapaikka ja iso huone. Aivan vieressä oli ihan jees meksikolainen grilli, joskin olisivat saaneet lisätä hieman meksikoa ruokiinsa. (Ellisvillen meksikolaisesta unohtuikin mainita: tarjoilija oli kovin kummissaan ja innoissaan, kun olimme syöneet kaikki vihannekset lautaselta. Paikalliset eivät kuulemma moista harrasta, eli siis ilmeisen erikoista ulkomaalaistoimintaa.)

Sal y pimienta. Pedro's Mexican Food, Elk City, OK.
Sal y pimienta. Pedro’s Mexican Food, Elk City, OK.

Ja lämpö nousee: 37 astetta.

Flamingo Innissä saa asiakas tehdä itse aamiaisensa. Tarjolla Kahvi-merkkistä kahvia.
Flamingo Innissä saa asiakas tehdä itse aamiaisensa. Tarjolla Kahvi-merkkistä kahvia.
Entinen Fat Elvis Diner, nykyisin Fat ElvUS Diner. Yukon, OK.
Entinen Fat Elvis Diner, nykyisin Fat ElvUS Diner. Yukon, OK.