Los Angeles, CA

Saatuamme auton palautettua ajelimme taksilla Hollywoodiin. Iltapäiväruuhka oli parhaimmillaan ja autovuokraamon äijän soittamassa puolipimeässä taksissa ei ollut edes ilmastointia. Eli matelimme tunnin verran 34 asteessa ikkunat auki pakokaasuja hengittäen. Tervetuloa Los Angelesiin.

Hollywood Boulevard.
Hollywood Boulevard.

Olimme varanneet huoneistohotellin aivan Hollywood Boulevardin vierestä. Pikaisesti jaksoimme käydä katsomassa sen hulinaa ja ihastelemassa katuun ikuistettuja tähtiä. Mutta kolmen viikon autoilu vaati veronsa ja keskinkertaisen sushi-illallisen jälkeen vietimme rauhallisen koti-illan.

Arskan jalanjäljissä.
Arskan jalanjäljissä.

Viimeiselle matkapäivälle olimme jo Suomesta varanneet kiertoajelun Universalin studioilla, Hollywoodissa kun oltiin. Olimme laskeneet voittavamme Vegasissa sen verran, että tohdimme varata oikein VIP-version. Emmehän me tietenkään siellä mitään voittaneet, mutta eipä tuo jaksanut paljoa harmittaa. Päivä oli nimittäin aivan loistava. Aamiainen, kiertoajelu paikoissa, joissa normaalit ajelut eivät käy, mahtava buffee-lounas, ja rajaton pääsy jonon ohi kaikkiin teemapuiston laitteisiin ja näytöksiin.

Bates Motel ja äiteen kotitalo.
Bates Motel ja äiteen kotitalo.
Lavasteita elokuvasta Maailmojen sota.
Lavasteita elokuvasta Maailmojen sota.
Maailmojen sota. Tuo lentokone on oikea rikkirevitty Boeing 747.
Maailmojen sota. Tuo lentokone on oikea rikkirevitty Boeing 747.
Jurassic Park Ride. Leppoisa veneajelu, joka päättyi kahdenkymmenen metrin pystysuoraan pudotukseen. Onneksi meille oli jaettu sadeviitat etukäteen.
Jurassic Park Ride. Leppoisa veneajelu, joka päättyi kahdenkymmenen metrin pystysuoraan pudotukseen. Onneksi meille oli jaettu sadeviitat etukäteen.
Jo kolmas Springfield tällä reissulla.
Jo kolmas Springfield tällä reissulla.
Stunt-, akrobaatti- ja räjähdeshow Waterworld oli komeaa katsottavaa.
Stunt-, akrobaatti- ja räjähdeshow Waterworld oli komeaa katsottavaa.

Yhdeksän tunnin rupeaman jälkeen olimme valmiit kuittaamaan loman onnistuneesti päätökseen. Edelleenkään Hollywood Boulevardin hysteerinen meno ei jaksanut innostaa, se näyttikin niin pieneltä Las Vegasin jälkeen… Kävimme siis iltapalaa lähikaupasta ja vetäydyimme huoneeseen katselemaan telkkaria.

Eli tällainen reissu tällä kertaa. Kolme viikkoa ja n.3940 kilometriä. Kaikki sujui ongelmitta ja autoilu on tässä maassa tehty todella helpoksi. Paitsi Los Angelesissa. Ruokavalio tahtoi käydä vähän yksitoikkoiseksi, mutta onneksi pääsemme huomenna kotiin syömään ruisleipää ja graavilohta.

Kiitokset kannatuksesta. Palataa asiaan taas kun aihetta ilmenee.
Kiitokset kannatuksesta. Palataan asiaan taas kun aihetta ilmenee.

Barstow, CA – Santa Monica, CA

Pyöreä peti nukutti niin makoisasti, että pääsimme matkaan ehkä hieman aiottua myöhemmin. Siitä huolimatta jatkoimme rauhallista tahtia ehtien tutustua yhteen reissumme hienoimmista tienvarsinähtävyyksistä eli kilisevään pullokaktuspuistoon.

Pullometsän keskellä oli aavemainen tunnelma tuulikellojen soidessa. Elmer Long's Bottle Tree Ranch, Oro Grande, CA.
Pullometsän keskellä oli aavemainen tunnelma tuulikellojen soidessa. Elmer Long’s Bottle Tree Ranch, Oro Grande, CA.
Elmerin isä keräili aikoinaan pulloja erämaasta. Elmerin perittyä kokoelman, hän alkoi ripustelemaan niitä hitsaamiinsa puihin.
Elmerin isä keräili aikoinaan pulloja erämaasta. Elmerin perittyä kokoeman, hän alkoi ripustelemaan niitä hitsaamiinsa puihin.
Hienoista matkaväsymystä jo havaittavissa. Victorvillen Route 66 -museo ei jaksanut kiinnostaa pihamaata pitemmälle.
Hienoista matkaväsymystä jo havaittavissa. Victorvillen Route 66 -museo ei jaksanut kiinnostaa pihamaata pitemmälle.

Jossain vaiheessa tajusimme, että matkanteko on matelevan hidasta 66:n myötäillessä jokaista pikkupaikkaa ennen LA:ta. Enkelten kaupunki tuntui alkavan jo noin sata kilometriä ennen varsinaista kaupunkialuetta, sillä pelkästään LA:ssa asuu lähes neljä miljoonaa asukasta ja metropolialueella 13 miljoonaa. Olisi ehkä pitänyt ajatella ensteks, että matkanteko on jonniin verran hitaampaa kuin autiomaassa, missä tuli vastaan auto kerran puolessa tunnista.

Viimeinen lounasburgeri (tällä kertaa strutsia) pikkukaupungissa ennen Los Angelesin esikaupunkialueita. Summit Inn, Hesperia, CA.
Viimeinen lounasburgeri (tällä kertaa strutsia) pikkukaupungissa ennen Los Angelesin esikaupunkialueita. Summit Inn, Hesperia, CA.
Nyt alkaa matkanteko käydä vähän tylsäksi ja hitaaksi, liikennevaloja joka risteyksessä. Matkaa Los Angelesiin vielä lähes 100 km.
Nyt alkaa matkanteko käydä vähän tylsäksi ja hitaaksi, liikennevaloja joka risteyksessä. Matkaa Los Angelesiin vielä lähes 100 km.

Iltapäivästä tunnit vierähtelivät uhkaavan nopeasti kilometrien kertyessä tuskaisen hitaasti ja niimpä teimme hienoisesti karvaan päätöksen ajaa loppumatkan freewaytä R66:n päätepisteeseen. Ja ruuhkaista oli sekin kuuden samansuuntaisen kaistan ollessa täynnä.

Los Angeles näkyvissä.
Los Angeles näkyvissä.

Vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Pääsimme vihdoin ongelmitta Route 66:n loppuun. Jätimme auton parkkiin ja kävimme ottamassa pakollisen loppupönötyskuvan Sant Monican laiturilla. Ja autonkin saimme sen jälkeen palautettua Los Angelesin lentokentälle melkein ajoissa.

Varsinainen Route 66 loppui jo parin korttelin päähän, mutta virallinen lopetuspiste on tässä, Santa Monican laiturilla.
Varsinainen Route 66 loppui jo parin korttelin päähän, mutta virallinen lopetuspiste on tässä, Santa Monican laiturilla.

Las Vegas, NV – Barstow, CA

Back to business eli Las Vegasin hotellin parkkitalokiemuroista ja liikenteestä selviydyttyämme takaisin R66:lle. Aamulla Vegasissa lämpötila oli jo 36 ja se nousi edelleen huimiin 44 asteen lukemiin päästessämme Kalifornian puolelle ajelemaan Mojaven autiomaan reunaa. Maisevat vaihtuivat entistä karummiksi ja hiekka pöllysi useiden kymmenien metrien korkuisina patsaina. Noissa asteissa ei pitkiä tovia huvittanut retkeillä auton ulkopuolella. Jaksoimme sentään ihmetellä tovin Amboyn tulivuorikraateria ja mustanpuhuvia laavakenttiä. Kolmen tunnin patikointi kraaterin huipulle ei jostain syystä jaksanut kiinnostaa…

Roy's Motel & Cafe, Amboy, CA.
Roy’s Motel & Cafe, Amboy, CA.
Ei kaikkein kutsuvinta maastoa. Amboy, CA.
Ei kaikkein kutsuvinta maastoa. Amboy, CA.

Kaikille elokuva Bagdad Café faneille kuvauspaikkana toiminut kahvila erämaassa on must. Kahvila on sittemmin muuttanut nimensä oikeastikin Bagdad Caféksi ja on varsin mielenkiintoinen turistikohde. Rouva Jasmin Münchstetteneristä ei näkynyt jälkeäkään, vaan hiljalleen rapistuvaa kahvilaa emännöi kolme erikoislaatuista ja kotoisenkinaisaa rouvaa. Sisaruksia? Nautimme paikan erikoislaatuisesta tunnelmasta keskinkertaisten burgerien verran.

Bagdad Café, Newberry Springs, CA.
Bagdad Café, Newberry Springs, CA.

Calicon 1900-luvun alussa autioitunut hopearyntäyskaupunki oli entisöity museoksi. Kuumuus ajoi meidät ravaamaan turistisen aavekylän melko nopeasti läpi. Sen lisäksi ukkonen, sade ja hiekkamyrsky alkoi lähestyä taivaanrannasta joten katsoimme parhaaksi paeta auton turviin. Puhelimeen tuli myös varoitus lähestyvästä hiekkamyrskystä.

Calico, CA.
Calico, CA.

Barstowissa majoituimme ensimmäisen kerran Route 66-nimiseen motelliin, vaikka samannimisiä olisi ollut matkan varrella useampiakin. Eri mukava intialaisrouva antoi meille king size-huoneen queen size-hintaan, kun olimme tulleet niinkin kaukaa kuin Suomesta. Etuna pyöreä peti.

Route 66 Motel sateen jälkeen.
Route 66 Motel sateen jälkeen.

Williams, AZ – Las Vegas, NV

Aamulla auto aiheutti hieman sydämentykytyksiä, kun ilmastointi ei käynnistynyt. Aamukaffen ja bagelin lomassa teimme varasuunnitelman palata noin 50 km takaisin Flagstaffiin vaihtamaan auto, sillä yhdistelmä autiomaa ja rikkinäinen ilmastointi ei oikein innostanut. Onneksi ongelma oli jostain syystä korjaantunut itsekseen aamiaisen aikana ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan.

Seligman, AZ.
Seligman, AZ.

Ohittelimme lisää tuttuja paikkoja vuodelta 2013, kuten Seligman. Marraskuun 2013 ja heinäkuun 2015 Seligmanissa oli yksi selvä ero: vuoden 2013 aavemaisen tyhjät kadut ja kiinniolevat liikkeet olivat nyt kiusallisenkin täynnä turisteja. Pienelle kylälle oli parkkeerannut kuuden ison bussin lisäksi koko joukko pikkubusseja ja meno oli sen mukainen. Seligman on melko lähellä Grand Canyonia ja osaa ottaa sijainistaan ja route 66:sta kaiken irti.

Kingman oli myös tuttu paikka ja lounaspaikkakin sattui samaksi kuin edelliskerralla. Tupsahdettuamme ruokasaliin, tajusimme että täällä olemme ennenkin käyneet, mutta silloisen tyhjän salin sijaan ravintola oli nyt täynnä elämää ja iloista puheensorinaa.

Kohti Nevadaa.
Kohti Nevadaa.

Kingmanissa jätimme 66:n ja ajoimme levämpiä teitä pohjoiseen päin lämpötilan noustessa parhaimmillaan/pahimmillaan 41 asteeseen. Olimme kiitollisia toimivasta ilmastoinnista. Jossain vaiheessa matkaa olimme päättäneet, että mihinkään luoliin emme sitten mene, sillä olemme niitä reissuillamme kolunneet aivan riittävästi. Senpä takia olikin hienoinen yllätys, kun täydessä yhteisymmärryksessä kaarsimme Grand Canyon Caverns-tielle ja ostimme noin vain liput seuraavalle luolakierrokselle.

Luona tarjosi tervetulleen viilennyksen (13 astetta) ja oli siinä mielessä erikoinen, että se oli osittain ihmisen muokkaama. Vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin aikaan luola oli varusteltu pommisuojaksi 2000 ihmiselle ja kahden viikon muonien kuljetus luolan uumeniin vaati lisäkäytävien räjäyttämistä. Toinen erikoisuus on, että siellä ei ole lainkaan vettä, mistä syystä siellä eivät elä edes levät. Normaalisti luolissa saa ihastella lepakoita ja väistellä hämähäkkejä ja skorpioneja, mutta ei täällä. Luolan ilma tulee neljänkymmenen mailin päästä Grand Canyonista maanalaisia halkeamia pitkin, siitä nimi Grand Canyon Caverns.

Ruokaa vuodelta 1962.
Ruokaa vuodelta 1962.

Viva Las Vegas! OMG x 1000! Omankylän poikien The Killersien sanojen mukaan ”Anything goes in the place like this”. Vaikka tämä on meille jo toinen kerta, ei se yhtään helpota tätä ihmetystä. Kaiken pitää olla niin suurta, että heikottaa. Hotelliksikin olimme varanneet Caesars Palacen, jossa on vaatimattomat 3300 huonetta. Jonkin aikaa kesti, ennenkuin löysimme parkkitalosta kasinon läpi respaan ja ja taas uudestaan kasinon läpi omaan huoneeseen. Hotellin parkkipaikalla on aikoinaan ajettu myös F1-osakilpailuja. Vuonna 1982 Keke Rosberg tuli täällä viidenneksi ja varmisti maailmanmestaruutensa.

Caesars Palace.
Caesars Palace.

Booking.comin kanta-asiakasetuna olimme saaneet vähän paremman huoneen. Mitenköhän olemme tähän asti tulleet toimeen motelleissa, joissa ei ole kylpyhuoneen peilissä televisiota tai jonka verhoja ei saa avattua nappia painamalla.

Tilavahko kortteeri.
Tilavahko kortteeri.

Viivyimme Las Vegasissa kaksi yötä. Shoppailimme, söimme hyvin ja tuhlasimme ennakkoon päätetyn budjetin kasinoilla. Parhaimmillaan olimme parikymppiä voitolla, mutta kaikki meni.

Tässä vaiheessa vielä voitolla. Koneista ei saa suoraan rahaa, vaan kuitin, jonka voi vaihtaa rahaksi tai pelata jollain toisella koneella.
Tässä vaiheessa vielä voitolla. Koneista ei saa suoraan rahaa, vaan kuitin, jonka voi vaihtaa rahaksi tai pelata jollain toisella koneella.
Kiss-peli ei ollut kummoinenkaan.
Kiss-peli ei ollut kummoinenkaan.
Hotellimme ostoskeskus.
Hotellimme ostoskeskus.
Naapurihotellin ostoskeskus.
Naapurihotellin ostoskeskus.
Kaupat ovat pullollaan hienoa ja hyödyllistä tavaraa.
Kaupat ovat pullollaan hienoa ja hyödyllistä tavaraa.
Eiffel-torni oli ihan siinä Venetsian vieressä.
Eiffel-torni oli ihan siinä Venetsian vieressä.
Tämmöinen pitää saada kotiinkin.
Tämmöinen pitää saada kotiinkin.

Holbrook, AZ – Williams, AZ

Hieno paikka, normimättöaamiainen. Mr Maesta's Family Restaurant, Holbrook, AZ.
Hieno paikka, normimättöaamiainen. Mr Maesta’s Family Restaurant, Holbrook, AZ.

Luulimme, etteivät pikkukaupunkien museot enää meitä jaksaisi innostaa, mutta yllättäen Holbrookin kaupunginmuseo olikin ihan mukavan erilainen. Koko Navajo Countyn entinen oikeustalo oli muutettu museoksi, ja pääsimme rauhassa vierailemaan selleissä ja periamerikkalaisessa oikeussalissa. Ja vieläpä ilmaiseksi.

Navajo Countyn vankila poistettiin käytöstä 1977.
Navajo Countyn vankila poistettiin käytöstä 1977.
Order!
Order!
Kutsu hirttäjäisiin. George Smiley kummittelee kuulemma vieläkin oikeustalossa.
Kutsu hirttäjäisiin. George Smiley kummittelee kuulemma vieläkin oikeustalossa.
Metsää, pitkästä aikaa.
Metsää, pitkästä aikaa.

Maisemat muuttuivat taas pikkuhiljaa vuoristoisemmiksi ja aavikon pikku pusikot vaihtuivat oikeisiin havupuihin, kun saavuimme Flagstaffiin. Ensimmäinen tuttu kaupunki matkallamme; puolitoista vuotta sitten vuorotteluvapaalla vietimme täällä kaksi yötä. Silloin kolusimme kaupungin ympäristön nähtävyyksiä, nyt ehdimme tutustua vähän myös keskustaan. Mukava pikkukaupunki, paljon kävelijöitä, kauppoja ja ravintoloita. Ja loistavaa sushia.

Flagstaffin vanhaa keskustaa.
Flagstaffin vanhaa keskustaa.
Tervetullutta vaihtelua liharuokakuurille. Karma, Flagstaff, AZ.
Tervetullutta vaihtelua liharuokakuurille. Karma, Flagstaff, AZ.

Lähestyessämme yöpaikaksi valitsemaamme Williamsia huomasimme tien vieressä pellolla lauman biisoneita ja autoja ajelemassa niiden keskellä. Mielenkiintoista, tästähän oli otettava selvää. Hetken kuluttua tienviitat opastivat meidät Bearizonaan. Kyseessä on siis eläinpuisto ja asukkaina kauriita, vuorivuohia, susia, karhuja ja biisoneita. Parinkymmenen dollarin pääsymaksulla sai ajaa puiston läpi ja katsella eläimiä parhaimmillaan muutaman metrin päästä. Susi- ja karhuaitauksissa käskettiin pitää ikkunat kiinni. Hieno kokemus. Autolenkin jälkeen oli vielä perinteisempi pieneläinpuisto, mutta se ei äskeisen kokemuksen jälkeen enää paljoa jaksanut kiinnostaa. Paitsi tietenkin saukot.

"Tää kaveri, hää on Sus."
”Tää kaveri, hää on Sus.”
Mustakarhu kylvyssä.
Mustakarhu kylvyssä.
Tämänkin opimme: biisoneita on kahta mallia. Tässä metsäbiisoneita.
Tämänkin opimme: biisoneita on kahta mallia. Tässä metsäbiisoneita.
Ja preeriabiisoneita.
Ja preeriabiisoneita.

Williams oli myös tuttu kaupunki edelliseltä matkaltamme. Poikkesimme silloin täällä vain lounalla matkalla Grand Canyonille, nyt majoituimme yöksi El Rancho Motelliin. Perusmotelli, tässä vaiheessa ne kaikki alkavat sekoittua keskenään.

Route 66:n ja Grand Canyonin läheisyyden kyllä huomaa. Turisteja oli nyt paljon enemmän kuin marraskuussa puolitoista vuotta sitten.
Route 66:n ja Grand Canyonin läheisyyden kyllä huomaa. Turisteja oli nyt paljon enemmän kuin marraskuussa puolitoista vuotta sitten.
Välillä mentiin pitkät pätkät hiekkatietä. Tässä Route 66:n korkein kohta, 2258 metriä merenpinnasta.
Välillä mentiin pitkät pätkät hiekkatietä. Tässä Route 66:n korkein kohta, 2258 metriä merenpinnasta.

Gallup, NM – Holbrook, AZ

Eilisen epäonninen reissu Red Rock- luonnonpuistoon jäi kaivelemaan sen verran, että lähdimme heti aamiaisen jälkeen uudestaan katselemaan paikkoja. Kaikki oli edelleen suljettu, mutta jostain saimme älynväläyksen, että suurin osa alueesta olikin rodeoareenaa ja itse luonnonpuisto oli jossain muualla. Kokeilimme jokaista tienpätkää minkä näimme ja lopulta löysimme polun ääreen. Polku oli merkitty vasta sinne mistä se alkaa eli eipä kovinkaan informatiivista. Onneksi löytyi, sillä hienoa oli taaplata täysin kahdestaan varsin majesteettisissa maisemissa keskellä navajoreservaattia. Näimme kojootin ja preeriakoiria. Melkein näimme myös kallioiden huipuilla tähystelevät intiaanit.

Taustalla näkyvälle Church Rockille olisi ollut matkaa kolme mailia. Tyydyimme käymään puolimatkassa.
Taustalla näkyvälle Church Rockille olisi ollut matkaa kolme mailia. Tyydyimme käymään puolimatkassa.
Takaisin palasimme kuivunutta joenuomaa pitkin.
Takaisin palasimme kuivunutta joenuomaa pitkin.

Gallupissa on lauantaisin kuuluisa kirpputori ja sinnehän mekin halusimme – monen muun lailla. Vaikka kirppari ei ollut suurimmillaan juuri tänä lauantaina, niin se oli aivan riittävän suuri meille. Suurin osa asiakkaista ja myyjistä oli navajoja ja tunnelma kovin eteläamerikkalainen, paitsi että kaikki puhuivat englantia. Sivumennen mainiten kirppari sijaitsi Old US Route 666:n varrella. Liekö ollut liian paholaismainen tiennimi, sillä se on nykyään lakonisesti tie-491.

Gallupin kirpputori.
Gallupin kirpputori.
Navajoburger Gallupin kirpputorilla. Hyvä, mutta hankala syödä pelkin sormin.
Navajoburger Gallupin kirpputorilla. Hyvä, mutta hankala syödä pelkin sormin.
New Mexicon ja Arizonan rajalla oli iso matkamuistomyymälä korkean kallion juurella. Arizonan puolella saimme siirtää kelloja taas tunnilla taaksepäin.
New Mexicon ja Arizonan rajalla oli iso matkamuistomyymälä korkean kallion juurella. Arizonan puolella saimme siirtää kelloja taas tunnilla taaksepäin.

Päivän teema oli luonnonpuistot; seuraavaksi vuorossa oli Petrified Forest eli kivettyineden puiden metsä. 225 mijoona vuotta sitten näillä tyhjillä aavikoilla kasvoi sankka metsä ja puiden kaaduttua ne hautautuivat hiekkaan. Piipitoinen maa tunkeutui moninaisine mineraaleineen niiden sisuksiin tehden niistä kiviä. Myöhemmin maa huuhtuutui pois ja nyt nämä kivipuukappaleet ovat meidän ihmeteltävinämme. Puisto oli valtava eli ajelimme autolla 45 km matkan pysähdellen silloin tällöin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Painted Desert.
Painted Desert.
Kovempi halkosavotta.
Kovempi halkosavotta.
Kyllä se ihan puulta se näyttää.
Kyllä se ihan puulta se näyttää.
Kalliomaalauksia.
Kalliomaalauksia.

Olimme valinneeet Holbrookin pikkukaupungin Arizonassa yöpymiskohteeksemme jo Suomessa yhdestä ainoasta syystä: Wigwam-motelli. Varauskin piti tehdä jo reilusti etukäteen, sillä tämä 66-jäänne on matkailijoiden ilmiselvä suosikki. Viitisentoista betonitiipiitä ringissä ja jokaisen eteen on parkkeerattu vanha auto. Sisällä alkuperäiset 50-luvun mööpelit. Aikoinaan näitä motelleja oli kokonainen ketju, nykyään niistä on toiminnassa enää kaksi. Tästä ei juuri enää majapaikka voi mennä mahtavammaksi! Ja halpakin vielä: $63.

Wigwam Motel.
Wigwam Motel.

Tahdoimme viettää aikaa mahdollisimman pitkään tiipiissämme ja siitäpä syystä päädyimme noutamaan pizzaa kotiin. Tästä seurasikin varsinainen noutopizzajupakka, kun yritimme löytää pizzaa tästä meksikolaisen ruoan ihmemaasta. Löysimme vain suljettuja ja lankut luukuille naulattuja ravintoloita. Pizzaa teki kuitenkin niin paljon mieli, että lopulta piti nöyrtyä Pizza Hutiin; se kun oli ilmeisesti oikeasti tämän kylän ainoa paikka mistä sai pizzaa. Eihän se mitään pahaa ollut. Mäkkäri ja Subbari on sentään vielä käymättä…

Kuutamo.
Kuutamo.
Korppi jossain matkan varrella.
Korppi jossain matkan varrella.