Paras matkablogi 2013?

Alunperin tämä blogi aloitettiin, että sukulaiset tietäisivät, missä päin maailmaa olemme menossa, mutta sitten homma karkasi käsistä ja nyt sivulatauksia on kohta jo 10.000. Käsittämätön määrä, isot kiitokset kaikille. Kirjoittaminen on ollut älyttömän mukavaa ja yllättävän helppoa, vaikka kumpikaan ei yo-kisojen jälkeen juuri mitään olekaan kirjoitellut.

Mutta siis tämmöinenkin kilpailu tuli vastaan. Jos olet sitä mieltä, että Alaska-Patagonia on vuoden paras matkablogi, klikkaa alla olevaa linkkia ja äänestä meitä kategoriassa Paras Matkablogi. Viisi eniten ääniä saanutta pääsee finaaliin ja voittaja saa sitten joskus jotain palkinnoksi.

Travel Blog Awards 2014!
Hae ja löydä lennot lappeenrannasta – Supersaver.fi
Ja tässä etukäteen kiitokseksi kukka Amazonilta
Ja tässä etukäteen kiitokseksi kukka Amazonilta

Pakkaus

Laiska 18kg, Karoliina 15kg.
Laiska 18kg, Karoliina 15kg.

 

Paniikkia ilmassa, lähtö huomenna. Mutta nyt mukana pitäisi olla kaikkea, mitä viiden ja puolen kuukauden aikana tarvitaan kylmän, nälän, hyttysten ja väsymyksen torjuntaan. Painoa kertyi minun rinkkaani reilut 18 kiloa, laukkuun nelisen kiloa. Karoliina selvisi viidellätoista kilolla. Vähemmälläkin olisimme päässeet, jos retkeilyvarusteet olisi jätetty pois. Mutta silloin emme olisi pystyneet yöpymään tämmöisissä paikoissa: Emigrant Campground.

Näillä mennään.

16.10. klo 9.20: tärkein meinasi unohtua, Alppi-Rauta pelasti. Jälleen.
16.10. klo 9.20: tärkein meinasi unohtua, Alppi-Rauta pelasti. Jälleen.

Viisumi

Jossain vaiheessa matkaa suunnitellessa törmäsimme vahingossa USA:n viisumivapausehtoihin. Niissähän vaaditaan meno-paluulippua, ja meillä on pelkkä meno, koska paluu on Buenos Airesista. Tiedustelimme asiaa USA:n Helsingin suurlähetystöstä. Kaksi kertaa saimme vastaukseksi ainoastaan linkkejä ohjesivuille, joista olimme asiaa jo tutkineet. Kolmannella kerralla pyysimme yksiselitteistä vastausta, tarvitsemmeko viisumia vai emme. ”Uskomme, että ette tarvitse, mutta lopullisesti asian päättää maahantulovirkailija.” Mistähän noillekin oikein maksetaan?

Helvetti. Uskallammeko nyt laskea sen varaan, että maahantulovirkailija ei ole noussut väärällä jalalla sängystä eikä lähetä meitä takaisin Reykjavikiin. Ehkä emme. Eli hankimme viisumit tai ostamme lennot pois USA:sta. Lennot olisivat tulleet sen verran kalliiksi (naapurimaathan niille ei käyneet, eli olisimme tarvinneet lennot jonnekin Belizeen tai Guatemalaan), että päädyimme hakemaan viisumeita.

Senpäivänen homma oli siinäkin. Nettihakemukseen minulla meni valehtelematta puolitoista tuntia, kun piti kertoa kaikki käydyt koulut ja vanhat työpaikat, matkustelut ja lempiruuat. Karoliinan tiedot niillä ilmeisesti hänen työpaikkansa takia jo olikin vakoiltuna, koska häneltä homma sujui puolessa tunnissa.

Lisäksi tietysti henkilökohtainen haastattelu konsulaatissa. Siellä rouva osasi kertoa varmaksi, ettemme me mitään viisumia olisi tarvinneet. Kiitos vaan, ihan kannatuksen vuoksi siis maksoimme 120€ per nuppi. Taas turistia kusetettiin, vaikkei matka ole edes alkanut. Toivottavasti ne saavat tuolla nyt budjettinsa kuntoon, että pääsisimme käymään edes jossain luonnonpuistossa.

…ja paluu

Lento 2

No niin. Nyt päästään kotiinkin. Siis jos ensin pääsemme jotenkin Buenos Airesiin. Eli 31.3.2014 klo 22.40 paluulento Buenos Airesista Istanbulin kautta Helsinkiin, jonne saavumme 2.4. klo 12.05. Istanbulissa on vaihtoaikaa vaatimattomat 11 tuntia, mutta tämä oli silti ainoa järkihintainen lento, jolla pääsemme Helsinkiin vain yhdellä vaihdolla.

Alustava reittisuunnitelmaNyt pitäisi sitten vielä keksiä tuohon Anchoragen ja BA:n väliin jonkunlainen suunnitelma.

 

Menolippu

Menolippu

Tästähän se lähtee. Ensimmäiset lennot on nyt ostettu, ja paluuta ei ole. Ainakaan vielä. Icelandair kiidättää meidät lokakuun 16. päivä Reykjavikin kautta Seattleen. Sieltä jatkamme Alaska Airlinesillä Anchorageen, jonne saavumme samana iltana kello 23.38. Siitä eteenpäin reitti on toistaiseksi tuntematon.