Guna Yala

Panamasta ainoa tapa matkata kohti etelää on joko lentää tai mennä veneellä. Panamericana valtatie katkeaa Panaman ja Kolumbian rajalla ja maitse rajan ylittämistä ei suositella kuin huumekuriireille. Valitsimme meriseikkailun.

Guna Yalan saaristo muodostuu 365 saaresta, joista 36 on asuttuja
Guna Yalan saaristo muodostuu 365 saaresta, joista 36 on asuttuja

Karibianmeren puolella Panaman ja Kolumbian väliä seilaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti kymmeniä purjeveneitä. Kaikilla on kutakuinkin samat aikataulut: ensin kolme päivää risteilyä kuna-intiaanien hallitsemassa Guna Yala -saaristossa (espanjaksi San Blas) ja sen jälkeen pikainen 30-40 tunnin pyrähdys myrskyisän lahden yli Cartagenaan, Kolumbiaan. Mukaan mahtuu veneen koosta riippuen 6-18 matkustajaa.

El Gitano del Mar
El Gitano del Mar

Olimme hyvissä ajoin varanneet netistä uudenvuodenaattona lähtevän El Gitano del Mar -nimisen katamaraanin. Jo pelkkä veneeseen pääsy oli oma operaationsa. Kyydin piti olla hotellilla puoli kuusi aamulla ja tulihan se peräänsoittelun jälkeen. Ikuisuuksia kestäneen kaupassa käynnin jälkeen bussikyyti vaihtui loppumatkasta jeeppeihin ja mutkaisella vuoristotiellä piti vielä oksetuttaa pahoinvoivia argentiinalaisia. Lähtö oli El Porvenirista, joka on kuna-aluetta eli sinne piti maksaa erillinen pääsymaksu ja vero. Alkuperäisen aikataulun mukaan rannassa olisi pitänyt olla kahdeksalta, mutta kaikkien näiden koukeroiden jälkeen saavuimme sinne vasta puoli yhdeltä. Rannassa meille selvisi, että samaan veneeseen menijät oli tuotu eri kyydeillä ja näin ollen piti vielä tunnistautua omaan porukkaan ja järjestää venekyyti kunien kanssa etäämmällä merellä olevalle purjealukselle.

Kunien käyttämät lasikuituveneet on suunniteltu niin ovelasti, että jo puolen metrin aallokko riittää kastelemaan kaikki matkustajat hetkessä läpimäriksi
Kunien käyttämät lasikuituveneet on suunniteltu niin ovelasti, että jo puolen metrin aallokko riittää kastelemaan kaikki matkustajat hetkessä läpimäriksi

El Gitano de Marin kannella meitä, tunnin merimatkalla läpimäriksi kastuneita turisteja odotteli nelihenkinen miehistö: Jepi, martiniquelainen (?) kapteeni ja tatuointitaiteija, Elsa, andalusialainen kokki, Reynaldo, venezuelalainen kakkoskuski ja -kokki ja Mystico, ranskankielinen bokseri. Merimustalainen on 52-jalkainen katamaraani. Siinä on neljä kahden hengen hyttiä ja lisäksi nukkumapaikkoja keittiö/oleskelutilan sohvalla ja takaoleskelutilan penkeillä. Normaalisti matkustajia on 16. Nyt meitä olisi pitänyt olla 14, mutta kolme jäi jostain syystä saapumatta. Yhdellätoista hengellä laiva tuntui mukavan tilavalta. Viisi australialaista, kaksi amerikkalaista, kaksi norjalaista ja me.

Miehistö
Miehistö
Näyttää siltä, että tänä iltana syödään hummeria
Näyttää siltä, että tänä iltana syödään hummeria

Ryhmähenki oli jo valmiiksi korkealla hankalan alun jälkeen ja tunnelma vain tiivistyi matkan alkaessa kohti ensimmäistä paratiisisaarta. Uudenvuodenaaton juhlinnan virittely alkoi hummeri-illallisella laivalla ja jatkui paljasjaloin tanssien saarella kuohuviinin virratessa. Saarella oli noin satakunta uudenvuodenvastaanottajaa, bambumajadisco ja ranskalainen hanuristi.

El paradiso
El paradiso

Pari päivää seilailimme tyynillä vesillä saarelta toiselle, pääharrastuksina snorklailu ja uinti. Olemme vuosien saatossa kaikenlaisilla paratiisissarilla käyneet, mutta nyt vasta ymmärsimme mitä oikeat paratiisisaaret ovat. Voiko enää missään olla kirkkaampaa vettä, sinisempää taivasta ja valkeampaa hiekkaa kuin San Blasilla!

Alkumatkasta etuverkolla saattoi vielä loikoilla mukavasti
Alkumatkasta etuverkolla saattoi vielä loikoilla mukavasti

Kaiken rentoilun jälkeen pääsimme tositoimmin. Jepi päätti lähteä ylittämään avomerta jo aiottua aikaisemmin, sillä säätiedotus lupaili hyvää. Alkumatka olikin melko helppoa alle viisimetrisissä tasaisissa aalloissa, mutta puolenvälin jälkeen meno muuttui: aallot kasvoivat ja rikkoontuivat ja seilaus oli todella kivikkoista. Suora lainaus netistä: ”The open sea crossing to Cartagena is seen as one the world’s toughest by the the global boating community”. Olimmekin kumpikin olleet aina sitä mieltä, että meihin ei merisairaus iske, oli keli mikä hyvänsä, mutta emme tohtineet sanoa sitä ääneen. Mutta niin vain kävi, että purjehdimme ilman vatsankäänteitä loppuun asti. Noin puolet porukasta voi tosi pahoin koko reissun ja loput porskuttivat tyytyväisinä aaltojen tuudittaessa uneen.

Unemme tosin keskeytyi puolenyön maissa. Moottorit pysähtyivät ja kohta Jepi saapui hyttiimme. ”We have a problem, I need you to get out.” Aloimme jo muistelemaan pelastusliivien sijaintia, kunnes kävi ilmi, että polttoaineensyötössä oli häiriö ja letku kulki sänkymme alla. Jepi sai vian korjattua, matka jatkui ja pääsimme takaisin nukkumaan. Sama toistui vielä kahdesti, ennenkuin polttoaineensyöttö saatiin lopullisesti toimimaan.

Aamulla aukeni eteemme Cartagenan lahdelta pilvenpiirtäjien rivistö. Olimme perillä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Matka oli taittunut oletetun 36 tunnin sijaan ennätyksellisesti 26 tunnissa.

Jossain vaiheessa Jepin koukkuun tarttui kymmenkiloinen mahi-mahi. Illalla syötiin sashimia ja Reynaldon tekemää sushia.
Jossain vaiheessa Jepin koukkuun tarttui kymmenkiloinen mahi-mahi. Illalla syötiin sashimia ja Reynaldon tekemää sushia.
Koko elämänsä vesillä viettänyt laivakoira Mystico katselee ihmeissään rantaa
Koko elämänsä vesillä viettänyt laivakoira Mystico katselee ihmeissään rantaa
Paddleboarding on vaikeampaa kuin miltä se näyttää
Paddleboarding on vaikeampaa kuin miltä se näyttää
Perhepotretti
Perhepotretti

Panama City

Sillä, ettei suunnittele matkaa etukäteen, on hyvät ja huonot puolensa. Puerto Viejossa tärmäsimme niihin huonoihin. Alkuperäinen aikomuksemme oli jatkaa matkaa etelään rajan yli Panamaan, Bocas Del Toroon, ja viettää siellä muutama päivä. Mutta tietenkin uuden vuoden alla koko saari tuntui olevan täynnä. Paikan päältä olisi varmaankin saanut ainakin jonkun katon päänsä päälle, mutta emme jaksaneet lähteä kokeilemaan. Seuraava vaihtoehto oli käyttää jo ostettu bussilippu San Josesta Panamaan, mutta yllättäen myös kaikki bussit olivat täynnä.

Olisimme voineet tietysti olla Costa Ricassa vuodenaihteen yli ja jatkaa matkaa pahimman ruuhkan hellitettyä, mutta olimme jo aikaa sitten varanneet uudenvuodenaattona lähtevän purjevenematkan Panamasta Kolumbiaan. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lentää San Josesta Panama Cityyn, vaikka matkabudjetti vähän vinkaisikin.

Shuttlematka San Joseen venähti vähän, kun jouduimme onnettomuuden takia käyttämään kiertotietä. Tauolla kuljettajamme (joka tiesi Suomesta ainoastaan Räikkösen ja näytti Hamiltonilta) kertoi San Josen ja Limónin välistä tietä kutsuttavan nimellä Ruta del Muerto. Selvisimme hengissä.

Taksia odottamassa Hostal La Cuestan portailla San Josessa
Taksia odottamassa Hostal La Cuestan portailla San Josessa

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa olimme San Josessa sen verran ajoissa, että ehdimme käydä syömässä ja pyörähtämässä pikaisesti keskustan kävelykadulla. Mutta kovin vieraaksi kaupunki silti jäi, ja aikaisin seuraavana aamuna lensimme Panamaan.

Ensimmäinen ja silmiinpistävin havainto Panama Citystä oli eteemme aukeava pilvenpiirtäjäviidakko. Vaikuttava. Hotellimme Bella Vista sijaitsi kuitenkin hieman vaatimattomammalla alueella, sellaisella mitä voi 55$ yö olettaakin. Ja dollareita todellakin, sillä vaikka Panaman virallinen rahayksikkö on balboa (1 PAB = 1 USD), niitä löytyy vain kolikkoina. Kaikki setelit ovat dollareita.

Paljon takseja ja pilvenpiirtäjiä. Tosin tässä kuvassa molempia vain yksi.
Paljon takseja ja pilvenpiirtäjiä. Tosin tässä kuvassa molempia vain yksi.

Heti aluksi kävi selväksi, että juuri minnekään ei kannata kävellä, eikä kaupungin mutkikas bussisysteemikään houkutellut eli taxilla siis. Taxeja löytyy enemmän kuin mistään, ne on helppo vinkata kadulta ja kyyti on suhteellisen halpaa. Osoitteetkin tuntuvat olevan tuttuja kuskeille eli ei tarvitse välttämättä selostaa millaisen talon tai maamerkin vieressä haluttu kohde sijaitsee.

Lenkkareita joka lähtöön
Lenkkareita joka lähtöön

Ostoskeskuksia on useita ja ne ovat ISOJA! Ensimmäisen päivän pyhitimme yhden sellaisen koluamiseen ja siihen vierähtikin koko päivä. Panama City on shoppausmekka ja erityisesti elektroniikka on edullista. Ostimme Maissisaarella hajonneen vesitiiviin kameran tilalle uuden ainakin satasen halvemmalla kuin mitä sen saisi Anttilasta.

Pipiolo -kengät eivät kuulosta kovinkaan mukavilta jalassa
Pipiolo -kengät eivät kuulosta kovinkaan mukavilta jalassa

Itse ostamistapahtuma ainakin isommissa elektroniikkaliikkeissä on melko neuvostoliittolainen. Ensin yksi myyjä tekee haluamastasi tuotteesta nimellä varustetun kuitin. Se käydään maksamassa kassalle. Maksukuittia vastaan jonotetaan itse tavara kolmannelta tiskiltä. Joka vaiheeseen liittyy paljon leimoja ja nimikirjoituksia. Mutta ehkäpä juuri tuon takia Panaman työttömyysprosentti on vain 2,7.

Panaman kanava
Panaman kanava

Panaman kanava on tietenkin must. Ja olihan se melkoinen, jonkinverran suurempi kuin Muroleen kanava, vaikka toimintaperiaate olikin tietty sama.

Vähänkin isompi laiva saattaisi naarmuttaa jo kylkensä
Vähänkin isompi laiva saattaisi naarmuttaa jo kylkensä
Casco Antigua, vanha kaupunki
Casco Antigua, vanha kaupunki
Vanha ja uusi kaupunki
Vanha ja uusi kaupunki
Melko moni vanhan kaupungin taloista kaipaisi pientä remonttia
Melko moni vanhan kaupungin taloista kaipaisi pientä remonttia
Täällähän on CityMarket
Täällähän on CityMarket