Leticia

Kuumankostean viidakon jälkeen saavuimme takaisin Leticiaan ja majoituimme Eco Hotel El Refugio del Florestaan. Hotellin lähes koko sisustus oli valmistettu erilaisista kierrätysmateriaaleista: sängyt juomakoreista, verhot sokerisäkeistä jne. Hienosti ja maulla toteutettu. Saimme myös kaikki mutaiset ja märät vaatteemme heti pesuun.

Leticia, kaupunki jossa kaikki mopoilevat
Leticia, kaupunki jossa kaikki mopoilevat

Leticiasta oli tullut jo ensimmäisen lyhyen tutustumisen jälkeen erittäin miellyttävä kuva ja nyt se vaan vahvistui. Erityisen kaunis tai siisti kaupunki se ei ole, mutta ilmapiiri on todella leppoisa. Ihmiset ovat kaikki auttavaisia ja aidon ystävällisiä. Avuliaisuus tulikin tarpeeseen, kun meille hommattiin pikavenelippuja Peruun. Hotellimme työntekijä (joka muuten oli keväällä lähdössä kahdeksan kuukauden mittaiselle patikka- ja kanoottimatkalle Amazonia pitkin) järjesti meille mopotaksin Brasilian puolelle Tabatingaan ostamaan lippuja veneeseen ja taksikuski etsi meille oikean toimiston ja kuskasi meidät vielä takaisin Leticiaan. Ehdimme siis käydä kaksi kertaa Brasiliassa ennen puolta päivää: kerran kävelyllä ja toisen kerran mopotaksilla. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia, ja jos ei olisi ollut tarkkana, ei olisi edes huomannut maan vaihtuvan.

Kohta ollaankin ulkomailla
Kohta ollaankin ulkomailla

Leticiassa aika kului lähinnä sulatellessa viidakkokokemuksia ja nauttien kaupungin rennosta meiningistä ja syöden hampurilaisia ja pizzaa. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, yucca ja platano tökkivät jo melko pahasti.

Selvä. Jos tarjoilija sanoo, että pieni pizza riittää yhdelle, niin ensi kerralla uskotaan. Minkähän kokoinen se extra large on, jos tämä on medium?
Selvä. Jos tarjoilija sanoo, että pieni pizza riittää yhdelle, niin ensi kerralla uskotaan. Minkähän kokoinen se extra large on, jos tämä on medium?

Nykyään ei uskoisi, että Leticiassa myytiin 60-70-luvulla kovia huumeita aivan avoimesti kaduilla ja koko kaupunkia pitkälti rakennettiin huumerahoilla. Silloiset huumeparonit alkoivat myös rakentaa moottoritietä viljelmilleen, mutta se hanke tyssäsi laajoihin pidätyksiin ja samoihin aikaan Leticiaan tuotiin järeät poliisivoimat putsaamaan kaupungit kadut. Ja hyvin olikin putsattu, sillä Leticia oli tähänastisen reissumme kutsuvin ja ystävällisin paikka.

Luonnonrohtoja kaikkiin vaivoihin suoraan kadulta
Luonnonrohtoja kaikkiin vaivoihin suoraan kadulta
Mopotaksi, Letician suosituin joukkoliikenneväline
Mopotaksi, Letician suosituin joukkoliikenneväline
Lähikauppamme, Hiper Kosto
Lähikauppamme, Hiper Kosto
Jännittävä uutuus: kolikoilla toimiva vesiautomaatti
Jännittävä uutuus: kolikoilla toimiva vesiautomaatti
Guanábana-jugurttia. Okei...
Guanábana-jugurttia. Okei…
"Satemetsän sate kiihtysi kiihtymistään." Postikortti sille, joka tunnistaa lainauksen.
”Satemetsän sate kiihtysi kiihtymistään.” Postikortti sille, joka tunnistaa lainauksen.

Amazon

(Kuvia tulee myöhemmin, kunhan pääsemme vähän nopeamman netin ääreen. Nyt Letician pätkivä 0,05 megan satelliittiyhteys ärsyttää niin, että iPad meinaa lentää seinään. Lähdemme Peruun.)

(20.1.2014 Satelliittiyhteys on täälläkin, mutta sen verran vauhdikkaampi, että kuvia sai ladattua, kun vaan malttoi odottaa.)

Jo ennen matkalle lähtöä olimme päättäneet, että Kolumbiassa menisimme Amazonille. Cartagenassa vihdoin perehdyimme tarkemmin asiaan ja onnistuimme varaamaan neljän päivän viidakkoretken. Medellinistä lensimme siis Bogotan kautta päiväntasaajan yli Leticiaan.

Leticia on Kolumbian eteläisin kaupunki aivan Perun ja Brasilian rajalla, ja Kolumbian ainoa satama Amazon-joella. Saavuimme sinne sen verran myöhällä, ettemme ehtineet tutustua kaupunkiin juuri ollenkaan, mutta pikaisen illallisreissun perusteella se vaikutti oikein leppoisalta. Illallisen jälkeen tapasimme vielä Yoi Ecotoursin toimitusjohtajan, kanadalais-kolumbialaisen Julianin ja tulkkimme, kolumbialaisen Nicholasin.

Aikaisin seuraavana aamuna nousimme Nicholasin kanssa Amazonia liikennöivään kolmenkymmenen hengen pikaveneeseen ja suuntasimme kohti yläjuoksua. Aamu-usvainen Amazon oli melkoisen mykistävä näky. Vesi oli kuulemma nousussa. Välillä vastarantaa näkyi tuskin ollenkaan, ja keskellä jokea virran mukana kellui hirmuiset määrät kaikenkokoista puunrunkoa. Veneemme kuski päästeli menemään sen minkä kahdesta kaksisataisesta Yamahasta pääsee ja väisteli käsittämättömän taitavasti vastaantulevia ajopuita.

Villa-apina
Villa-apina

Parin tunnin pujottelun jälkeen jäimme veneestä Mogacuan intiaanikylässä. Siellä meitä vastassa oli oppaamme, tikuna-intiaani Raymondo. Puolen tunnin kävelymatkan päässä joesta oli apinatalo, jossa amerikkalainen Sara Bennet oli jo kolmekymmentä vuotta pelastanut orpoja apinoita ja tutkinut niitä sekä yrittänyt opettaa intiaaneja olemaan metsästämättä uhanalaisia lajeja. Tällä hetkellä asukkeina oli kaksi villa-apinaa, yksi kapusiiniapina, yksi karvaisempi kaveri, jonka laji jäi meille vähän epäselväksi sekä yksi kaksivarvaslaiskiainen. Muut pitivät vähän etäisyyttä, mutta nuori yliaktiivinen kapusiiniapina hyppäsi heti niskaan tekemään tuttavuutta.

Kylän päällikön tytär, Karoliina, Raymondo ja Sara Bennet. Ja apinoita.
Kylän päällikön tytär, Karoliina, Raymondo ja Sara Bennet. Ja apinoita.

Apinaluennon jälkeen pakkauduimme Raymondon pitkähäntäveneeseen. Ajelimme puolisen tuntia Amazonia ylös ja sitten puoli tuntia Amacayacu-jokea, kunnes saavuimme San Martiniin, Raymondon kotikylään, jossa söimme lounaan.

San Martinin satama
San Martinin satama

San Martinissa asuu reilut viisisataa tikuna-intiaania. Kukaan ei tuntunut vaivaantuvan läsnäolostamme, vaan kaikki jatkoivat iloisen tervehtimisen jälkeen omia päivittäisiä hommiaan. Siis oikea intiaaniyhteisö, eikä mikään turisteille järjestetty show, joita niitäkin on kuulemma tarjolla.

San Martinin pääkatu
San Martinin pääkatu

San Martinista oli vielä parinkymmenen minuutin venematka Yoi Eco Lodgeen. Sitä isännöi tikunapariskunta Maria ja Agusto. Pitkin Amazonia on kuulemma huumerahoilla rakennettuja luksusmajoja, mutta meidän oli kaukana siitä: lautatalo hyttysverkolla varustetulla sängyllä, ilman sähköä ja erillinen katos riippumatossa lepäilyä varten ja toinen ruokailulle. Eli juuri sitä mitä olimme etsineetkin. Vaikka oli kiireisin turistisesonki, onneksemme satuimme sillä hetkellä olemaan ainoat vieraat. Siis sittenkin melko luksusta.

Yoi Eco Lodge
Yoi Eco Lodge
Majamme vessanpöntöstä loikannut sammakko toivotti meidät tervetulleiksi
Majamme vessanpöntöstä loikannut sammakko toivotti meidät tervetulleiksi

Kolme seuraavaa päivää olikin täynnä kaikenlaista aktiviteettia: viidakkovaelluksia päivällä ja yöllä, delfiininen bongausta, melontaa yhdestä puusta veistetyllä intiaanikanootilla ja yrittipä muuan tikunarouva opettaa meille korinpunontaakin. Mieleenpainuvinta oli ehkä uiminen keskellä järveä vaalenpunaisten delfiinien tarkkaillessa meitä sadan metrin päästä. Tai pimeässä viidakossa valoa hohtavat sienet. Myös yöllä löytyvät järkyttävän kokoiset ja näköiset hyönteiset jäivät mieleen. Seitsensenttinen torakka varsinkin, ainakin siihen asti, kun löysimme omassa majassamme asustavan kymmensenttisen.

Vain seitsemänsenttinen
Vain seitsemänsenttinen

Ihmeellistä oli myös, miten paljon meille ennestään tuntemattomia syötäviä hedelmiä viidakosta löytyy. Suunnilleen joka aterialla oli uutta ja entistä parempaa mehua. Kalaa oli usein ja se oli tuoretta ja hyvää. Yritimme itsekin kalastaa, mutta saaliina oli vain kolme alamittaista piraijaa, jotka päästimme takaisin kasvamaan. Mutta riisi, yucca ja ruokabanaani platano alkoivat jo jossain vaiheessa tökkiä. Olisipa edes perunamuusia, kun täällä kuitenkin käytetään jonkin verran perunaa. Ja varmaankin jo kuukauden verran olemme haaveilleet ruisleivästä, mutta ainakaan sitä ei tältä reissulta tule löytymään.

Parikymmentä kilometriä Amazonia ylävirtaan oli neljäntuhannen asukkaan Puerto Nariño. Kylä kuin satukirjasta. Kauniita taloja ja puutarhoja ja kaikki hymyilivät ja tervehtivät toisiaan.
Parikymmentä kilometriä Amazonia ylävirtaan oli neljäntuhannen asukkaan Puerto Nariño. Kylä kuin satukirjasta. Kauniita taloja ja puutarhoja ja kaikki hymyilivät ja tervehtivät toisiaan.
Toinen Puerto Nariñon kahdesta maalla liikkuvasta moottoriajoneuvosta. Se toinen on ambulanssi.
Toinen Puerto Nariñon kahdesta maalla liikkuvasta moottoriajoneuvosta. Se toinen on ambulanssi.
Puerto Nariñon jalkapallokenttä. Keväällä kun Amazonin pinta nousee viisi metriä, tässä pelataan vesipalloa.
Puerto Nariñon jalkapallokenttä. Keväällä kun Amazonin pinta nousee viisi metriä, tässä pelataan vesipalloa.
Puerto Nariñon vesitorniin oli rakennettu näköalatasanne
Puerto Nariñon vesitorniin oli rakennettu näköalatasanne
Aurinko laskee Peruun...
Aurinko laskee Peruun…
...ja samaan aikaan kuu nousee Kolumbian puolelta
…ja samaan aikaan kuu nousee Kolumbian puolelta
Melontaretkellä
Melontaretkellä
Korinpunoja
Korinpunoja
Ui Delfiinien Kanssa
Ui Delfiinien Kanssa
Raymondo ja kuristajapuu
Raymondo ja kuristajapuu
Kapusiiniapina
Kapusiiniapina
Iguaani
Iguaani
Viisitoistasenttinen Hepokatti from Hell
Viisitoistasenttinen Hepokatti from Hell
Hämähäkin ja skorpionin mutanttiserkku
Hämähäkin ja skorpionin mutanttiserkku
Senkin opimme, että hämähäkit luovat nahkansa. Tässä joltain pieneksi jäänyt.
Senkin opimme, että hämähäkit luovat nahkansa. Tässä joltain pieneksi jäänyt.

(Muuten, kiitokset kaikista kommenteista. Niitä on ollut todella kiva lukea, vaikka emme ole kaikkiin jaksaneet tai ehtineet vastatakaan. Jatkakaa.)

Medellin

Kolumbian sisäiset lennot ovat sen verran halpoja, että unohdimme suosiolla kuudentoista tunnin bussimatkan ja lensimme Medelliniin. Medellin on Kolumbian toiseksi suurin kaupunki vajaalla kolmella miljoonalla asukkaallaan. Aikoinaan se tunnettiin maailman rikollisimpana kaupunkina, mutta huumekuningas Pablo Escobarin kuoleman jälkeen 1993 tilanne on rauhoittunut, ja viime vuonna Medellin valittiin maailman innovatiivisimmaksi kaupungiksi. Varovainen pitää silti olla. Esimerkiksi taksit neuvottiin aina tilaamaan puhelimella, lennosta ei ainakaan öisin niitä saa ottaa.

Fernando Botero: La muerte de Pablo Escobar
Fernando Botero: La muerte de Pablo Escobar

Tällä kertaa emme majoittuneet hotelliin, vaan vuokrasimme Booking.comin kautta pienen kaksion Pobladossa sijaitsevasta tornitalosta. Hienot näköalat vuorille ja täydellisesti varusteltu keittiö, 42 euroa yö. Poblado lienee Medellinin turvallisimpia alueita, täällä voi kuulemma huoletta kävellä iltaisinkin. Paljoa ei tullut iltaisin kuitenkaan käveltyä, sillä innostuimme taas tekemään itse ruokaa, nyt kun siihen oli taas kunnon mahdollisuus ja hyvinvarusteltu lähikauppa on auki ympäri vuorokauden.

Pobladoa
Pobladoa

Kulttuuria harrastimme taas enemmän kuin aikoihin. Elokuvateatterista El Tesoron ostoskeskuksesta löytyi dubbaamaton versio elokuvasta El Hobbit: La decolución de Smaug. Ja Museo de Antioquian Botero-näyttely oli laaja ja hieno ja sai meidät molemmat fanittamaan Boteroa täysillä.

Fernando Botero: Pedro
Fernando Botero: Pedro

Reissun puolivälikin ohitettiin ilman sen kummempia juhlallisuuksia. 84 päivää matkalla, saman verran edessä. Aika on kulunut suhteettoman nopeasti, vaikka tuntuukin olevan ikuisuuksia siitä, kun laskeuduimme Alaskaan. Minkäänlaista matkaväsymystä ei juurikaan ole ollut havaittavissa. Kun aina mahdollisuuden tullen tekee itse ruokansa ja viettää muutaman illan katselemalla Netflixistä Frendejä tai elokuvia, jaksaa taas kummasti pyöriä kaupungilla muitten turistien joukossa.

Huolimatta siitä, että käsidesin käyttö on jäänyt melko vähäiseksi, olemme pysyneet terveinä. Molemmilla oli pikaiset kuume/mahataudit laivalla Panamasta Kolumbiaan, mutta nekin menivät päivässä ohi.

Isoja vastoinkäymisiä ei ole ollut. Mitään ei ole kadonnut tai varastettu. Snorklauskamera imaisi vettä sisäänsä Maissisaarella, mutta vakuutus korvasi sen. Karoliinan toiset vahvuuksilla olevat aurinkolasit hajosivat San Juan del Surissa, mutta toiset ovat vielä jäljellä.

El Terorosta on hyvät näkymät yli kaupungin
El Terorosta on hyvät näkymät yli kaupungin
Fernando Botero: Mujer con moño
Fernando Botero: Mujer con moño
Fernando Botero: Guitarra
Fernando Botero: Guitarra
Huoneistomme sijaitsi Blux Apartementos -rakennuksessa
Huoneistomme sijaitsi Blux Apartementos -rakennuksessa
Viimeisenä iltana ankara ukkosmyrsky riehui kaupungin yllä
Viimeisenä iltana ankara ukkosmyrsky riehui kaupungin yllä

Cartagena

Panaman ja Kolumbian väliset rajamuodollisuudet olivat olemattomat: ennen Porvenirista lähtöä Jepi keräsi kaikkien passit ja kävi selvittämässä meidät ulos Panamasta, ja Kolumbiaan saapuessa sama juttu. Kenellekään ei naamaa tarvinnut näyttää eikä kukaan penkonut kamoja.

Aamiaisen nautimme vielä El Gitanolla Cartagenan satamassa, minkä jälkeen Jepi heitti meidät rantaan. Tapasimme kaikki vielä illalla, sillä Jepin piti palauttaa passimme Kolumbian leimoilla varustettuina. Kolumbialainen rajavirkailija teki kuitenkin työtään omaan tahtiinsa ja saimme passit takaisin vasta seuraavana aamuna. Meillä ei mitään kiirettä ollut, mutta norjalaisilla oli lento aamulla ja heillä taisi jo hieman paniikkia pukata. Olo oli kuitenkin vähän orpo ilman passia vieraassa maassa.

Getsemani
Getsemani

Etukäteen varaamamme hotelli El Pedregal sijaitsee Getsemanissa, Cartagenan vanhankaupungin muurien sisäpuolella. Ja onneksi olimme sen varanneet, sillä kaupunki oli todella täysi ja huoneen kyselijöitä kävi hotellin ovella jatkuvasti. Hotellimme emäntä oli hieman epäileväinen, kun ilmoitimme, että passimme olivat vielä veneen kapteenilla ja että saisimme ne myöhemmin. Hän katsoi asiakseen kertoa meille, että ”passports are very important”. Aha.

image

Olimme aivan sattumalta varanneet hotellin särmikkäästä Getsemanista ja suurin syy lienee ollut edullinen hinta. Getsemani on entistä slummia, mutta sittemmin siistiytynyt. Ehkä juuri siinä piilee sen charmin salaisuus: hotelleja ja turisteja on aivan riittämiin, mutta myös normaalia paikallisen värikästä katuelämää. Ja paljon seinätaidetta.

image

Vanhankaupungin portti juhlavalaistuksessa
Vanhankaupungin portti juhlavalaistuksessa

Cartagena teki molempiin suuren vaikutuksen turistimassoista huolimatta. Turisteista suurin osa vaikuttaa oleva latinoita, mutta myös länsimaalaisia on paljon. Varsinainen vanha kaupunki on huomattavasti siistimpi ja turistisempi, mutta yhtäkaikki mielenkiintoinen. Toinen toistaan kauniimpia kolonialistisia rakennuksia, kapeita katuja ja upeasti valaistuja puistoja.

image

Katutaiteilijoita ja katuruokaa – molempia löytyy runsaasti. Katuruokaa on ehkä enemmän kuin missään aikaisemmin. Yksi herkuista on arepa con queso: suolaisella juustolla täytetty maissileipänen katukeittiössä paistettuna. Hieman voita väliin ja a vot, kylläpä on hyvää! Ja tuoreet, kypsät mangot valmiiksi paloiteltuna. Ja paljon paljon muuta, mitä emme pystyneet vaatteiden pieneksi jäämisen pelossa kokeilemaan.

Arepa Inkvisitiopalatsin puistossa. Läpäisee Homer Simpsonin rasvatestin.
Arepa Inkvisitiopalatsin puistossa. Läpäisee Homer Simpsonin rasvatestin.
Mangoa vanhankaupungin muurilla
Mangoa vanhankaupungin muurilla

Kävimme pyörähtämässä pikaisesti myös Boca Grandella, pitkällä niemellä, joka on täynnä pilvenpiirtäjiä. Niemen hiekkarannat oli ammuttu täyteen auringonpalvojia ja palasimme äkkiä vanhaankaupunkiin.

Meillä molemmilla oli ollut epäilyksemme Kolumbian turvallisuudesta, mutta ainakin Cartagenan vanha kaupunki vaikuttaa erittäinkin turvalliselta, joskaan rahapussia ei perstaskussa kannata säilyttää eikä jokaista sivukatua koluta pimeällä. Niinkuin ei ehkä missään muuallakaan…

Takseja on täälläkin paljon ja kyyti on halpaa
Takseja on täälläkin paljon ja kyyti on halpaa
Getsemanin leveimmillä kaduilla liikenne on välillä hysteeristä
Getsemanin leveimmillä kaduilla liikenne on välillä hysteeristä
Fernando Boteron Reclining Woman -patsaan edessä oli jatkuva tungos, joten tässä se toiselta puolelta
Fernando Boteron Reclining Woman -patsaan edessä oli jatkuva tungos, joten tässä se toiselta puolelta
Järjettömän suuri linnoitus Castillo San Felipe de Barajas
Järjettömän suuri linnoitus Castillo San Felipe de Barajas
San Felipe de Barajas hotellimme kattoterassilta nähtynä
San Felipe de Barajas hotellimme kattoterassilta nähtynä
Ostoskeskukset täällä ovat paljon pienempiä kuin Panamassa
Ostoskeskukset täällä ovat paljon pienempiä kuin Panamassa

image

image

image

image

image

image