Dublin – Belfast

Viimevuotinen road trip Islannin ympäri oli niin mukava, että päätimme tehdä tänä kesänä samantyyppisen retken. Vaikeusastetta lisätäksemme ajammekin nyt koko reissun vasenta kaistaa. Eli kohteena on siis Irlanti. Sen verran suosittu autoilulomakohde tämä on, että poikkeuksellisesti varasimme kaikki majapaikat jo etukäteen.

Uimaranta jossain Pohjois-Irlannissa.

Lensimme aikaisin aamulla Dubliniin, josta suuntasimme vuokra-autolla suoraan rajan yli Pohjois-Irlantiin. Alkumatka meni moottoritiellä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen totutellessa. Pienillä maalaisteillä homma muuttui jännemmäksi. Kaistat ovat todella kapeita ja piennarta ei ole ollenkaan. Pensasaita tai kivimuuri alkaa heti tien vierestä. Paikalliset ajelevat järjettömän kovaa, eli yleensä joku on aina roikkumassa perässä.

Perinteinen irlantilainen maantie. Nopeusrajoitus 100 km/h.

Kumpikaan meistä ei ollut järin paljon tutustunut etukäteen Pohjois-Irlantiin matkailukohteena eli oikeastaan ainoa mitä tiesimme haluavamme nähdä oli Giant’s Causeway. Mutta ennen sitä piti keksiä jotain puuhaa. Autovuokraamosta saatuun ilmaiskarttaan oli turistiystävällisesti merkitty maisemareitit erikseen ja kiinnostavat kohteet punaisella tähdellä. Siitä otimme ensimmäiseksi kohteeksemme lähimmän tähden: Castle Ward. Joku linnahan sieltä varmaan löytyisi.

Castle Wardia etsiessämme Google Maps ajatti meitä väkisin tämän lantakasan vieressä olevan tornin pihalle. Kahdesti.

Nykyään autoilijan paras kaveri on GPS ja normaalistihan se toimiikin ongelmitta. Mutta miten sitten suu pannaan, kun navigaattori pyörittää aivan täyden ympyrän kapeilla teillä keskellä maaseutua! Ihmetys oli suuri, kun jo toistamiseen päädyimme samaan risteykseen jonkin väärän linnanrötiskön kupeeseen ja ihan navigaattorin opastamina. Oikeakin linna vihdoin löytyi ja kappas, se olikin Game of Thronesista tuttu Winterfell. Tai siis sarjaa oli kuvattu siellä, vaikka eihän se linna kovinkaan samalta näyttänyt, kun kaikki upeimmat lavasteet tehdään nykyään kuitenkin digitaalisesti.

Winterfell.

Maisemateiden ajelu riitti ensimmäiselle päivälle ja linnan teehuoneessa nautittujen piristävien kahvikupposten (kaikki muut asiakkaat joivat tietenkin teetä) jälkeen, ajoimme suorinta tietä Belfastiin. Hotelli Etap aivan kaupungin keskustassa löytyi heti ja autokin saatiin parkkiin ihan suosiolla. Etap on sellainen vielä omenahotellejakin simppelimpi blokeista rakennettu budjettivaihtoehto, tosin oli siellä sentään respa.

Belfast.
Belfastin ilta tarjosi meille mainiota pizzaa ja paikallista olutta Nasty McFilthy’s-baarissa
Castle Wardin puutarhaa.
Lady Stark.