Sukellusta Curaçaolla

Atlantis Diving & Apartments
Atlantis Diving & Apartments

Atlantis Diving & Apartments, hotellimme, sijaitsi rannalla muutaman kilometrin päässä Willemstadin keskustasta ja näin ollen sivussa pahimmasta turistimelskeestä. Erittäin pätevä majapaikka suhteellisen hyvin varustetulla keittiöllä ja mikä tärkeintä, alakerrassa oli sukelluskeskus.

Yksi lempipaikoistamme oli Marie Pampun.
Yksi lempipaikoistamme oli Marie Pampun.
Marie Pampunin erikoisuus oli Car Pile, kasa 60-luvulla mereen upotettuja autoja ja muuta romua.
Marie Pampunin erikoisuus oli Car Pile, kasa 60-luvulla mereen upotettuja autoja ja muuta romua.
Tunnelma Car Pilellä oli kuin tieteiselokuvassa kolmannen maailmansodan jälkeen.
Tunnelma Car Pilellä oli kuin tieteiselokuvassa kolmannen maailmansodan jälkeen.

Normaalisti sukelluskohteet ovat niin kaukana, että niihin pääsee vain veneellä ja mukaan tarvitaan paikan tunteva opas. Curacao sen sijaan on tunnettu erityisesti rantasukelluksistaan. Koralliriutta kiertää suunnilleen koko saaren 20-50 metrin päässä rannasta laskeutuen 7 metrin syvyydestä paikoitellen jopa sataan metriin. Tästä syystä myös sukellukset ovat yleensa helppoja: uidaan pinnalla riutalle, laskeudutaan pariinkymmeneen metriin, seuraillaan riuttaa kunnes ilma on puolessavälissä, palataan takaisin matalammalla ja saavutaan automaattisesti lähtöpaikkaan. Olimme etukäteen lukeneet, että helpointa täällä on vuokrata auto ja sukelluskamat ja ajella haluamaansa paikkaan sukeltamaan ominpäin.

Trumpetfish.
Trumpetfish.

Ajattelimme ensin sukeltavamme pari kertaa oppaan kanssa, että homma muistuisi mieleen. Mutta kaikki vaikutti niin helpolta, että vuokrasimme laitteet ja pulahdimme suorilta ekalle sukellukselle kahdestaan hotellin rannasta. Ja mukavasti se sujui rutiinilla ja hyvältä näytti! Runsaasti hyvinvoivia koralleja ja mukavasti kalaelämää. Tätä se oli taas vuosi odoteltu; viimeksihän sukelsimme San Juan del Surissa, Nicaraguassa..

Spotted Trunkfish.
Spotted Trunkfish.

Seuraavat sukelluspaikat valitsimme jo hieman kauempaa, pakkasimme vermeet autoon, ajelimme rannalle ja puimme kamat päälle parkkipaikalla. Parasta tässä oli aikatauluttomuus; sai itse määrätä missä sukeltaa ja mihin aikaan ja kuinka kauan (vain oma ilmankulutus huomioitavana) ja miten syvällä ja kuinka hitaasti/nopeasti valmistautuu sukellukseen. Ihan luksusta! Ruuhkistakaan ei ollut haittaa. Kaukana olivat mm. Indonesiasta tutut japanilaissateet, missä aloittelevia japanilaissukeltajia tipahti pinnalta nenän eteen räpiköimään. Curacaolla vaikutti olevan yllättävänkin niukkalukuisesti sukeltajia, vaikka se on suosittu sukellussaari ja lomakausi oli parhaimmillaan.

Green Moray Eel.
Green Moray Eel.

Mitään isompia eläviä emme sukelluksilla tavanneet. Pari kilpikonnaa ja valtava vihreä mureena olivat isointa antia. Pienempää kalaa oli sen sijaan paikoitellen isojakin parvia. Maisemat olivat enimmäkseen samankaltaisia, vain koralliseinämän jyrkkyys vaihteli 45 asteesta jopa aivan pystysuoraan.

Green Turtle.
Green Turtle.

Vajaassa parissa viikossa ehdimme sukeltaa rauhalliseen tahtiin kuusitoista kertaa, seitsemässä eri paikassa. Pitempäänkin tuolla olisi saanut aikaa kulumaan, aloimme vasta päästä mukavaan sukellustahtiin, kun oli jo lähdettävä.

Sukelluslogimme »

Toinen lempipaikoistamme oli Kokomo Beachillä oleva Vaersenbaai.
Toinen lempipaikoistamme oli Kokomo Beachillä oleva Vaersenbaai.
Vaersenbaailla oli parikymmenmetrinen uponnut ponttooni, toinen pää 20 metrissä, toinen 40:ssä.
Vaersenbaailla oli parikymmenmetrinen uponnut ponttooni, toinen pää 20 metrissä, toinen 40:ssä.
Mureena piti majaa ponttoonin kyljessä olevassa reiässä 35 metrissä.
Mureena piti majaa ponttoonin kyljessä olevassa reiässä 35 metrissä.
Lionfish.
Lionfish.
Barracudas.
Barracudas.
Green Turtle.
Green Turtle.

Curaçao

Willemstad
Willemstad

Hassu paikka. Hollanin kieli keskellä Karibiaa kuulostaa suhteellisen absurdilta. Hollanti on siis maan virastokieli, muut viralliset kielet ovat papiamentu ja englanti. Suurin osa ihmisistä puhuu äidinkielenään portugalista ja afrikkalaisista kielistä muodostunutta papiamentua. Englannilla ja espanjallakin tulee täällä vallan hyvin toimeen.

Asiallista värienkäyttöä.
Asiallista värienkäyttöä.

Hollannin vaikutus näkyy myös arkkitehtuurissa. Talojen väritys puolestaan on peruskaribialaisen kirjavaa; sellaista, josta jokainen kunnollinen suomalainen julkisivulautakunnan jäsen saisi halvauksen.

83 metriä korkea silta piti rakentaa, että risteilijät mahtuvat ali.
83 metriä korkea silta piti rakentaa, että risteilijät mahtuvat ali.

Curacaon sydäntä ja oikeaa luonnetta on satunnaisen turistin vaikea löytää. Se on melko ymmärrettävää, sillä saarella käy yli kaksi miljoonaa turistia vuodessa. Ison osan niistä tuovat valtavat risteilyalukset, joiden saavuttua pääkaupunki (ja ainoa kaupunki) Willemstadin keskusta on ähkyä myöten täynnä amerikkalaisia. Muutoin turistit tuntuvat tulevan lähinnä Hollannista ja erään divemasterin mukaan täällä on myös paljon skandinaaveja.

Sunnuntai, eikä risteilyaluksia satamassa. Nyt ei ole tungosta.
Sunnuntai, eikä risteilyaluksia satamassa. Nyt ei ole tungosta.

Siistiä on ja kallista. Hanavesi on yllättäen juotavaa, ja jopa oikein hyvän makuista. Ei siis ihan normaali matkakohteemme, mutta sukelluksenhan takia me tänne tulimme. Paikalliset ovat kovin kielitaitoisia ja hieman vetäytyviä, mutta heti kovin hymyileviä ja ystävällisiä, kunhan itse ensin tervehtii.

Hollantilaistyyppinen joululounas: bitterballen & Heineken.
Hollantilaistyyppinen joululounas: bitterballen & Heineken.

Ravintolatarjonta on juuri sellainen mitä turistipaikalta voi olettaakin eli ns. kansainvälinen keittiö rulettaa. Pari helmeäkin täältä löytyy. Ensinnäkin perihollantilaiset bitterballenit ja toiseksi arepat. Arepohin tutustuimme ensimmäisen kerran Kolumbian Cartagenan katukeittiöissä ja jäimme kerrasta koukkuun. Niinpä olikin mahtava yllätys kun niitä saa täältäkin. Curacaolla arepakioskeja pyörittävät lattarit eli kommunikointi sujuu luontevimmin espanjaksi.

Toisin kuin Kolumbiassa, venezuelalaistyyppiset maissileivät eli arepat ovat täytettyjä. Mainio välipala ja sopii myös keliaakikoille.
Toisin kuin Kolumbiassa, venezuelalaistyyppiset maissileivät eli arepat ovat täytettyjä. Mainio välipala ja sopii myös keliaakikoille.

Hyönteisten vähyys jaksaa yhä hämmästyttää. Emme toki erityisesti kaipaa Amazonin kymmensenttisiä torakoita tai Nicaraguan hyttysparvia, mutta tähän mennessä olemme nähneet ehkä pari perhosta ja pari kärpästä. Kyllä näillä leveysasteilla luulisi vähän enemmän ötököitä elävän.

Lieneekö hyönteisten vähyys syynä siihen, että perusgekkoja täällä ei ole näkynyt ollenkaan. Muita liskoja löytyy kyllä sitäkin enemmän, aina vessassa asustavasta parisenttisestä sisiliskosta terassimme edessä kivillä paistatteleviin metrisiin iguaaneihin.

Lisko sieltä isommasta päästä.
Lisko sieltä isommasta päästä.

Uudenvuoden juhlinta sujui täällä normaaliin eteläamerikkalaiseen tapaan. Pommien ja rakettien paukuttelu alkoi heti joulupäivänä ja kiihtyi hiljalleen vuodenvaihteen maailmanlopunmeiningiksi. Kaikilla isommilla hotelleilla oli oma ilotulituksensa ja jokaisella kynnellekykenevällä paikallisella omat paukkunsa. Tärkeintä tuntui olevan kova ääni, ei niinkään välähdys. Pauke jatkui harvakseltaan vielä koko uudenvuodenpäivän.

"Mikäs täällä paukahti?"
”Mikäs täällä paukahti?”
Vuosi sitten kävimme katsomassa Hobbitin kakkososan Kolumbiassa. Täällä katsoimme viimeisen. Emme kuitenkaan tässä teatterissa.
Vuosi sitten kävimme katsomassa Hobbitin kakkososan Kolumbiassa. Täällä katsoimme viimeisen. Emme kuitenkaan tässä teatterissa.
Auringonlaskut ovat täälläkin hienoja. Näkyvät myös terassillemme, jos tuuli puhaltaa hieman palmunlehviä sivuun.
Auringonlaskut ovat täälläkin hienoja. Näkyvät myös terassillemme, jos tuuli puhaltaa hieman palmunlehviä sivuun.
Sukellus täällä on kerrassaan mainiota. Siitä lisää myöhemmin.
Sukellus täällä on kerrassaan mainiota. Siitä lisää myöhemmin.