Amerikan eläimet, osa 3: Costa Rica

Sarjamme Amerikan eläimistä jatkuu taas pitkän tauon jälkeen. Nyt vuorossa Costa Rican eläväisiä.

Kolmivarvaslaiskiainen, Puerto Viejo.
Kolmivarvaslaiskiainen, Puerto Viejo.
Musta haikara(?), Puerto Viejo.
Musta haikara(?), Puerto Viejo.
Lisko, Puerto Viejo.
Lisko, Puerto Viejo.
Rantakoira ja -lammas, Puerto Viejo.
Rantakoira ja -lammas, Puerto Viejo.
Käärme, vihreä, El Castillo.
Käärme, vihreä, El Castillo.
Käärme, ruskea, El Castillo.
Käärme, ruskea, El Castillo.
Hämähäkki, El Castillo.
Hämähäkki, El Castillo.
Iguaani syö kukkaa, El Castillo.
Iguaani syö kukkaa, El Castillo.
Lintu, El Castillo. (Väittivät tukaaniksi, mutta ei tuolla nokalla. Lienee siis oropendola.)
Lintu, El Castillo. (Väittivät tukaaniksi, mutta ei tuolla nokalla. Lienee siis oropendola.)
Sammakko, El Castillo.
Sammakko, El Castillo.
Ja koska Panaman eläinkuvat jäivät kovin vähäisiksi, saa tässä bonuskuvassa laivakoira Mystico edustaa koko Panaman eläimistöä. Seuraavaksi siirrymmekin jo Kolumbiaan.
Ja koska Panaman eläinkuvat jäivät kovin vähäisiksi, saa tässä bonuskuvassa laivakoira Mystico edustaa koko Panaman eläimistöä. Seuraavaksi siirrymmekin jo Kolumbiaan.

Puerto Viejo

Yksi kätevä tapa matkustaa Costa Ricassa on shuttle-bussi. Eli pikkubussi, joka kulkee ennaltamäärättyjä reittejä suurimpien/turistisimpien paikkojen väliä. Vähän normaalia pitkänmatkanbussia ja paljonkin paikallisbussia kalliimpi, mutta erinomaisen nopea ja helppo tapa matkustaa. Palvelua tarjoavia yhtiöitä on useampia, ja paikat on varattava etukäteen, mutta sen voi tehdä helposti yhdeltä nettisivulta.

El Castillosta hyppäsimme aamuvarhaisella shuttleen naapurihotellin (5km) edestä, vaihdoimme kyytiä Guápilesissä ja saavuimme 250 kilometrin päähän Puerto Viejoon puolenpäivän maissa. Paikallisbusseilla olisimme joutuneet menemään San Josen kautta ja matkaan olisi tuhraantunut koko päivä.

Melko rauhallista, ainakin näin aamulla
Melko rauhallista, ainakin näin aamulla

Puerto Viejo, entinen Old Harbor, on melkoisen turistinen pikkukylä. Turistinen oikeastaan vain hyvällä tavalla, sillä vaikka hotelleja on pilvin pimein pitkin kylänraittia, ne kaikki istuvat hyvin kylän normaaliin elämään. Jostain syystä yhtään hotellia ei ole rakennettu rannalle, vaan rannat ovat kaikkien yhteisessä käytössä. Ainakin näin joulunpyhien aikaan paikallisilla on tapana raahautua koko suvun voimin rantaan piknikille. Siinä on turistilla ihmettelemistä mihin oman pikku pyyhkeen saisi mahdutettua.

Ennen joulua rannat olivat vielä melko tyhjiä
Ennen joulua rannat olivat vielä melko tyhjiä

Puerto Viejo tuntui ensialkuun rentouden perusteella enemmän karibialaiselta kuin costaricalaiselta. Mutta onko kuitenkaan. Jotenkin on tullut sellainen mielikuva, että turismi on ottanut vallan koko valtiosta. Hymyilyn takana on koko ajan havaittavissa ajatus mahdollisesta tipistä. Ehkä juuri sen takia kaikki sujuu jouhevasti, mutta aitous jää puuttumaan. Mutta mukavaa ja helppoa on täällä turistin olla. Paivät ovat olleet aurinkoisia, illat viileämpiä ja öisin on yleensä vähän sadellutkin. Aallot ovat täällä ihan älyttömän suuria, kaikilla rannoilla ei ole edes uimaan uskaltanut mennä. Surffareita sellaiset aallot tietenkin houkuttelevat paikalle runsain määrin. Yritimme päästä sukeltamaankin, mutta eivät kuulemma sukella ollenkaan, jos aallot ovat yli viisimetrisiä.

Exotica Lodge
Exotica Lodge

Majapaikkamme Exotica Lodgen terassilla on sellainen ylellisyys kuin oma keittiö. Tässä vaiheessa matkaa alkaa tulla ravintolaähky, joten oli suurta luksusta kokkailla makkarakeittoa ja muita kotiruokaherkkuja omassa kotona. Tällä konstilla myös säästyy melkoisesti rahaa – etenkin kalliissa Costa Ricassa. Siinähän ne joulunpyhät sitten suurimmaksi osaksi kuluivatkin rattoisasti biitsin ja oman terassin väliä suhatessa.

Jouluaattona avattiin salmiakkipussi
Jouluaattona avattiin salmiakkipussi

Tapaninpäivävä irrottauduimme omakeittiöterassirantakierteestä ja hurautimme skootterilla laiskiaisten suojelualueelle. Parin tunnin kierrokseen kuului veneajelu joella, missä onnistuimme näkemään pari villiä laiskiaista puussa roikkumassa. Lähempää nähin verkkaisiin otuksiin pääsi tutustumaan, kun paikan omistajat esittelivät kovia kokeneita yksilöitä. Suurin osa oli liian nuorina orvoiksi jääneitä ja jotkut hylättyjä lemmikkejä. Jokatapauksessa sellaisia, jotka eivät luonnossa omin päin selviäisi. Ylisuloisia olivat ne.

Laiskiaisen kättä alkoi kutittaa kesken matkan
Laiskiaisen kättä alkoi kutittaa kesken matkan
Kaksivarvaslaiskiainen
Kaksivarvaslaiskiainen
Kolmivarvaslaiskiainen
Kolmivarvaslaiskiainen
Lepakot viettävät porukalla päivää tukin alla
Lepakot viettävät porukalla päivää tukin alla
Kaupungin vieressä oleva mustahiekkainen ranta on osuvasti nimetty Playa Negraksi
Kaupungin vieressä oleva mustahiekkainen ranta on osuvasti nimetty Playa Negraksi
Cheviche - parasta rantaevästä. Raakaa kalaa, limeä, chiliä, sipulia, suolaa, öljyä, korianteria. Kuorrutetaan majoneesilla ja chilikastikkeella ja nautitaan keksin kanssa. 1500 colonia eli kolme dollaria.
Cheviche – parasta rantaevästä. Raakaa kalaa, limeä, chiliä, sipulia, suolaa, öljyä, korianteria. Kuorrutetaan majoneesilla ja chilikastikkeella ja nautitaan keksin kanssa. 1500 colonia eli kolme dollaria.

El Castillo

Oli siis aika jättää Nicaragua. Ostimme paikallisesta Ticabusin toimistosta pikavuorobussiliput San Joseen, Costa Ricaan sekä avoimet liput edelleen Panamaan, sillä Costa Rican rajalla kuulemma vaadittaisiin lippua myös maasta pois. Sen jälkeen luimme, että myös Panamassa olisi sama meininki. Ja koska Panamasta ei pääsekään maata pitkin edelleen Kolumbiaan, jouduimme ostamaan vielä paluuliput takaisin San Joseen, jotka nyt siis jäisivät käyttämättä.

Rivasissa juhlittiin neitsyttä vielä täysillä
Rivasissa juhlittiin neitsyttä vielä täysillä

Ajoimme taksilla läheiseen Rivasin kaupunkiin, josta pienen odottelun jälkeen nousimme melkein ajoissa olevaan bussiin. Bussi oli uusi ja siisti ja matka meni sujuvasti piirrettyjä ja espanjaksi dubattua Jurassic Parkia katsellessa. Nicaraguan ja Costa Rican rajalla vierähti pari tuntia, siitä enin aika odotellessa, että tullimiehet saivat bussin tutkittua. Ja nyt sitä lippua maasta pois myös oikeasti kysyttiin.

San Joseen saavuimme yhdeksän jälkeen illalla. Olimme etukäteen varanneet hostellin bussiasemalla läheltä, joten pääsimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna myös etukäteen varaamamme pikkubussikyyti Fortunaan lähti läheisen hotellin pihasta puoli kahdeksalta. Ja Fortunasta oli puolilta päivin vielä puolen tunnin taksimatka, ennenkuin saavuimme pieneen El Castillon kylään ja nokkelasti nimettyyn Hotel El Castilloon.

Heti San Josesta lähdettyämme taivaalle oli alkanut kerääntyä tummia pilviä sitä mukaa kun nousimme yhä korkeammalle vuorille. El Castilloon tultaessa sateli jo ihan kunnolla. Ja sitä sitten jatkuikin kolme päivää, välillä rankastikin ja hetkittäin ei taas juuri yhtään. Mutta taivas oli koko ajan pilvessä. Ja pilvet roikkuivat sen verran matalalla, että hotellimme mainostamat näköalat tulivuori Arenalille ja sen juurella olevalle järvelle Lago Arenalille olivat pelkkää harmautta. Toisaalta sade ja viileys (24 astetta?) olivat jopa mukavaa vaihtelua San Juan del Surin, Ometepen ja Granadan helteisiin.

Neljäntenä päivänä näkyi yllättäen sinistä taivasta ja tulivuori Arenal melkein kokonaan
Neljäntenä päivänä näkyi yllättäen sinistä taivasta ja tulivuori Arenal melkein kokonaan

Missä on tulivuoria, sieltä löytyy yleensä myös kuumia lähteitä. El Castillon ja Fortunan liepeillä on useita kylpylöitä ja kylpylähotelleja. Kävimme testaamassa niistä halvimman, Paradise Hot Springsin, joka osoittautuikin vallan mainioksi paikaksi. Muita asiakkaita meidän lisäksemme oli enimmillään kuusi, joten saimme aivan omissa oloissamme liota erilämpöisissä (35-40 astetta) altaissa ja käydä välillä viilentymässä 27-asteisessa kylmäaltaassa (siinäkin kyllä viileni, mutta jäimme vähän kaipaamaan kesämökin avantoa). Ja sellainenkin ihme tapahtui, että kesken kaiken pilvet hävisivät hetkeksi, ja Arenal näkyi muutaman minuutin ajan melkein kokonaisuudessaan. Kylpylän vastaanoton tyttö kävi vielä erikseen kertomassa kaikille kylpijöille, että tulkaa nyt katsomaan, kun vielä ehditte.

Paradise Hot Springs, mukavan rauhallista
Paradise Hot Springs, mukavan rauhallista

Ja se canopy. On sellaisia kuin San Juan del Surissa, jossa auringonpaisteessa körötellään kolmenkymmenen metrin korkeudessa, katsellaan maisemia ja jarrutellaan itse. Ja sitten on sellaisia kuin täällä, missä mennään rankkasateessa kahdensadan metrin korkeudessa kahdeksaakymppiä. Tuossa vauhdissa sadepisarat sattuvat silmämuniin niin, että silmiä voi hädintuskin pitää auki. Itse ei voi juurikaan jarrutella, eikä kannatakaan, ettei jäisi välille. Päinvastoin, pitää yrittää pienentää ilmanvastusta olemalla tiukasti muna-asennossa, että alhaalla odottavalla jarrumiehellä olisi hommia. Ja vaijereita on kahdeksan, pisimmillään 750 metriä. Voi sentoki sitä kyytiä. Jos Nicaraguassa tuo homma oli mahtavaa, niin täällä se oli sitä moninkertaisesti, sateesta ja isosta ryhmästä johtuvasta odottelusta huolimatta. Tähän jää koukkuun, pakko päästä vielä jossain kokeilemaan.

750 metriä teräsvaijeria
750 metriä teräsvaijeria
Karoliina tulee vauhdilla
Karoliina tulee vauhdilla

Näin pikaisesti vain muutaman paikan nähneenä Costa Rica tuntuu vauraammalta ja turistisemmalta Nicaraguaan verrattuna. Tohtisiko jopa sanoa särmättömämmältä. Amerikkalaisia turisteja on paljon ja ainakin San Josesta tuntui löytyvän kaikki mahdolliset Amerikan lahjat maailman pikaruokakulttuurille. Dollari käy täällä maksuvälineenä niinkuin Nicaraguassakin. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta monesti se tuntuu pelkältä turistiystävällisyydeltä. Kukaan ei tohdi näyttää nyrpeää naamaa, niinkuin Nicaraguassa saattoi helpostikin tapahtua. Mutta saahan taas nähdä, miltä Karibian rannikolla näyttää. Eipä se olisi ensimmäinen kerta, kun ensivaikutelmamme on osoittautunut vääräksi.

Ennen canopya teimme sateisen luontoretken viidakossa ja riippusilloilla
Ennen canopya teimme sateisen luontoretken viidakossa ja riippusilloilla
Hotellin lähellä on pieni matelijatarha: käärmeitä, liskoja ja sammakoita
Hotellin lähellä on pieni matelijatarha: käärmeitä, liskoja ja sammakoita