Punta Arenas

Suunniteltu yksi yö Puerto Natalesissa jäi yöpymättä laivan myöhästymisen takia. Heti aamulla maihin päästyämme etsimme bussiaseman ja hyppäsimme seuraavaan etelään lähtevään bussiin. Kolme tuntia myöhemmin saavuimme tuuliseen Punta Arenasiin. Tuuli oli niin kova, että hädintuskin pysyimme pystyssä kävellessämme rinkat selässä majapaikkaamme.

Punta Arenas.
Punta Arenas.

Yli sadantuhannen asukkaan Punta Arenas vaikuttaa paljon pienemmältä kuin mitä onkaan. Pidimme kaupungista kovasti jo käydessämme Patagoniassa neljä vuotta sitten, eikä se tuntunut muuttuneen yhtään. Paitsi ehkä vielä tyylikkäämmäksi ja siistimmäksi. Mielellämme olisimme viettäneet täällä pitempäänkin, mutta kaikki Patagonian hotellit tuntuivat olevan täyteen buukattuja ja olimme varanneet hätäpäissämme majoitukset jo viikoksi eteenpäin. Eli laivan myöhästyminen lyhensi myös Punta Arenasissa oleskelumme kahteen yöhön.

Punta Arenasin katedraali.
Punta Arenasin katedraali.

Jäljelle jääneen ainoan kokonaisen päivän päätimme pyhittää pingviineille. Neljä vuotta sitten vierailimme täällä kahdessakin eri pingviinilässä. Kahdensadantuhannen patagonianpingviinin yhdyskunta Isla Magdalenalla oli suosikkimme, ja yritimme päästä nyt sinne uudestaan. Ensimmäisessä matkatoimistossa seuraavan päivän retki oli jo varattu täyteen. Mutta jösses! Seinällähän oli juliste retkestä kuningaspingviiniyhdyskuntaan Tulimaassa! Kuningaspingviinejä täällä, miksi kukaan ei ollut kertonut siitä meille? Pitääkö kaikki aina selvittää itse… Varasimme retken oitis. Nyt saisimme bongattua viidennen pingviinilajimme perun-, humboldtin- ja galapagospingviinin sekä rockhopperin jälkeen. (Rockhopperin pöljä suomenkielinen nimi on kalliotöyhtöpingviini.)

Lossilla kohti Tulimaata.
Lossilla kohti Tulimaata.

Seuraava aamuna tuuli oli onneksi vähän laantunut. Pikkubussi nouti meidät melkein ajoissa kotiovelta. Kahden tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Tulimaahan, ja meille ensimmäistä kertaa itse Isla Grande de Tierra del Fuegolle. Pikaisen museovisiitin, empanadalounaan ja puolentoistatunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin Parque Pingüino Reylle. Ja siellähän niitä oli, noin sadan hengen seurue.

Aptenodytes patagonicus.
Aptenodytes patagonicus.

Kuningaspingviini on keisaripingviinin jälkeen toiseksi suurin pingviini, melkein tuplaten perun- ja patagonianpingviinin kokoinen. Meininki on kuitenkin sama, seisoskelua, käveleskelyä ja uimista. Välillä joku huutaa jotain ja joku toinen vastaa. Pingviinien asennot ja eleet kertovat ilmeisesti enemmän kuin maallikko asiasta ymmärtää. Välillä paarustetaan selkä kyyryssä, sitten ojennutaan täyteen mittaan ja hännystellään edelläkulkijan selässä kiinni, nokitellaan ja läpsytellään käsiä. Välillä meininki näyttää kovin ihmismoiselta, joskin Danny DeViton loistava Pingviini-rooli Batmanissa saattaa vaikuttaa asiaan.

Ärsyttääkö pingviinejä muut linnut, jotka leuhkivat lentotaidoillaan?
Ärsyttääkö pingviinejä muut linnut, jotka leuhkivat lentotaidoillaan?
Vedessä kuningaspingviini on kuitenkin kova tekijä: se voi sukeltaa 300 metrin syvyyteen ja olla sukelluksissa viisikin minuuttia.
Vedessä kuningaspingviini on kuitenkin kova tekijä: se voi sukeltaa 300 metrin syvyyteen ja olla sukelluksissa viisikin minuuttia.

Kuningaspingviinejä

Kuningaspingviini

Kuningaspingviinejä

Porvenirin museossa opimme, miten eurooppalaiset teurastivat Tulimaan alkuperäisen väestön kokonaan.
Porvenirin museossa opimme, miten eurooppalaiset teurastivat Tulimaan alkuperäisen väestön kokonaan.
Tulimaan lakeuksilla vaeltelee suuret määrät guanacoja.
Tulimaan lakeuksilla vaeltelee suuret määrät guanacoja.

Puerto Montt – Puerto Natales

Ja sitten Tyynenmeren risteilylle. Laivaan pääsimme kahdeksan maissa illalla, siis päivän myöhässä, mutta laiva lähti vasta seuraavana aamuna eli kaikenkaikkiaan yli puolitoista vuorokautta myöhässä. Ja risteilystä ei voine varsinaisesti puhua: ei ollut kapteenin pöytää, ei karaokea eikä bingoa. No, nämä tosiseikat kyllä tiesimme matkaa varatessamme, sillä olimmehan rahtilaivan, emmekä matkustajalaivan kyydissä. Sitä emme tienneet, että kahden hengen hyttimme oli vaihtunut kuuden hengen hyttiin. Onneksi hinta pysyi samana… Laiva oli siis eri, kuin mihin olimme paikat varanneet ja ilmeisesti huomattavasti askeettisempi (lue: rupuisempi).

Amadeo I, tilaa viidellekymmenelle matkustajalle ja lukemattomille rekka-autoille.
Amadeo I, tilaa viidellekymmenelle matkustajalle ja lukemattomille rekka-autoille.

Asetuimme lievästi sanoen ahtaanpuoleiseen hyttiin yhdessä ranskalaisen ja saksalaisen pariskunnan kanssa. Pienen järkkäilyn jälkeen kaikki olivat löytäneet pakaaseilleen paikan ja sitten olikin buffet-pöydän antimien vuoro niinkuin risteilyllä on usein tapana. Tarjolla oli ehkä kuivinta kanaa ikinä. Onneksi se oli reissun huonoin ruoka, sillä juuri sen surkeammaksi ei enää olisikaan voinut mennä.

Harmaata.
Harmaata.

Sää ei ollut kovin suosiollinen ja harmaan eri sävyt toistuivat vetisessä maisemassa. Toisena päivänä alkoi matkan avomeriosuus ja sitä keikutusta kesti lähes vuorokauden. Tuntui, että tämä on oikeasti tylsyyden huipentuma; tästäkö sitä on maksettu. Ja kuitenkin tämä oli matka, joka piti tehdä. Harmaa on hyvä väri ja siitä on yllättävän monta versiota.

Lasillinen viiniä takakannella tuulensuojassa.
Lasillinen viiniä takakannella tuulensuojassa.

Kolmantena päivänä kärsivällisyys palkittiin kuin puikkelehdimme kapeahkoja vuonoja maailman laidalla, valaita, delfiinejä ja hylkeitä bongaillen. Harmaa ei ollut enää pääväri, vaan aurinko pilkahteli silloin tällöin pilvien raosta antaen oikeutta vehreille vuorenrinteille ja lumihuipuille. Määränpään, Puerto Natalesin lähestyessä olimme yhä varmempia siitä, että tämä matka kannatti kokea. Onko koreampaa tapaa saapua Patagonian sydämeen kuin jämerällä rahtilaivalla.

Satunnainen auringonpaiste sai lähes kaikki matkustajat yhtäaikaa kannelle.
Satunnainen auringonpaiste sai lähes kaikki matkustajat yhtäaikaa kannelle.
Harmaata ja vihreää.
Harmaata ja vihreää.
Matkan ainoa pysähdys oli optimistisesti nimetyssä Puerto Edenissä.
Matkan ainoa pysähdys oli optimistisesti nimetyssä Puerto Edenissä.
Amadeo I ankkurissa Puerto Edenin edustalla. Vasemmalla Edenin rantoja kiertelevä pääkatu.
Amadeo I ankkurissa Puerto Edenin edustalla. Vasemmalla Edenin rantoja kiertelevä pääkatu.
Yöllä kannella.
Yöllä kannella.
Ja tuosta välistä pitäisi mahtua.
Ja tuosta välistä pitäisi mahtua.
Auringonnousu.
Auringonnousu.
Liikuimme selvästi kohti etelää, sillä lämpötila laski kilpaa vuorten lumirajan kanssa.
Liikuimme selvästi kohti etelää, sillä lämpötila laski kilpaa vuorten lumirajan kanssa.

Puerto Montt

Palautimme vuokra-auton Puerto Monttiin, Chiloén pohjoispuolelle. Alunperin tarkoitus oli olla siellä kolme yötä. Kaksikin olisi kyllä riittänyt helposti, sillä kaupungissa ei ollut juuri mitään näkemistä. Vajaan parinsadantuhannen asukkaan kaupunki, alunperin saksalaisten siirtolaisten perustama. Siisti ja tylsä. Nykyään yksi maailman suurimmista lohenviljelyalueista. Kaupungin kohokohta oli kävelyretkellä lähellä rantaa nähty yli kymmenpyrstöinen delfiiniparvi. Ei kuitenkaan ilmeisesti ihan jokapäiväinen tapahtuma, koska paikallisetkin niitä kovasti ihmettelivät.

Puerto Montt.
Puerto Montt.

Kohta saavuttuamme saimme kuulla, että laivamme Puerto Natalesiin lähtisi päivän myöhässä. Eli saimme siis vielä viettää neljännenkin päivän tekemättä juuri mitään. Toki tarjolla olisi ollut retkiä läheisille tai kauemmillekin kuumille lähteille ja tulivuorille, mutta emme jaksaneet innostua asiasta.

Kirkko täällä on ihan erinäköinen kuin kirkot Chilessä yleensä. Jotain saksalaista vaikutusta?
Kirkko täällä on ihan erinäköinen kuin kirkot Chilessä yleensä. Jotain saksalaista vaikutusta?

Onneksi käytettävissämme oli taas mukava keittiö eli unohdimme pääasiassa ravintolat ja kokkailimme itse. Nurkan takana oli supermarket Jumbo(!) kattavalla ruokaosastolla, eli kaikki olosuhteet olivat kohdillaan kotona ruokailuun. Täällä kuten jokapuolella muuallakin lattareissa erityisen silmiinpistävää on muovipussien runsas kulutus. Kaupoissa on kassan päässä pakkaajat, jotka eivät pusseja säästele: esimerkiksi viini- ja vesipullo pakataan parhaimmillaan kolmeen muovipussiin, sillä ne ovat niin ohuita, ettei yksi (tai kaksi) riittäisi. Ja voi niitä katseita, kun maailmanpelastajaeurooppalainen tuleekin oman kangaskassin kanssa ja pyytää pakkaamaan ostokset siihen!

Hienoja taloja ja paljon ravintoloita.
Hienoja taloja ja paljon ravintoloita.
Ja mäkiä ja graffiteja.
Ja mäkiä ja graffiteja.
Rantaa.
Rantaa.
Kaksi laivaa ja kahlaava koira.
Kaksi laivaa ja kahlaava koira.
Puerto Montt kukkulalta katsottuna.
Puerto Montt kukkulalta katsottuna.
Pulut kylvyssä.
Pulut kylvyssä.
Hienoin empanadakärry. Harmi ettei se ollut auki.
Hienoin empanadakärry. Harmi ettei se ollut auki.
Chileläisten isot annokset ja makeanhimo yhdistyvät kätevästi tässä tolkuttoman kokoisessa laskiaispullassa.
Chileläisten isot annokset ja makeanhimo yhdistyvät kätevästi tässä tolkuttoman kokoisessa laskiaispullassa.
Katsoimme pitkästä aikaa Forrest Gumpin, ja siinähän olikin tuttu maisema retkemme alusta Arizonasta, Monument Valleysta.
Katsoimme pitkästä aikaa Forrest Gumpin, ja siinähän olikin tuttu maisema retkemme alusta Arizonasta, Monument Valleysta.

Chiloé

Meillä ei ollut kummoistakaan käsitystä millainen paikka olisi Chiloé, paitsi että se on saari ja kuulemma hieno sellainen. Kuvittelimme, että se on melko tasamaata ja että siellä sataa aina. Saari: totta. Chiloé on Etelä-Amerikan toiseksi suurin saari Tyynessämeressä lähellä Patagonian rajaa. Hieno: totta, erittäin hieno! Tasamaata: väärin. Vaikka varsinainen vuoristo puuttui, niin Chiloélla ei muuta tuntunut olevankaan kuin mäkiä. Sataa aina: väärin, sillä ainoastaan yhtenä päivänä satoi. Chiloé taitaa tosin olla tunnettu runsaista sateista, mutta meille sattui jälleen loistava tuuri.

Chiloé.
Chiloé.

Vaikka olemme Chilessä jo kolmatta kertaa, aina löytyy jotain uutta. Chiloé on vehreä kumpuilevamaastoinen saari, missä silmiinpistävintä on sen arkkitehtuuri. Talot ovat puisia, usein paanuseinäisiä, iloisen värisiä ja ne on rakennettu ikäänkuin palasista ja monissa on ulkonevia kulmaikkunoita.

Ancud.
Ancud.

Myös paikannimet täällä kuulostavat suomalaisen korvaan vinkeiltä. Omia suosikkejamme olivat Collipulli, Olmopulli ja Vilupulli.

Castron rantataloja.
Castron rantataloja.

Ensimmäisen yön vietimme Ancudissa, vajaan viidenkymmenentuhannen hengen pikkukaupungissa Pohjois-Chiloélla. Puñihuilissa, Ancudin pohjoispuolella näimme reissumme ensimmäiset pingviinit. Nuo muutamat saaret ovat ainoat paikat maailmassa, jossa pesii sekä perun- että patagonianpingviinejä. Olimme taas liikkeellä ajoissa, eikä rannalla ollut vielä ruuhkaa ja puolen tunnin veneretki oli hyvin järjestetty. Vaikka pingviinejä ei kovin paljoa ollutkaan, niiden vaapottamisen ihailuun ei kyllästy koskaan! Bonuksena näimme yhden merileijonan ja kolme merisaukkoa, ensimmäiset koskaan luonnossa näkemämme saukot.

Patagonianpingviinejä.
Patagonianpingviinejä.

Kolme seuraavaa yötä olimme saaren toisella puolella pienessä Dalcahuen kylässä. Sieltä käsin tutustuimme autoillen Chiloén kansallispuistoon, saaren pääkaupunkiin Castroon sekä jyrkkiin ja kuoppaisiin sorateihin, joita ei ollut tarkoitettu pikku-Kialle…

Yksi kauneimmista koskaan näkemistämme vesiputouksista, Tocoihue.
Yksi kauneimmista koskaan näkemistämme vesiputouksista, Tocoihue.
Dalcahuen rantakatu.
Dalcahuen rantakatu.
Saukko syö mustekalaa aamiaiseksi.
Saukko syö mustekalaa aamiaiseksi.
Patagonianpingviinin poikaset ovat kuoriutuneet joulukuun alussa.
Patagonianpingviinin poikaset ovat kuoriutuneet joulukuun alussa.
Perunpigviinin tunnistaa pyylevämmästä olemuksesta ja vain yhdestä kaulajuovasta.
Perunpigviinin tunnistaa pyylevämmästä olemuksesta ja vain yhdestä kaulajuovasta.
Vasemmalla patagonianpingviini (magellanic penguin), oikealla perunpingviini (humboldt penguin).
Vasemmalla patagonianpingviini (magellanic penguin), oikealla perunpingviini (humboldt penguin).
Ancud auringon laskiessa.
Ancud auringon laskiessa.
Dalcahuen satamaa.
Dalcahuen satamaa.
Castron railakkaanvärinen kirkko, nimeltään San Francisco niinkuin monet muutkin Chilen kirkoista.
Castron railakkaanvärinen kirkko, nimeltään San Francisco niinkuin monet muutkin Chilen kirkoista.
Puñihuilin ankerias-lohi-ceviche. Tähän ei tunnu koskaan kyllästyvän.
Puñihuilin ankerias-lohi-ceviche. Tähän ei tunnu koskaan kyllästyvän.

Pucón

Constituciónista Pucóniin oli vajaat 400 kilometriä. Tällä kertaa matkan varrella kasvoi lähinnä maissia, tomaattia ja omenaa. Ilmakin lämpeni etelään päin ajellessa ja Pucónissa paistoi taas jo aurinko.

Tervetuloa Pucóniin.
Tervetuloa Pucóniin.

Ja tervetuloa Saksaan! Maisemat, rakennustyyli, ravintoloiden ja yritysten nimet viittaavat vahvasti Saksanmaalle. Sí on Ja. Kaikki on kovin siistiä ja hoidettua, yhtään hökkeliätaloakaan emme nähneet missään. Toisin sanoen kovin erilaista kuin missään muualla tuntemassamme Chilessä; niin kovin keskieurooppalaista.

Pucónin keskustaa.
Pucónin keskustaa.

Pucónin kaupunki Villarica-järven ja Villarica-tulivuoren välissä lähellä Argentiinan rajaa (no, Chile on niin kapea maa, että jos paikka ei ole lähellä merta, se on lähellä rajaa) houkuttelee lukuisat määrät lähinnä paikallisia luontomatkailuturisteja ja talvisin lasketellaan alas tulivuoren rinteitä. Villarican tulivuori on yksi Chilen aktiivisimpia, nytkin se puksautteli jatkuvasti pientä savupilveä.

Volcan Villarica & Lago Tinquilco.
Volcan Villarica & Lago Tinquilco.

Jos Constituciónissa unohduimmekin laiskottelemaan, niin nyt hoidimme turistin velvollisuudet viimeisen päälle. Yhtenä päivänä reipasta patikointia, vesiputous ja raikas uinti Caburgua-järvessä. Toisena päivänä testasimme kaksikin eri kuumaa lähdettä. Hätäseen meni aika eikä oikein riittänytkään. Niin hienoilla luonnonnähtävyyksillä on Araucanian maakuntaa siunattu, että tänne pitää ehkä vielä joskus palata.

Nido de Aguila - vesiputous.
Nido de Aguila – vesiputous.
Playa Blanca Caburgus-järvellä. Vesi on kuulemma kuumien lähteiden ansiosta 7 astetta lämpimämpää kuin Villaricassa. Ei mitään lämmintä siltikään.
Playa Blanca Caburgus-järvellä. Vesi on kuulemma kuumien lähteiden ansiosta 7 astetta lämpimämpää kuin Villaricassa. Ei mitään lämmintä siltikään.
Kannattaa olla liikkeellä ajoissa (jopa ennen avaamisaikaa), niin saa kylpeä omassa rauhassa.
Kannattaa olla liikkeellä ajoissa (jopa ennen avaamisaikaa), niin saa kylpeä omassa rauhassa.
Termas Trancuron melko pelottava vesiliukumäki. Emme kokeilleet...
Termas Trancuron melko pelottava vesiliukumäki. Emme kokeilleet…
Termas Los Pozonesissa olikin jo enemmän ihmisiä, mutta paljon mukavammat luonnonkivialtaat ja bonuksena mahdollisuus käydä viereisessä kylmässä joessa viilentymässä.
Termas Los Pozonesissa olikin jo enemmän ihmisiä, mutta paljon mukavammat luonnonkivialtaat ja bonuksena mahdollisuus käydä viereisessä kylmässä joessa viilentymässä.
Komeat on luontopolut Pucónissa.
Komeat on luontopolut Pucónissa.
Lehmäperhe tien tukkona.
Lehmäperhe tien tukkona.
Saksalaisperäisen herrasmiehen pitämän Apart Hotellin pihalta löytyi mm. luumupuu ja tämmöinen piikikäs kaveri. Ja sangyissä oli pussilakanat, ensimmäiset neljään ja puoleen kuukauteen! Mahtava keksintö.
Saksalaisperäisen herrasmiehen pitämän Apart Hotellin pihalta löytyi mm. luumupuu ja tämmöinen piikikäs kaveri. Ja sangyissä oli pussilakanat, ensimmäiset neljään ja puoleen kuukauteen! Mahtava keksintö.
Uutuuttaan kiiltelevän Unimarcin oluthyllyltä löytyi tutunnäköisiä tölkkejä. Bolivian jälkeen Chile tuntuu todella kalliilta maalta.
Uutuuttaan kiiltelevän Unimarcin oluthyllyltä löytyi tutunnäköisiä tölkkejä. Bolivian jälkeen Chile tuntuu todella kalliilta maalta.

Constitución & Concepción

Noudimme vuokra-auton Viña del Marista ja lähdimme huristelemaan kohti etelää lopullisena kohteenamme Puerto Montt, mutta välietapit olivat jokseenkin kokonaan suunnittelematta. Reittimme kulki läpi Chilen viinivakan vuoroin pikkuteitä, vuoroin Pan-Americania. Jossain vaiheessa viinin tuoksu vaihtui sahajauhon tuoksuun ja olimmekin yllättäin kuusimetsässä keskellä puuteollisuutta. Avohakkuita näyttävät suosivan täälläkin.

Viiniviljelmiä kilometri toisensa jälkeen.
Viiniviljelmiä kilometri toisensa jälkeen.

Illankahussa alkoi tuntua siltä, että yli kahdeksan tunnin ajelu saa nyt riittää ja jostain pitäisi löytää pielus. Osuimme kaupunkiin nimeltä Constitución ja heti kättelyssä selvisi, mistä kaupunki saa tulonsa: sellusta. Hajusta ei voi erehtyä, jos koskaan on nuuskinut ilmaa Valkeakoskella tai Imatralla.

Välillä maisemat olivat kovasti kotoisan näköisiä.
Välillä maisemat olivat kovasti kotoisan näköisiä.

Yöpaikkakin, hotelli Herrera, löytyi heti ensikysymällä, vaikka kaupungissa tuntui olevan paljon viikonlopunviettäjiä jonkin festivaalin vuoksi. Ei mikään kummoinen mesta, mutta siisti ja lähellä keskustaa.

Constituciónin puulla päällystetty kirkko.
Constituciónin puulla päällystetty kirkko.
Constituciónin nähtävyys, Piedra de la Iglesia, kirkkokivi.
Constituciónin nähtävyys, Piedra de la Iglesia, kirkkokivi.

Koska koko rannikon majapaikat tuntuivat olevan tosi varattuja, suunnittelimme seuraavan kohteen tarkemmin ja varasimme yöpaikan Concepciónista. Ylös alas kiemurteleva pikkutie läpi kylien oli mielenkiintoinen ajettava ja maisemissa riitti ihailtavaa.

San Pedro (eri kuin San Pedro de Atacama) oli kuin Chilen Suonenjoki. Tien varret olivat täynnä mansikkaviljelmiä ja mansikanmyyjiä.
San Pedro (eri kuin San Pedro de Atacama) oli kuin Chilen Suonenjoki. Tien varret olivat täynnä mansikkaviljelmiä ja mansikanmyyjiä.

Varsinainen haaste oli varaamamme majapaikan löytäminen, eikä moottoritien perusparannustyömaa yhtään helpottanut asiaa. Olimme osoitteen perusteella jo tosi lähellä, mutta ilman viereisen hotellin avuliasta señoria olisi hotelli kyllä jäänyt löytymättä. Hän soitti paikalle isäntämme, jonka perässä ajelimme oikeaan kohteeseen, joka muuten oli sadan metrin päässä. Ja aivan totta: emme ikinä olisi löytäneet sitä itse, sillä Apart Hotel de San Andres oli vain muutama asunto suuressa kerrostalossa ilman mitään kylttejä tai mitään osviittaa hotellista. Mutta aivan loistava asunto parvekkeella ja keittiöllä. Näkymät tosin betoniparkkipaikalle, mutta eihän kaikkea voi saada.

Concepciónin lähimaastosta olisi löytynyt useita loistavia rantapaikkoja, mutta sää ei suosinut. Koskapa rannalla makoilu ei sumuisessa 12-asteessa juuri innostanut, keskityimme viereisen ostoskeskuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin sekä suunnittelimme matkaamme eteenpäin. Hieman siis lomaa perusturistihommista.

Kun olimme tottuneet Perun ja Bolivian tappaja-autoilijoihin, matka tietyömaan ja moottoritien yli tuntui aluksi pelottavalta. Turhaan, Chilessä näköjään huomioidaan jalankulkijat kunnolla ja kunnioitetaan suojateitä.
Kun olimme tottuneet Perun ja Bolivian tappaja-autoilijoihin, matka tietyömaan ja moottoritien yli tuntui aluksi pelottavalta. Turhaan, Chilessä näköjään huomioidaan jalankulkijat kunnolla ja kunnioitetaan suojateitä.
Ja taas Route 66:lla.
Ja taas Route 66:lla.
Chileläiset ruoka-annokset ovat edelleen järjettömän kokoisia. Tämäkin Lomo a lo Pobre oli puolikas, kokoannoksessa olisi ollut lihaa puoli kiloa.
Chileläiset ruoka-annokset ovat edelleen järjettömän kokoisia. Tämäkin Lomo a lo Pobre oli puolikas, kokoannoksessa olisi ollut lihaa puoli kiloa.
Ja toinen suosittu paikallinen ruokalaji, churrasco. Sämpylän välissä ohutta pihvisiivua ja avocadoa, tässä lisänä myös juustoa.
Ja toinen suosittu paikallinen ruokalaji, churrasco. Sämpylän välissä ohutta pihvisiivua ja avocadoa, tässä lisänä myös juustoa.