Bonaire. Taas.

Paluu Bonairelle. Miksi ihmeessä vietämme taas joulun Hollanissa? Sukelluksen helppous on ainoa syy. Jäimme jo toissa vuonna Curacaolla koukkuun rantasukelluksen aikatauluttomuuteen, eli ei tarvitse kyttäillä tiettyyn aikaan lähtevää paattia eikä sukeltaa ryhmässä. Bonairen valitsimme uudestaan Curacaon sijaan sen leppoisuuden ja pienen koon vuoksi.

Saaren kansallislintu, flamingo.

Majapaikaksi löysimme Airbnbstä kerrostalon alakerran huoneiston merinäköalalla, Playa Lechi Recidencen. Asunto sijaitsee kävelymatkan päässä Kralendijkin keskustasta, mutta on erittäin rauhallinen. Asunnon mukavuuksiin kuuluu mm. kaksi kylpyhuonetta (miten tulemmekaan toimeen enää ilman omia kylppäreitä!), suojaisa terassi ja uima-allas talon pihalla. Altaaseen on raikastavaa pulahtaa suolaisten sukellusten jälkeen, eikä sitä taida käyttää edes kukaan muu kuin me.

Aamiainen terassilla ennen sukellusta.

Viime vuonna täällä ei ollut hajuakaan hyttysistä saarta piinannneen neljän vuoden kuivuuden vuoksi. Nyt on palattu normaalitilanteeseen, eli vettä rovahtaa trooppiseen tyylin silloin tällöin, mutta enimmäkseen paistaa aurinko. Ja hyttysiä on ihan mukavasti. Paikallisten varoittelut hirveästä hyttysvaivasta ovat kuitenkin vahvasti liioiteltuja. Eivät varmaankaan ole koskaan käyneet Suomessa. Eli hyttysten kanssa kyllä pärjää hyvin.

Yksi harvoista illoista, kun auringonlasku ei jäänyt pilvien taakse.

Keskustassa majoittumisen luontaisetuihin kuuluu erityisen kovat uuden vuoden pommitukset. Täällä juhlijat aloittavat äänekkään tulituksen jo kolme päivää ennen h-hetkeä ja se jatkuu pitkälle uuden vuoden puolelle. Hauskahan se on ilotulituksia katsella, mutta paikalliset ovat jostain syystä tykästyneet järjettömän kovaäänisiin ja valottomiin paukkuihin. Sodan luulisi syttyneen, ellei tietäisi paremmin.

Uudenvuodenpäivänä kylätie on hiljainen.

 

Naapuriravintola It Rains Fishin alkupalalautanen: lohta, tonnikalaa, wahoota ja katkarapuja.

 

Pääruoaksi Shrimp Madness ja Catch of the Day: Wahoo.

 

Vuokrasimme sukelluskamat viime vuoden tapaan Dive Friendsiltä. Heillä on viisi pullovaihtopistettä ympäri saarta, mikä helpottaa kummasti sukellusten suunnittelua. Vuosien tauon jälkeen aloimme taas sukeltaa Nitroxilla. Kävimme kurssin joskus taannoin Punaisella Merellä, mutta emme ole sitä sen jälkeen käyttäneet. Nitrox on siis ilmaa, jossa on enemmän happea kuin normaalisti. Sen suurin etu on pidemmät pohja-ajat. Eli jos normaalisti noin 30 m:ssä voi viipyä kymmenisen minuuttia, niin Nitroxilla aika on yli kaksinkertainen. Olipa hienoa, kun Hilma Hooker-hylkyä pystyi tutkimaan rauhassa, vilkuilematta koko ajan tietokoneen laskemia viimeisiä luvallisia minuutteja. Etenkin Karoliina oli asiasta niin tohkeissan, että uhosi ottavansa I love Nitrox-tatuoinnin otsaan. No, vähintäänkin asiaa julistava t-paita pitäisi saada.

Säätilan lisäksi myös vedenalaisessa maailmassa on palattu normaliin tilanteeseen. Viime vuonna vedet olivat hieman viileät, 26-27 astetta ja näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Nyt on hyvä näkyvyys ja lämpimämpää, 28 astetta.

Saaren itäpuolella ei voi sukeltaa ollenkaan rannalta käsin kovan merenkäynnin ja kallioisten rantojen takia. Sääli sinänsä, sillä suuret rauskut ja suurin osa saaren kolmestatuhannesta kilpikonnasta majailevat juuri siellä. Bonaire East Cost Diving tekee kuitenkin ainoana yrittäjänä sinne venesukellusretkiä. Pakkohan tuotakin oli kokeilla. Ja kannatti lähteä: kahdella sukelluksella näimme kymmenkunta suurta kotkarauskua ja saman verran kilpikonnia.

Bonaire East Cost Divingilla oli asiallinen iso kumipaatti, hyvä henkilökunta ja hyvin organisoidut sukellukset. Miinuksena kymmenen sukeltajan ryhmä.

 

Green turtle itärannalla.

 

Spotted eagle ray.

 

Karoliina sukeltaa x-tyylillä.

 

Bearded fireworm. Parrakas tulimato?

 

Christmas tree worms.

 

Metrinen silakka, tarpon. Suomeksi tarponi.

 

Punakat sukeltajasankarimme valmiina päivän seikkailuihin.

 

Lisää päivityksiä vielä myöhemmin. Toivottavasti.

 

 

5.1.2016

Lion Fish eli siipisimppu.

Siipisimppu on alunperin kotoisin Tyyneltämereltä ja Intian Valtamereltä. 90-luvun alussa se pääsi leviämään amerikkalaisten akvaarioista Atlantille. Täällä sille ei ole luontaisia vihollisia, ja se onkin levinnyt jo koko Karibialle. Se pystyy syömään riutat tyhjiksi kalanpoikasista ja siksi sitä metsästetäänkin ankarasti. Onneksi se on sentään hyvänmakuinen, vaikka sen piikit ovatkin erittäin myrkyllisiä.

Cactus Blue on the Beach -grillin mainiot lion fish burgerit. Roskaruokaa syömällä riutta pelastuu.

 

Toinen loistava grilli rannalla on Kite City. Suosikkejamme olivat tonnikalaburger ja wahooqueasdilla.

 

Ja kolmas hyvä grilli on sataman vieressä oleva Watta Burger, joka tarjoaa bitterballeneita ja muuta perinteistä hollantilaista grilliruokaa.

 

Grillien ympäristössä maleksi nälkäisennäköistä porukkaa.

Omalta terassiltamme olemme bongailleet kaikenlaisia ryömijöitä, lähinnä liskoja ja gekkoja sekä koko joukon siivekkäitä otuksia, joista eksoottisin on varmaankin kolibrit. Erityisesti mieltämme ovat lämmittäneet pimeän tultua terassilla syöksähtelevät lepakot. Emme ole lepakkomieltymyksemme kanssa yksin, sillä tänään torilla korumyyjätär ihasteli Karoliinan lepakkokorviksia, mistä saimmekin mukavasti jutun aihetta pitemmäksikin aikaa. Hän tuntui olevan intohimoinen lepakkoharrastaja ja kertoi saarelta löytyvän seitsemää eri lajia lepakoita; kaukaisimmat vieraat lentävät Venezuelasta asti.

 

Lepakoista on pirullisen hankalaa saada kuvaa, joten tässä sen sijaan Karoliinan ostamat liskoaiheiset korvakorut.

 

Ja lopuksi vielä sukelluskuvia.

Spiny lobster. Ehkä suurin hummeri, jonka olemme koskaan sukelluksillamme nähneet.

 

Midnight parrotfish, iso kaveri tämäkin.

 

Ja vähän pienempää: Flamingo Tongue. Jonkun sortin kotilo.

 

Honeycomb Cowfish.

 

6.1.2017

Viimeisenä sukelluspäivänä tulikin niin kivoja kuvia, että laitetaan niitä vielä tännekin. Kaikkiaan ehdimme sukeltaa 26 kertaa, eli vietimme veden alla reilun vuorokauden lomastamme. Kuulemiin!

Green moray. Olimme jo vähän ihmeissämme, kun emme olleet nähneet yhtään vihreää mureena tällä reissulla kertaakaan, mutta toiseksi viimeisellä sukelluksella tämä kaveri tulikin vastaan.

 

Joku tunnistamattomaksi jäänyt mato tai tosi pieni kala kurkkii symmetrical brain coralin kyljestä.

 

Ihmettelimme kovasti tasaisilla pinnoilla olevia sinisiä laikkuja, joita pienet sergeant major -kalat tuntuivat puolustavan raivokkaasti kaikkia lähelletulijoita vastaan. Google tiesi kertoa niiden olevan munia, joita sinertäväksi muuttuneet urokset vartioivat.

 

Goldentail moray ja giant anemone. Kaksikymmentä vuotta piti sukeltaa, ennenkuin opimme, että anemone (merivuokko) onkin eläin eikä kasvi. Ja jos teille ei joskus ruoka maistu, niin miettikääpä anemonea, jolla on vain yksi reikä, joka toimii sekä suuna että peräaukkona.

Sukellusta Bonairella

Bonaire on äänestetty monesti Karibian parhaaksi rantasukelluspaikaksi. Koko saarta ympäröivä vesialue on rauhoitettu luonnonpuistoksi, ja sukeltamiseenkin täytyi ostaa 25 dollarin hintainen luonnonpuiston käyttömaksu. Sukeltajilta vaaditaan myös näyttökoe, että buoyancy (onkos se noste suomeksi…?) on kunnossa. Eli ettei siis lanata sukeltaessa koralleja matalaksi.

Curacaoon verrattuna sukeltamaan lähtö on hankalampaa. Bonairella ei juuri ole hienoja hiekkarantoja, vaan ranta on yleensä korallia ja korallilohkareita. Muutaman naarmun jälkeen opimme menemään ja tulemaan käsi kädessä.
Curacaoon verrattuna sukeltamaan lähtö on hankalampaa. Bonairella ei juuri ole hienoja hiekkarantoja, vaan ranta on yleensä korallia ja korallilohkareita. Muutaman naarmun jälkeen opimme menemään ja tulemaan käsi kädessä.

Kaiken hehkutuksen jälkeen olisimme ehkä odottaneet vielä hienompaa sukellusta. Nyt se ei eronnut paljoakaan viimevuotisesta Curacaon sukellusreissusta. Sinänsä ei mikään ihme, sillä Curacao on vain 80 kilometrin päässä. Ei se toki pettymys ollut, päinvastoin. Koko jutun pointtihan on rannalta sukeltaminen. Ja täällä se onnistuu. Merkittyjä sukelluspaikkoja on 86, suurin osa suojaisella länsirannalla. Sukeltajia on paljon enemmän kuin Curacaolla, suosituimmissa paikoissa oli porukkaa joskus jopa tungokseen asti. Mutta viereinen paikka oli aina maksimissaan kilometrin päässä, koskaan ei meidän tarvinnut ruuhkassa sukeltaa.

Blue Tang.
Blue Tang.

Näkyvyys veden alla ei ollut paras mahdollinen. Jossain vaiheessa vedet samenivat ja kylmenivät selvästi, 25-26 asteeseen normaalin 28-29 asteen sijasta. Paikalliset sukeltajatkin ihmettelivät asiaa.

Sukelluskeskuksia saarelta löytyy kymmeniä, eli meillä oli vaikeuksia päättää, mistä vuokraisimme kamat. Päädyimme Dive Friends Bonaireen sen saamien hyvien arvostelujen takia, ja siksi, että heillä oli viisi toimipaikkaa ympäri saarta. Pullojen vaihto täysiin sujui siis kätevästi missä tahansa. Dive Friendsin kanssa teimme myös yhden venesukellusretken viereiselle Klein Bonairen asumattomalle saarelle.

Lähes kaikilla muilla sukeltajilla oli vuokralla isot avolava-autot. Me säästimme ja vuokrasimme halvimman ja pienimmän nelivedon minkä löysimme. Hyvinpä mahtui kamat tuohonkin. Riutta näkyy noin 100 m päässä rannasta tummansinisenä.
Lähes kaikilla muilla sukeltajilla oli vuokralla isot avolava-autot. Me säästimme ja vuokrasimme halvimman ja pienimmän nelivedon minkä löysimme. Hyvinpä mahtui kamat tuohonkin. Riutta näkyy noin 100 m päässä rannasta tummansinisenä.

Reilussa parissa viikossa ehdimme tehdä 21 pitkää sukellusta, joista kaksi veneestä ja loput rannalta. Kahdestaan rannalta sukeltaminen oli edelleen aivan parasta, kun saimme mennä miten halusimme, rauhassa ja omaan tahtiin. Rauhallisuudesta kertoo sekin, että täällä sukellusaikamme olivat pitempiä kuin koskaan aikaisemmin, lähes jatkuvasti yli 60 minuuttia.

Sukelluslogimme »

Cuttlefish. Mustekalan sukuisia seepioita olimme nähneet aikaisemmin vuosia sitten, tällä niitä näkyi suht usein.
Cuttlefish. Mustekalan sukuisia seepioita olimme nähneet aikaisemmin vuosia sitten, tällä niitä näkyi suht usein.
Suolasataman lastauslaituri, Salt Pier, oli hieno sukellupaikka.
Suolasataman lastauslaituri, Salt Pier, oli hieno sukellupaikka.
Salt Pier veden alta.
Salt Pier veden alta.
Yksi suosituimmista sukelluspaikoista oli Hilma Hooker, entinen huumeiden salakuljetuslaiva. Takavarikon jälkeen laiva upposi/upotettiin hiekalle riuttojen väliin mukavaan 30 metrin syvyyteen.
Yksi suosituimmista sukelluspaikoista oli Hilma Hooker, entinen huumeiden salakuljetuslaiva. Takavarikon jälkeen laiva upposi/upotettiin hiekalle riuttojen väliin mukavaan 30 metrin syvyyteen.
French Angelfish.
French Angelfish.
Sukelluspaikat oli merkitty näkyvästi kirkkaankeltaisilla kivillä. 1000 stepsissä ei onneksi askemia alas ollut kuitenkaan kuin 70.
Sukelluspaikat oli merkitty näkyvästi kirkkaankeltaisilla kivillä. 1000 stepsissä ei onneksi askemia alas ollut kuitenkaan kuin 70.
Goldentail Moray.
Goldentail Moray.
Sharptail Eel.
Sharptail Eel.
Spotted Moray.
Spotted Moray.
Green Moray.
Green Moray.
Porcupinefish.
Porcupinefish.
Tarpon.
Tarpon.
Hawksbill Turtle.
Hawksbill Turtle.
Maculated Flounder. Normaalisti kampeloilla on niin hyvä suojaväritys, että niitä on melkein mahdoton erottaa pohjasta. Tällä kaverilla oli naamiointi unohtunut.
Maculated Flounder. Normaalisti kampeloilla on niin hyvä suojaväritys, että niitä on melkein mahdoton erottaa pohjasta. Tällä kaverilla oli naamiointi unohtunut.
Scorpionfish.
Scorpionfish.
Cowfish.
Cowfish.
Terveisiä Bonaire National Marine Parkista.
Terveisiä Bonaire National Marine Parkista.

Bonaire

Bonaire, ABC-saarten B ja yksi Hollannin kunnista; hieman kaukaisempi sellainen. Viime vuoden sukellusolosuhteet Curacaolla saivat meidät toistamiseen innostumaan joulunvietosta Hollannissa/Karibialla, etenkin kun kuulimme, että Bonaire olisi vielä loistokkaampi sukelluskohde kuin Curacao.

Kralendijkin pääostoskatu oli melko hiljainen, kun satamassa ei ollut risteilijöitä.
Kralendijkin pääostoskatu oli melko hiljainen, kun satamassa ei ollut risteilijöitä.

Meillä ei oikeastaan ollut mitään käsitystä Bonairen koosta verrattuna Curacaoon, mutta heti tuli vaikutelma paljon pienemmästä. Ja niimpä: Bonairella on alle 20 000 asukasta Curacaon yli 100 000 vastaan. Ja sen todella huomaa. Hetkellisesti väkilukua kasvattavat pääkaupunki Kralendijkin keskustan satamaan parkkeeraavat valtavat loistoristeilijät. Yhdellä risteilijällä saattaa olla lähes 4000 matkustajaa. Jos sattuu samaan aikaan keskustan kaduille kuin nämä lukuiset risteilyturistit, voi kuvitella, että tämähän on ruuhkainen kaupunki. Totuus kuitenkin on, että aluksettomina päivinä keskustan kadut ammottavat lähes tyhjyyttään.

Yksi Bonairen valteista on ystävällisyys ja toinen puhtaus. Ja vaikkei mistään enää täydellistä lintukotoa varmaan löydykään, niin Bonaire on ilmeisen turvallinen.

Yksikään surffailemamme hotellivaihtoehto ei vakuuttanut, joten päädyimme vuokraamaan kaksi eri asuntoa Airbnb:stä. Hinnatkin vaikuttivat edullisimmilta kuin perinteisissä hotelleissa. Auton varasimme myös jo Suomesta käsin. Julkista liikennettä tai takseja ei juurikaan ole, eli oma auto on saarella lähes pakollinen. Ja mielellään neliveto, sillä huonoimmillaan tiet ovat melkoista perunapeltoa.

Ensimmäinen asuntomme, Casita Andrea, sijaitsi rannan tuntumassa. Ison huvilan kylkeen rakennetun studion luontaisetuihin kuului uima-altaan ja puutarhan käyttö. Mukava oli sukellusten jälkeen suolaisena raikastua pihasuihkussa ja altaassa. Miinuksena oli hillitön tuuli, joka puhalsi pihan läpi jatkuvasti niin, että kaikki vähänkään vahingoittuva piti teljetä tiukasti kiinni.

Näköalassa ei ollut kehumista, mutta lämmintä piisasi. Parina ensimmäisenä päivänä tosin sateli ravakastikin.
Näköalassa ei ollut kehumista, mutta lämmintä piisasi. Parina ensimmäisenä päivänä tosin sateli ravakastikin.

Toinen asumus olikin sitten aivan omaa laatuaan. Entinen merimies Hans (Suomenkin rannikot useasti seilannut) piti ekoretkiyrityksen sivussa vanhaan hevostalliin remontoimaansa majaa keskellä saarta kaktusviidakossa. Ekomajan tästä teki tarkka tehokas jätteiden lajittelu, aurinkosähkö ja veden säännöstely. Mikään edellämainituista ei tosin tuottanut mitään ongelmia ja vettäkin riitti aivan normaalimittaiseen suihkuun. Olimme onnekkaita, sillä neljän vuoden kuivuuden jälkeen saarta oli siunattu muutamalla sadepäivällä ja puutarha oli pikkuhiljaa alkanut saada vihreää ylleen.

Auriga Ecolodge (http://ecolodgebonaire.com)
Auriga Ecolodge (http://ecolodgebonaire.com)

Kesympää naapuriosastoa edustivat siat ja kanat sekä yöt läpeensä kiekunut kukko, joka tosin menetti päänsä eräänä iltana. Hieman villeimpinä kaktusaidan takana käyskentelivät hinkuivat aasit ja mäkättävät vuohet. Näidet lisäksi iso joukko lintuja rääkyvistä papukaijoista hiljaisiin kolibreihin, iguaaneja ja muita liskoja, sekä kotiaan kolisuttavia erakkorapuja. Äkkinäinen saattaisi kuvitella, että kaiken tuon röhkinän, kiekunan, hinkunan, määkinän ja muiden tunnistamattomien rääkäisyiden keskellä ei saisi nukuttua, mutta väärin! Joko se oli sukellusten typpikertymä tai sitten raitisilmamyrkytys, mutta joka yö vetäisimme auvoisasti yhdeksän tunnin unet. Hieno ja hyvä oli studiokin, mutta erityisesti hevostallin ylisillä riippumatossa lekottelussa kulminoitui tämän majapaikan hienous!

Päiväunet.
Päiväunet.
Tässä ilmastossa leipä pilaantuu nopeasti. Onneksi naapurin biojätteenkäsittelylaitos hoiti homman.
Tässä ilmastossa leipä pilaantuu nopeasti. Onneksi naapurin biojätteenkäsittelylaitos hoiti homman.

Lisätoimintaa järjestivät potsit, kun ne olivat eräänä iltana päättäneet porukalla lähteä lätkimään lätistään. Hämmästys oli suuri, kun terassiltamme kuului nöf ja vastaan tuijotti aitauksesta tuttu töpselinokka. Oli siinä röhinää ja räiskettä, kun Hansin kanssa jahtasimme niitä pitkin tiluksia. Kolmesta tilan koirasta ei toimituksessa ollut mitään apua, sillä sian nähdessään ne pötkivät pakoon häntä koipien välissä.

Ulkoilmasuihku on näillä keleillä mainio keksintö.
Ulkoilmasuihku on näillä keleillä mainio keksintö.

Curacao on nähty, Aruballe tuskin menemme (pilvenpiirtäjiä ja isoja hotelleja), mutta Bonairelle saattaisimme kuvitella joskus palaavamme.

Bonairen tärkeimmät vientituotteet ovat öljy ja suola. Saaren eteläpäässä oli isoja pinkkejä suola-altaita ja valtavia suolavuoria.
Bonairen tärkeimmät vientituotteet ovat öljy ja suola. Saaren eteläpäässä oli isoja pinkkejä suola-altaita ja valtavia suolavuoria.
Kralendijkista pohjoiseen kulkeva yksikaistainen rantatie oli nimetty melko leuhkasti Queen's Highwayksi.
Kralendijkista pohjoiseen kulkeva yksikaistainen rantatie oli nimetty melko leuhkasti Queen’s Highwayksi.
Bonairen kansallislintu on vaaleanpunainen flamingo, joita saarella pesii parhaimmillaan kymmenen tuhatta paria.
Bonairen kansallislintu on vaaleanpunainen flamingo, joita saarella pesii parhaimmillaan kymmenen tuhatta paria.
Kaktuspusikoissa vaeltelee satoja villiaaseja. Tässä aasit ja vuohet tasoittelevat porukalla paikallisen jalkapallokentän ruohoa.
Kaktuspusikoissa vaeltelee satoja villiaaseja. Tässä aasit ja vuohet tasoittelevat porukalla paikallisen jalkapallokentän ruohoa.
Bonaire Donkey Sanctuary huolehtii nälkiintyneistä ja sairaista villiaaseista. Kierros alueella meinasi välillä ahdistaa, kun turistien porkkanoihn tottuneet aasit piirittivät autoa kuin zombielaumat.
Bonaire Donkey Sanctuary huolehtii nälkiintyneistä ja sairaista villiaaseista. Kierros alueella meinasi välillä ahdistaa, kun turistien porkkanoihn tottuneet aasit piirittivät autoa kuin zombielaumat.
Ekolodgen seinillä partioi myös kumilelun näköisiä gekkoja.
Ekolodgen seinillä partioi myös kumilelun näköisiä gekkoja.
Isommat iguaanit viihtyivät puissa ja kaktuksissa. Pihalla sai olla tarkkana, ettei saanut liskonkakkaa päähän.
Isommat iguaanit viihtyivät puissa ja kaktuksissa. Pihalla sai olla tarkkana, ettei saanut liskonkakkaa päähän.
Iltaisin piti varoa, kun kaikenkokoiset erakkoravut  rapistelivat menemään pitkin terassia. Onneksemme emme saaneet liiskattua niistä yhtään.
Iltaisin piti varoa, kun kaikenkokoiset erakkoravut rapistelivat menemään pitkin terassia. Onneksemme emme saaneet liiskattua niistä yhtään.
Sukellusten ja kalojen katselun välissä maistui kalojen syöminen. Rantojen burgerikojuista sai mm. barracudaa ja leijonakalaa.
Sukellusten ja kalojen katselun välissä maistui kalojen syöminen. Rantojen burgerikojuista sai mm. barracudaa ja leijonakalaa.
Kala oli hyvää ja tuoretta ja sitä tulikin syötyä paljon. Suosikkiravintolamme tarjoili loistavia sushirullia.
Kala oli hyvää ja tuoretta ja sitä tulikin syötyä paljon. Suosikkiravintolamme tarjoili loistavia sushirullia.
It Rains Fishes -ravintolan kalalautanen.
It Rains Fishes -ravintolan kalalautanen.