Salar de Uyuni

Ostimme La Pazista Kanoo Toursilta bussimatkan Uyunin kylään ja sieltä kahden yön retken suolatasangolle ja laguuneille. Bussi lähti paikalliseen normaaliaikaan eli puolitoista tuntia myöhässä. Täryytimme yön yli tietä, josta kaksikolmasosaa oli päällystämätöntä. Aikamoista menoa, mutta hyvin silti nukutti.

Uyunissa pakkauduimme jeeppiin, kaksi kolumbialaista, kaksi saksalaista ja me, ja lähdimme paahtamaan kohti Uyunin suolatasankoa. Vähäpuheinen kuskimme Humberto, sorateiden kuningas ei päästänyt ketään ohitseen, paitsi kerran kun dieselvalo alkoi välkkymään, mutta sekään ei kauaa menoa hidastanut. Sivumennen sanoen, kaikki keskustelu, jopa saksalaisten kanssa, käytiin yllättäin espanjaksi. Varsinainen kielikylpy siis.

Suurinta absurdiutta! 10.582 neliökilometriä tällaista.
Suurinta absurdiutta! 10.582 neliökilometriä tällaista.

Emme olisi koskaan voineet kuvitella, miten vaikuttava suola-aavikko olisi! Suolaa ja vettä silmänkantamattomiin. Olimme onnekkaita, sillä sadekauden takia suolan päällä oli heijastava vesikerros, mutta päivä oli kuitenkin aurinkoinen. Parempia olosuhteita ei olisi voinut olla. Paikoin aavikko näytti keväiseltä, sohjoiselta järvenjäältä ja paikoin peilikirkkaalta tyyneltä järveltä.

Suolakerros on paksuimmillaan kymmenmetrinen.
Suolakerros on paksuimmillaan kymmenmetrinen.
Lounaaksi laamakyljystä.
Lounaaksi laamakyljystä.

Vaikuttavan päivän jälkeen majoituimme pieneen kylään, mistä rautaportin takaa löytyi savimaja. Huoneet oli sijoitettu käytävälle, missä ovet kolahtelivat vankilamaisesti autiomaan hiljaisuudessa. Tästä huolimatta majapaikka oli yllättävän mukava ja taas kerran uni maistui.

Ensimmäisen yöpaikan keittiössa majaili laaman vasa. (Pentu? Poikanen? Varsa?)
Ensimmäisen yöpaikan keittiössa majaili laaman vasa. (Pentu? Poikanen? Varsa?)

Toinen päivä oli omistettu erivärisille laguuneille ja flamingoille. Iltaa kohden nousimme yhä ylemmäs vuorilla ja lopulta majoituimme edellisen yön kaltaiseen savitaloon 4600 metrin korkeuteen. Illan myötä lämpötila laski viiteen asteeseen, tuuli yltyi ja autiomaan hiekka pöllysi täysikuun ja kirkkaan tähtitaivaan alla.

Täysikuu 4600 metrin korkeudessa Laguna Coloradan rannalla.
Täysikuu 4600 metrin korkeudessa Laguna Coloradan rannalla.
Vararengasta Toyotassa ei ollut. Humberto korjasi vuotavan renkaan itse muiden kuskien naureskellessa vieressä.
Vararengasta Toyotassa ei ollut. Humberto korjasi vuotavan renkaan itse muiden kuskien naureskellessa vieressä.
Laguna Colorada, punainen väri tulee levästä. Järvessä majailee kolme eri lajia flamingoja.
Laguna Colorada, punainen väri tulee levästä. Järvessä majailee kolme eri lajia flamingoja.

Seuraavana aamuna pakkauduimme jeeppiin jo puoli kuudelta tarkoituksenamme ihailla auringonnousua geysireillä. Meinasi siinä auringonnousut unohtua geysireitä ihmetellessä. Hieman pelottavaakin, kun maan sisästä puskee rikinkatkuista kuumaa höyryä kovalla paineella ja parimetrisisten monttujen pohjalla kupli kiehuva lieju. Mukava oli lämmitellä maanhuuruissa kylmänä aamuna.

Lisää lämmitystä löytyi kuumasta lähteestä. Aika erikoista oli lillua aamutuimaan lähes 40-asteisessa kylvyssä 5000 metrissä laamojen pällistellessä. Mieleen tuli tosin oma kylpytynnyri mökillä, missä ei ole läheskään yhtä paljon porukkaa… Täällä viimeistään huomasimme, että korkeanpaikan leiri aina Cuscosta lähtien on tehnyt tehtävänsä eli eipä enää hengästytäkään. Kunpa tämän olotilan voisi säilyttää ikuisesti!

Lämmintä rikinkatkuista höyryä paineella. Tässä oli hyvä puhdistaa kengät.
Lämmintä rikinkatkuista höyryä paineella. Tässä oli hyvä puhdistaa kengät.
Maailmanlopun maisema.
Maailmanlopun maisema.
Samalla reitillä oli liikkeellä toistakymmentä muutakin ryhmää. Humberto oli sen verran kova kuski, että olimme yleensä joka paikassa ensimmäisinä. Tässä olemme jo kylpeneet, kun kuumassa lähteessä vasta alkaa olla tungosta.
Samalla reitillä oli liikkeellä toistakymmentä muutakin ryhmää. Humberto oli sen verran kova kuski, että olimme yleensä joka paikassa ensimmäisinä. Tässä olemme jo kylpeneet, kun kuumassa lähteessä vasta alkaa olla tungosta.

Meidän osaltamme retki päättyi Chilen rajalle, mihin jäimme odottelemaan bussia. Muut matkalaiset palasivat kahdeksan tunnin pölyisen matkan Uyuniin.

Chile, vanha tuttu.
Chile, vanha tuttu.
Tuulen muovaama kivi.
Tuulen muovaama kivi.
Ihmeellisen värisiä vuoria oli joka puolella.
Ihmeellisen värisiä vuoria oli joka puolella.
Olisiko pitänyt huolestua, kun renkaankorjauksesta huolimatta Humberto vaivihkaa täytti sitä aina tilaisuuden tullen.
Olisiko pitänyt huolestua, kun renkaankorjauksesta huolimatta Humberto vaivihkaa täytti sitä aina tilaisuuden tullen.
Laamaperhe kahlailee lämpimässä vedessä.
Laamaperhe kahlailee lämpimässä vedessä.
Uyunin kylän lähellä oli vetureiden hautausmaa muistona aikoja sitten loppuneesta kaivostoiminnasta.
Uyunin kylän lähellä oli vetureiden hautausmaa muistona aikoja sitten loppuneesta kaivostoiminnasta.
Flamingot viihtyvät jostain syystä tosi pahanhajuisissa vesissä.
Flamingot viihtyvät jostain syystä tosi pahanhajuisissa vesissä.
Laguna Verde, kuparia ja arseenia. Tässä eivät edes flamingot viihtyneet. Taustalla Licancabur-tulivuori Bolivian ja Chilen rajalla.
Laguna Verde, kuparia ja arseenia. Tässä eivät edes flamingot viihtyneet. Taustalla Licancabur-tulivuori Bolivian ja Chilen rajalla.

La Paz

Copacabanasta oli neljän tunnin bussimatka La Paziin. Reitti kulki hengästyttävän hienoissa maisemissa Titicacan rantoja pitkin. Matkan katkaisi Tiquinan salmen ylittäminen. Bussi tyhjennettiin ihmisistä ja kuljetettiin puisella proomulla parisataametrisen salmen yli. Matkustajat puolestaan vietiin toiselle puolelle veneillä halpaan kahden boliviaanon (n. 25 senttiä) hintaan. Kaikkien päästyä perille bussi lastattiin taas täyteen ja matka jatkui.

Näkymiä bussin ikkunasta.
Näkymiä bussin ikkunasta.
Bussia lähdetään viemään salmen yli.
Bussia lähdetään viemään salmen yli.

La Paz ei sinänsä ole erityisen kaunis kaupunki, mutta jotain siinä oli, sillä jumituimme sinne viikoksi. Kaupunki sijaitsee laaksossa ja sitä ympäröivien vuorten rinteillä ja varsinaista tasaista kohtaa ei ole lainkaan. Yksi La Pazin viehätys on, että siinä on selkeä keskusta ja joka paikkaan on helppoa ja turvallista kävellä. Tai helppoa ja helppoa, edelleen ollaan lähes neljän kilometrin korkeudessa ja aina on vastassa mäki, joko ylös tai alas, mikä tarkoittaa, että puolet kävelyajasta hengästyttää paljon ja välillä vähän vähemmän.

Kaupunki leviää korkealle ylös vuorenrinteille.
Kaupunki leviää korkealle ylös vuorenrinteille.
Mäki, paikalliset kutsuvat tätä kaduksi.
Mäki, paikalliset kutsuvat tätä kaduksi.

Miksi sitten jäimme La Paziin viikoksi? Yksi syy oli varmaankin Laiskan sisarenpoika, joka on täällä korkeanpaikan leirillä valmistelemassa graduaan ja hänen kauttaan pääsimme helpommin sisään paikalliseen elämänmenoon. Toinen syy oli valtavan hieno (ja halpa) asuntohotelli keittiöineen Sopocachin rauhallisessa kaupunginosassa. Saimme vielä kesken oleskelun vaihtaa samalla hinnalla kattohuoneistoon, mistä oli upeat näkymät kolmeen suuntaan yli kaupungin ja vuorille. Kolmas syy voisi olla hintataso. Esimerkkinä illallinen jälkiruokineen ja viineineen kolmelle hengelle paikallisittain kalliissa ravintolassa maksoi 35 €.

Maisema hotellin ikkunasta.
Maisema hotellin ikkunasta.
Kulttuuria. Kansanmusiikkia rokahtavasti soittanut Qhana oli mainio. Lämppärinä oli tietenkin pakollinen heavy-klassikoita soittava teiniorkesteri.
Kulttuuria. Kansanmusiikkia rokahtavasti soittanut Qhana oli mainio. Lämppärinä oli tietenkin pakollinen heavy-klassikoita soittava teiniorkesteri.

La Pazissa saa myös olla melko rauhassa, edes turistisimmilla alueilla ei kukaan tyrkytä kauheasti yhtään mitään. Gringoturisteja näkyi kaupungilla yllättävän vähän. Palvelualttiudesta voisi mainita urheilukaupan myyjän, joka lähti juosten hakemaan oikeankokoista vaatetta takahuoneesta. Pitempäänkin täällä olisi voinut lampsia mäkiä ylös alas, mutta olimme jo taas ehtineet varaamaan seuraavan etapin matkaltamme. Eli huomenna bussilla kohti etelää.

Prado, La Pazin pääkatu.
Prado, La Pazin pääkatu.
Yli 60 % bolivialaisista kuuluu alkuperäiskansoihin.
Yli 60 % bolivialaisista kuuluu alkuperäiskansoihin.
Mercado de las brujas, noitatori. Myynnissä kuivattuja laaman sikiöitä ja kaikkea muuta mitä noituessa sattuu tarvitsemaan.
Mercado de las brujas, noitatori. Myynnissä kuivattuja laaman sikiöitä ja kaikkea muuta mitä noituessa sattuu tarvitsemaan.
Suurin osa bolivialaisista on katolisia. Siitä, liittyykö kuvan Jesus-hampainen mies mihinkään, ei ole tietoa.
Suurin osa bolivialaisista on katolisia. Siitä, liittyykö kuvan Jesus-hampainen mies mihinkään, ei ole tietoa.
Bolivialaiset ovat kovia syömään popkornia.
Bolivialaiset ovat kovia syömään popkornia.
San Pedron vankila aivan kaupungin keskustassa.
San Pedron vankila aivan kaupungin keskustassa.
Matkamuistoja: horror/pankkiryöstöpipo ja hassunmuotoinen ukulele.
Matkamuistoja: horror/pankkiryöstöpipo ja hassunmuotoinen ukulele.

Copacabana

Bussi Punosta Copacabanaan oli halpa ja aikataulussa, ja miten helppoa elämä olikaan vuoristotaudin helpotettua! Rajamuodollisuudet Kasanissa sujuivat leikiten: leimaa tuli passiin liukuhihnalta molemmin puolin rajaa eikä aikaakaan, kun olimme alkuperäisessä Copacabanassa, Boliviassa. Se toinen ranta siellä Riossa on saanut nimensä tästä pienestä Titicacan rannalla sijaitsevasta kalastajakylästä, jonka hipit ovat tosin melko tehokkaasti vallanneet.

Copacabana, taustalla Cerro Calvario.
Copacabana, taustalla Cerro Calvario.

Jos meitä hieman jäkin harmittamaan, että missasimme Punon karnevaalit, niin se harmi poistui samointein, sillä kyllä ne copacabanalaisetkin osaavat juhlia! Festivaalin virallinen sankari oli edelleen Kynttiläneitsyt, Virgen de la Candelaria, mutta uskonnollinen sävy jäi taustalle, kun juhlintaan sekoittui Titicacan tumman neitsyen ja sitä myötä Pachamaman, äitimaan, kiittäminen. Ja kyllä kiitettiinkin, kokonaista neljä päivää! Oli siinä turistilla ihmettelemistä, kun sadat tanssijat ja soittajat pyörivät ympäri pienen keskustan katuja hysteerisen intiaanimarssimusiikin tahdissa mitä erilaisimpiin asuihin sonnustautuneina.

[youtube=http://youtu.be/uq_aThUVoBA&w=500]

Ihan ei meille valjennut mitä nämäkin puvut esittivät, mutta meininki oli kova.
Ihan ei meille valjennut mitä nämäkin puvut esittivät, mutta meininki oli kova.

Vielä suurempi ihmetyksen aihe meille oli ympäri Boliviaa varta vasten paikalle tuotujen autojen siunaaminen. Papit roiskivat pyhää vettä kukkalaittein koristeltujen autojen päälle ja autojen omistajat viimeistelivät homman kaljalla tai samppanjalla ja paukkupommeilla. Ehkä paras festari ikinä!

Autoja odottamassa siunausta. Takana 1600-luvulta peräisin oleva La Basílica de la Virgen de la Candelaria de Copacabana.
Autoja odottamassa siunausta. Takana 1600-luvulta peräisin oleva La Basílica de la Virgen de la Candelaria de Copacabana.

Muiden festarivieraiden tavoin mekin nousimme hengästyttävän pyhiinvaellusmatkan Cerro Calvario-vuorelle. Meitä kiinnosti lähinnä näkymä alas kaupunkiin ja järvelle, mutta paikallisille matka oli via dolorosa, jonkun sortin uskonnollinen kokemus. Vuoren huipulla oli myynnissä leikkiautoja ja talojen pienoismalleja, joita sitten asteltiin kuvaelmaksi kukkien kanssa ja otettiin valokuvia. Perimmäinen tarkoitus jäi meille hieman epäselväksi, niinkuin moni muukin asia näillä festivaaleilla.

Tie Cerro Calvariolle on jyrkkä kuin mikä, eikä liki 4000 metrin korkeus merenpinnasta yhtään helpota kiipeämistä.
Tie Cerro Calvariolle on jyrkkä kuin mikä, eikä liki 4000 metrin korkeus merenpinnasta yhtään helpota kiipeämistä.
Näköala Calvariolta on kuitenkin kiipeämisen arvoinen.
Näköala Calvariolta on kuitenkin kiipeämisen arvoinen.
Orkesterin rytmiosasto rokkaa.
Orkesterin rytmiosasto rokkaa.
Monet miesporukat olivat sonnustautuneet käsittämättömiin asuihin.
Monet miesporukat olivat sonnustautuneet käsittämättömiin asuihin.
Naiset olivat pukeutuneet perinteisemmin.
Naiset olivat pukeutuneet perinteisemmin.
Teimme päiväretken parin tunnin matkan päässä olevalle Isla del Solille; komeita näköaloja ja paljon turisteja.
Teimme päiväretken parin tunnin matkan päässä olevalle Isla del Solille; komeita näköaloja ja paljon turisteja.
Hotellihuoneestamme oli mahtavat näkymät Titicacalle ja Cerro Calvariolle.
Hotellihuoneestamme oli mahtavat näkymät Titicacalle ja Cerro Calvariolle.
Copacabanan pääkatu Avenida 6 de Agosto.
Copacabanan pääkatu Avenida 6 de Agosto.
Vesi vaikutti paljon puhtaammalta kuin Punossa, joten mekin uskaltauduimme uimaan. Vesi oli yllättävän lämmintä, ehkä 14-asteista, mutta juuri kukaan muu ei uinut.
Vesi vaikutti paljon puhtaammalta kuin Punossa, joten mekin uskaltauduimme uimaan. Vesi oli yllättävän lämmintä, ehkä 14-asteista, mutta juuri kukaan muu ei uinut.
Auringonlasku Titicacalla.
Auringonlasku Titicacalla.