Buenos Aires

Vaikka suurkaupungit eivät koskaan ole olleet ykköskohteitamme, Buenos Airesissa on heti alustapitäen ollut sitä jotain. BA on toki miljoonakaupunki, mutta eri kaupunginosat ovat kuin erillisiä pikkukaupunkeja ja sellaisinaan helposti lähestyttäviä. Välimatkat ovat pitkiä ja ruuhkissa seisomiseen menee aikaa, mutta onneksi taksilla liikkuminen on melko edullista. Taksin saa älyttömän helposti kun menee vaan viuhtomaan kadunkulmaan, eri asia sitten on millaisen kuskin sattuu saamaan. Jos kuskin ainoa tieto Suomesta on Kimi Räikkönen ja nopeusmittari on peitetty raamattuaiheisella kuvalla, niin voi olla varma, että kyyti on kovaa.

Keskustassa kadut ovat leveämpiä, talot korkeampia ja muistomerkit massivisempia.
Keskustassa kadut ovat leveämpiä, talot korkeampia ja muistomerkit massivisempia.

Tämä on kolmas kertamme Buenos Airesissa ja valitsimme hotelliksi vanhan hyvän tutun vuoden takaa: hotelli Babel Palermossa, tarkemmin vielä Palermo Hollywoodissa. Matkan loppumisen kunniaksi laitoimme elämän risaiseksi ja yövyimme porealtaallisessa sviitissä.

Ei vedä vertoja kesämökin kylpytynnyrille, mutta ihan ok.
Ei vedä vertoja kesämökin kylpytynnyrille, mutta ihan ok.

Paljon ei ollut lähiseuduilla muuttunut, kiinalaisten pitämässä lähikaupassakin kananmunatkin olivat samalla hyllyllä kuin viimeksi ja juustotiskin takana seisonut nuori mies oli yhtä innostunut juustonmyynnistä kuin viimekin vuonna. Tekstarin näpyttely vei selkeän voiton asiakkaan palvelusta.

Junarata erottaa Palermo Hollywoodin ja Palermo Sohon.
Junarata erottaa Palermo Hollywoodin ja Palermo Sohon.

Buenos Aires on vilkasta katuelämää, muotitietoisia ihmisiä (ainakin Palermossa), värikkäitä rakennuksia, katutaidetta, -markkinoita ja -soittajia, paljon koiria ja jätöksiään, kuvia ja tunnelmia – kuvat kertokoot puolestaan.

Palermon katujen varsilla on yllättävän paljon puita.
Palermon katujen varsilla on yllättävän paljon puita.
Talo ja auto.
Talo ja auto.
Sataa ja lehdet tippuu puista. Melko syksyistä, paitsi lämmintä on 25 astetta.
Sataa ja lehdet tippuu puista. Melko syksyistä, paitsi lämmintä on 25 astetta.
Cementerio de la Recoleta oli hieno paikka. Kuolleiden kaupunki.
Cementerio de la Recoleta oli hieno paikka. Kuolleiden kaupunki.
Evita Peroninkin hauta (ei kuvassa) löytyi myös Recoletasta kun seurasimme turistimassoja.
Evita Peroninkin hauta (ei kuvassa) löytyi myös Recoletasta kun seurasimme turistimassoja.
Melko pelottavaa.
Melko pelottavaa.
Modernin taiteen museossa oli jo vähän iloisempaa.
Modernin taiteen museossa oli jo vähän iloisempaa.
Tangomaa on Argentiina kuulemma, mutta törmäsimme ainoastaan yhteen katusoittobändiin, joka sitä veteli.
Tangomaa on Argentiina kuulemma, mutta törmäsimme ainoastaan yhteen katusoittobändiin, joka sitä veteli.
Yksi Buenos Airesin nähtävyyksiä on melko hurja raamattuaiheinen teemapuisto Tierra Santa. Vierailimme siellä viime vuonna, nyt jätimme väliin.
Yksi Buenos Airesin nähtävyyksiä on melko hurja raamattuaiheinen teemapuisto Tierra Santa. Vierailimme siellä viime vuonna, nyt jätimme väliin.
Ruoka-annokset ovat edelleenkin toivottoman isoja. Vasemmalla sieniä ja kuivattua tomaattia punaviinikastikkeessa, oikealla juustovuoren alla pihvi.
Ruoka-annokset ovat edelleenkin toivottoman isoja. Vasemmalla sieniä ja kuivattua tomaattia punaviinikastikkeessa, oikealla juustovuoren alla pihvi.
Kuja ja kissa.
Kuja ja kissa.
Kuja ja jalat.
Kuja ja jalat.
Graffitein koristellun Post Barin yläkerrassa oli hieno taidenäyttely.
Graffitein koristellun Post Barin yläkerrassa oli hieno taidenäyttely.
Pienet vihreät papukaijat ovat tosi yleisiä koko Argentiinassa. Tämä kaveri hengaili puistossa pulujen joukossa ja sai nopeampana napattua kunnon leivänmurun.
Pienet vihreät papukaijat ovat tosi yleisiä koko Argentiinassa. Tämä kaveri hengaili puistossa pulujen joukossa ja sai nopeampana napattua kunnon leivänmurun.
Aina on juhlimisen arvoisia hetkiä.
Aina on juhlimisen arvoisia hetkiä.

San Nicolás de los Arroyos

Olimme Villa Parque Siquimanin majapaikkamme ensimmäiset suomalaisvieraat, joten lähtiessä piti vielä ottaa >>kuva Facebookiin.

Seuraavaksi höpsismiarpa heitti meidät takaisin Parana-joen rannalle, San Nicolas de los Arroyosiin. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa ei ole mitään ihmeellistä. Tai jos ihmeellisenä haluaa pitää Neitsyt Marian ilmestymistä tässä kaupungissä 80-luvulla, niin sitten kai. Kaupunkilaiset olivat innostuneet tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta ja rakentaneet melko ison kirkon. Tai keskenhän se oli vieläkin. Kauniimpiakin rakennuksia on nähty.

Santuario de la Virgen del Rosario de San Nicolas.
Santuario de la Virgen del Rosario de San Nicolas.

San Nicolasin jälkeen palautimme auton Buenos Airesiin. Autoilu Buenos Airesin iltapäiväruuhkassa iPadin halpisnavigaattorin opastuksella on melko jännittävä kokemus sinänsä. Sisääntulotiellä oli parhaimmillaan kuusi kaistaa yhteen suuntaan ja muutama auto enemmän rinnakkain. Kaistamerkinnät, jos niitä ylipäätään on, ovat ilmeisen suuntaa-antavia. Siksi varmaan juuri kukaan ei käytäkään vilkkua. Myös nopeusrajoitukset tuntuvat olevan ohjeellisia. Vaikka itse yritimme ajaa niin kovaa kuin vaan tohdimme, aina oli joku persuuksissa kiinni yrittämässä ohi. Chilen pohjoiseurooppalaistyyliseen liikenteeseen verrattuna Argentiinan autoilukulttuuri on melkoisen sekopäistä. Täältä löytyvät myös ylivoimaisesti koko reissumme romuimmat näkemämme autot, vaikka autokanta keskimäärin onkin aivan hyväkuntoista.

Kolmekymmentä kilometriä Buenos Airesiin, kaistat lisääntyvät ja liikenne tihenee.
Kolmekymmentä kilometriä Buenos Airesiin, kaistat lisääntyvät ja liikenne tihenee.
Moottoritien varrella myytiin hedelmiä, juustoa ja salamia.
Moottoritien varrella myytiin hedelmiä, juustoa ja salamia.
Santuario de la Virgen del Rosario de San Nicolas sisältä.
Santuario de la Virgen del Rosario de San Nicolas sisältä.
Kirkossa näkyi vain yksi työmies, joka hänkin piti rokulia jumalanpalveluksen ajan.
Kirkossa näkyi vain yksi työmies, joka hänkin piti rokulia jumalanpalveluksen ajan.
Kirkko sijaitsi vähän syrjemmällä keskustasta. Marian ilmestymisen jälkeen valonsäde taivaasta oli näyttänyt sen paikan.
Kirkko sijaitsi vähän syrjemmällä keskustasta. Marian ilmestymisen jälkeen valonsäde taivaasta oli näyttänyt sen paikan.
San Nicolasin keskuspuisto ja Catedral de San Nicolás de Bari. Ovat sitten rakentaneet tuommoisen kaksi kertaa korkeamman pilvenpiirtäjän ihan kylkeen kiinni.
San Nicolasin keskuspuisto ja Catedral de San Nicolás de Bari. Ovat sitten rakentaneet tuommoisen kaksi kertaa korkeamman pilvenpiirtäjän ihan kylkeen kiinni.
Hienonvärisiä taloja San Nicolasissa, osa 1.
Hienonvärisiä taloja San Nicolasissa, osa 1.
Hienonvärisiä taloja San Nicolasissa, osa 2.
Hienonvärisiä taloja San Nicolasissa, osa 2.
Auringonlasku hotellin parvekkeelta.
Auringonlasku hotellin parvekkeelta.

Villa Parque Siquiman

Ajelimme Rosariosta länttä kohti edelleen tasaisessa maastossa, kunnes yhtäkkiä maisema muuttui täydellisesti ja vuoret aukenivat edessämme. Ohitimme Cordoban (Argentiinan toiseksi suurin kaupunki) ja jatkoimme matkaa mm. ”satojen mutkien tietä” Villa Parque Siquimaniin, joka on pieni kylä Punillan laaksossa, San Roque-järven kupeessa. Laakso on argentiinalaisten suosituinta lomailuseutua ja nyt sää olikin mitä mukavin: päivällä 25 ja aurinkoa ja yöllä viileää. Pitää muistaa olla tulematta näille seuduille tammikuussa, sillä silloin lämpötila kohoaa pahimmillaan 50 asteeseen.

Näkymä terassilta.
Näkymä terassilta.

Cabañamme sijaitsi pienessä rinteessä ja terassilta oli kaunis näköala vuorille. Isäntäpariskunta, Laura ja Gustavo, olivat erittäin ystävällisiä, ehkä suomalaiseen makuun jopa liian päällekäyvän ystävällisiä. Esimerkiksi aamiaisesta kiittämisemme aiheutti sellaisen ”eipä kestä” ilohuutokonsertin, että me jäyhät pohjoisen asukit hyppäsimme metrin ilmaan säikähdyksestä.

Viereisen kaupungin, Villa Carlos Pazin suurimpia nähtävyyksiä oli iso käkikello. Tasatunnein turistit kerääntyivät ihastelemaan käkeä, joka ei edes kukkunut, vaan soitti kelloa.
Viereisen kaupungin, Villa Carlos Pazin suurimpia nähtävyyksiä oli iso käkikello. Tasatunnein turistit kerääntyivät ihastelemaan käkeä, joka ei edes kukkunut, vaan soitti kelloa.

Matkamme tähän pisteeseen päästyämme, luulimme jo nähneemme melko paljon, mutta mikään ei ollut valmistellut meitä traktorimuseossa käyntiin. Meidät otti vastaan lievästi sanottuna puhelias ukonkäppänä, joka gringojen espanjankielentaidosta villiintyneenä alkoi pitää pitkää yksinpuhelua. Voisi kuvitella, että hän olisi hehkuttanut museonsa yli kolmeasataa traktoria, autoa ja muuta konetta. Mutta ei. Hän aloitti luennolla Cordoban slangista, kuinka täällä kutsutaan kaikkia ystävällismielisesti ”locoiksi” tai ”negroiksi”. Siitä hän pääsi buenosairelaisten, presidentin ja koko nykyisen Argentiinan poliitiikan lyttäämiseen. Loppujen lopuksi kaikki muut kuin cordobalaiset olivat hanurista ja eritoten eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Ja kaikki tämä suoltaminen iloisella naamalla hekotellen. Jep.

Museo de tractores.
Museo de tractores.
Traktorimuseon yksi huone oli rakenneltu täyteen hämäriä kuvaelmia argentiinalaisten elämästä.
Traktorimuseon yksi huone oli rakenneltu täyteen hämäriä kuvaelmia argentiinalaisten elämästä.
Häät.
Häät.
Parturi.
Parturi.
Kyntöhommia.
Kyntöhommia.
Toinen suosittu nähtävyys Villa Carlos Pazissa oli viereiselle kukkulalle menevä vaijerihissi.
Toinen suosittu nähtävyys Villa Carlos Pazissa oli viereiselle kukkulalle menevä vaijerihissi.
Kukkulan huipulla kiertävästä possujunasta oli hienot näkymät alas kaupunkiin.
Kukkulan huipulla kiertävästä possujunasta oli hienot näkymät alas kaupunkiin.
San Roque on tekojärvi. Sen pohjoispäässä, Cosquin-joen suulla on pato. Hämmästyttävintä siinä oli parikymmenmetrinen reikä, joka näytti menevän suoraan maapallon keskipisteeseen.
San Roque on tekojärvi. Sen pohjoispäässä, Cosquin-joen suulla on pato. Hämmästyttävintä siinä oli parikymmenmetrinen reikä, joka näytti menevän suoraan maapallon keskipisteeseen.
Padon vieressä kissa metsästi herkkupalaa roskiksesta.
Padon vieressä kissa metsästi herkkupalaa roskiksesta.
Majapaikkamme uima-allas.
Majapaikkamme uima-allas.
Ja talon koirat Socco ja Molo.
Ja talon koirat Socco ja Molo.

Valeria del Mar & Rosario

Vaikka päätepiste saavutettiinkin, matka jatkuu silti. Ushuaiasta lensimme Buenos Airesiin, vuokrasimme auton ja ajoimme meren rannalle. 350 kilometrin matka etelään Valeria del Mariin oli puuduttavan tasaista ja suoraa tietä.

Tasaista, siellä täällä karjalaumoja.
Tasaista, siellä täällä karjalaumoja.

Valeria del Marissa oli kilometreittäin hienoa hiekkarantaa, dyynejä, aurinkoa ja kamala tuuli. Rannalla liehuvista pääkallolipuista päättelimme, että uiminen ei ole suositeltavaa. Emmekä kyllä sillä tuulella siihen aallokkoon olisi uneksineetkaan menevämme.

Emme tiedä johtuiko rannan tyhjyys tuulesta vai alkavasta syksystä.
Emme tiedä johtuiko rannan tyhjyys tuulesta vai alkavasta syksystä.

Yhden päivän istuskelimme dyynillä pusikoitten takana tuulensuojassa ja lämmittelimme itseämme viileän Patagonian jälkeen. Mutta koska Valeria del Mar ja viereinen Pinamar osoittauivat melko tylsiksi kaupungeiksi, päätimme lähteä sisämaahan.

Eväsretkellä dyyneillä.
Eväsretkellä dyyneillä.

Rosario, Argentiinan kolmanneksi suurin kaupunki, vaikutti jo vähän mielenkiintoisemmalta. Kaupungin suurin ansio lienee se, että Che Guevara on syntynyt täällä. Olisimme kuvitelleet täältä löytyvän vaikka mitä Che-krääsää, mutta ei, mitenkään tätä tapahtumaa ei oltu hyödynnetty. Löysimme yhden remontissa olevan muistomerkin. Synnyinkoti, nykyään normaali asuinrakennus, jäi meiltä huomaamatta, vaikka kävelimmekin sen ohi. Patsas olisi ollut kolmen kilometrin päässä hotellista, mutta älysimme sen vasta, kun olimme jo kävelleet koko päivän, eli emme enää jaksaneet lähteä sitäkään katsomaan.

Remontissa ollut Chen muistomerkki.
Remontissa ollut Chen muistomerkki.

Juuri kun pääsimme valittamasta muovipussien tuhlauksesta Chilessä, Ushuaiassa koimme todellisen yllätyksen tällä rintamalla: supermarketeissa ei ollut niitä lainkaan! Ei ilmaiseksi eikä myytävänä. Eikä myöskään pakkaajia kassoilla. Ensimmäinen ajatuksemme oli, että nyt on Argentiina kunnostautunut ja päättänyt pelastaa ainakin oman maansa muovipussivuoreen hukkumiselta. Päätimme kuitenkin tarkkailla tilannetta. Valeria del Marissa sama juttu. Eräskin rouvaraukka oli unohtanut ostoskassin matkasta ja yritti kaupan ostoskorilla saada ostokset autolleen, seurauksena, että koriin asennettu hälytin aiheutti hillittömän varashälyttimen ulvonnan. Muovipussitilanne kuitenkin normalisoitui Rosariossa: täällä niitä käytetään taas aivan suruttomasti, eikä kellään ole ostoskassia mukana. Paitsi tietenkin meillä. Ja taas meitä ihmetellään.

Basílica Catedral de Nuestra Señora del Rosario.
Basílica Catedral de Nuestra Señora del Rosario.
70-metrinen Monumento Nacional a la Bandera.
70-metrinen Monumento Nacional a la Bandera.
Banderan tornin huipulta oli mahtavat näkymät Rosarion yli.
Banderan tornin huipulta oli mahtavat näkymät Rosarion yli.
Parque España ja Parana-joki.
Parque España ja Parana-joki.
Ehkä kaupungin ainoa Che-aiheinen matkamuisto: Karoliinan Constituciónista, Chilestä ostama lompakko.
Ehkä kaupungin ainoa Che-aiheinen matkamuisto: Karoliinan Constituciónista, Chilestä ostama lompakko.
Haluatko olla Che?
Haluatko olla Che?
Runous on ase.
Runous on ase.
Rock&Feller's -ravintolassa oli tuttuja.
Rock&Feller’s -ravintolassa oli tuttuja.

Ushuaia

Aamulla tuuli oli taas yltynyt. 12 tunnin bussimatka Ushuaiaan, Argentiinaan venähti melkoisesti, kun jouduimme odottelemaan lossia seitsemän tuntia tuulen heilutellessa bussia. Saavuimme kuitenkin turvallisesti määränpäähämme, tosin vasta kolmen aikaan aamuyöstä.

Ushuaia.
Ushuaia.

Ushuaia mainostaa olevansa maailman eteläisin kaupunki, mutta samaa titteliä hamuaa Beaglen kanavan toisella puolella sijaitseva Chilen Puerto Williams. Puerto Williams on todellakin etelämmässä eli riitakapulaksi jää enää mikä lasketaan kaupungiksi: Ushuaiassa on 50000 asukasta ja Puerto Williamsissa 5000. Oli miten oli, hienoja paikkoja ovat molemmat ja tosi erilaisia.

Beaglen kanaali vuorenrinteeltä nähtynä.
Beaglen kanaali vuorenrinteeltä nähtynä.

Ushuaiassa oli paljon vähemmän turisteja kuin olimme kuvitelleet. Muutenkin meininki oli mukavan leppoisa. Maisemat ovat komeat: kaupunkia ympäröivät joka puolelta lumihuippuiset vuoret. Onneksemme myös Velas Latinoamerica -laivastotapahtuma sattui vierailemaan Ushuaiassa samana viikonloppuna kuin mekin, eli satama oli täynnä upeita purjelaivoja lähes jokaisesta Etelä-Amerikan maasta.

Velas Latinoamerica. Opimme, että vela tarkoittaa paitsi kynttilää, myös purjetta.
Velas Latinoamerica. Opimme, että vela tarkoittaa paitsi kynttilää, myös purjetta.

Puerto Williamsissa vierailimme neljä vuotta sitten ja silloin tapahtui seuraavaa :
Hosteliimme majoittui neljä tsekkiä. Jossain vaiheessa toinen tytöistä varoitti meitä selkeällä suomen kirjakielellä, että hän puhuu suomea. Hän oli ihastunut kieleen ja opiskellut sitä useita vuosia Prahan yliopistossa. Istuimme myöhemmin iltaa saman porukan kanssa, jolloin kävi ilmi, että edellä mainitun tytön poikaystävä oli ollut opiskelijavaihdossa Tampereella ja tutustunut paikallisen taiteilijaan. Tämä taiteilija ylläpitää maitolaiturimuseota ja sinistä lehmäpatsasta Teiskontien varrella Velaatassa. Me ajamme melkein kerran viikossa juuri tätä tietä mökille ja ihailemme kesäisin pellolle ilmestyvää sinistä lehmää. Ja näistä kotoisista asioista keskustelimme maailman tapissa Patagoniassa.

Ushuaian läpi virtaava puro.
Ushuaian läpi virtaava puro.

Ushuaiaan päättyy maailma ja olemme siis päässeet matkamme eteläisimpään kohteeseen; täältä pääsisi Etelämantereelle, mutta jääköön se toiseen kertaan. Patagoniassa on kylmää, tuulista ja autiota, mutta jotain siinä on. Jotain hienoutta niin paljon, että olemme täällä jo toista kertaa. Tuntuu vahvasti siltä, ettei tämäkään kerta jää viimeiseksi.

Suomessa ei kuulemma ole lunta. Täälläpä on, vaikka on vielä loppukesä.
Suomessa ei kuulemma ole lunta. Täälläpä on, vaikka on vielä loppukesä.
Vuoren rinteeltä löytyi tyhjillään oleva hotelli, josta tuli elävästi mieleen eräskin mainio kauhuelokuva.
Vuoren rinteeltä löytyi tyhjillään oleva hotelli, josta tuli elävästi mieleen eräskin mainio kauhuelokuva.
Centolla, eli eteläinen kuningasrapu oli meille uusi herkullinen tuttavuus. Tässä sitä rapupadassa roquefort-juuston kera.
Centolla, eli eteläinen kuningasrapu oli meille uusi herkullinen tuttavuus. Tässä sitä rapupadassa roquefort-juuston kera.
Rapuja ravintolan ikkunassa odottamassa vuoroaan.
Rapuja ravintolan ikkunassa odottamassa vuoroaan.
Ja kun kerran päästiin puhumaan ruoasta: Finlandia-tuorejuustoa löytyy jokaiseen makuun.
Ja kun kerran päästiin puhumaan ruoasta: Finlandia-tuorejuustoa löytyy jokaiseen makuun.
El Capitan.
El Capitan.
Venezuelalaisen purjelaivan keulakuva.
Venezuelalaisen purjelaivan keulakuva.
Ushuaian hautausmaalta.
Ushuaian hautausmaalta.
Plaza Libertador Gral Jose de San Martin.
Plaza Libertador Gral Jose de San Martin.
Reissumme ystävällisimmät ja iloisimmat koirat löytyivät Patagoniasta. Tämä tanakka kaveri päivysti leipomon ovella Porvenirissa.
Reissumme ystävällisimmät ja iloisimmat koirat löytyivät Patagoniasta. Tämä tanakka kaveri päivysti leipomon ovella Porvenirissa.
Ushuaia: check. Nyt voimme kääntyä takaisin pohjoiseen.
Ushuaia: check. Nyt voimme kääntyä takaisin pohjoiseen.