Salar de Uyuni

Ostimme La Pazista Kanoo Toursilta bussimatkan Uyunin kylään ja sieltä kahden yön retken suolatasangolle ja laguuneille. Bussi lähti paikalliseen normaaliaikaan eli puolitoista tuntia myöhässä. Täryytimme yön yli tietä, josta kaksikolmasosaa oli päällystämätöntä. Aikamoista menoa, mutta hyvin silti nukutti.

Uyunissa pakkauduimme jeeppiin, kaksi kolumbialaista, kaksi saksalaista ja me, ja lähdimme paahtamaan kohti Uyunin suolatasankoa. Vähäpuheinen kuskimme Humberto, sorateiden kuningas ei päästänyt ketään ohitseen, paitsi kerran kun dieselvalo alkoi välkkymään, mutta sekään ei kauaa menoa hidastanut. Sivumennen sanoen, kaikki keskustelu, jopa saksalaisten kanssa, käytiin yllättäin espanjaksi. Varsinainen kielikylpy siis.

Suurinta absurdiutta! 10.582 neliökilometriä tällaista.
Suurinta absurdiutta! 10.582 neliökilometriä tällaista.

Emme olisi koskaan voineet kuvitella, miten vaikuttava suola-aavikko olisi! Suolaa ja vettä silmänkantamattomiin. Olimme onnekkaita, sillä sadekauden takia suolan päällä oli heijastava vesikerros, mutta päivä oli kuitenkin aurinkoinen. Parempia olosuhteita ei olisi voinut olla. Paikoin aavikko näytti keväiseltä, sohjoiselta järvenjäältä ja paikoin peilikirkkaalta tyyneltä järveltä.

Suolakerros on paksuimmillaan kymmenmetrinen.
Suolakerros on paksuimmillaan kymmenmetrinen.
Lounaaksi laamakyljystä.
Lounaaksi laamakyljystä.

Vaikuttavan päivän jälkeen majoituimme pieneen kylään, mistä rautaportin takaa löytyi savimaja. Huoneet oli sijoitettu käytävälle, missä ovet kolahtelivat vankilamaisesti autiomaan hiljaisuudessa. Tästä huolimatta majapaikka oli yllättävän mukava ja taas kerran uni maistui.

Ensimmäisen yöpaikan keittiössa majaili laaman vasa. (Pentu? Poikanen? Varsa?)
Ensimmäisen yöpaikan keittiössa majaili laaman vasa. (Pentu? Poikanen? Varsa?)

Toinen päivä oli omistettu erivärisille laguuneille ja flamingoille. Iltaa kohden nousimme yhä ylemmäs vuorilla ja lopulta majoituimme edellisen yön kaltaiseen savitaloon 4600 metrin korkeuteen. Illan myötä lämpötila laski viiteen asteeseen, tuuli yltyi ja autiomaan hiekka pöllysi täysikuun ja kirkkaan tähtitaivaan alla.

Täysikuu 4600 metrin korkeudessa Laguna Coloradan rannalla.
Täysikuu 4600 metrin korkeudessa Laguna Coloradan rannalla.
Vararengasta Toyotassa ei ollut. Humberto korjasi vuotavan renkaan itse muiden kuskien naureskellessa vieressä.
Vararengasta Toyotassa ei ollut. Humberto korjasi vuotavan renkaan itse muiden kuskien naureskellessa vieressä.
Laguna Colorada, punainen väri tulee levästä. Järvessä majailee kolme eri lajia flamingoja.
Laguna Colorada, punainen väri tulee levästä. Järvessä majailee kolme eri lajia flamingoja.

Seuraavana aamuna pakkauduimme jeeppiin jo puoli kuudelta tarkoituksenamme ihailla auringonnousua geysireillä. Meinasi siinä auringonnousut unohtua geysireitä ihmetellessä. Hieman pelottavaakin, kun maan sisästä puskee rikinkatkuista kuumaa höyryä kovalla paineella ja parimetrisisten monttujen pohjalla kupli kiehuva lieju. Mukava oli lämmitellä maanhuuruissa kylmänä aamuna.

Lisää lämmitystä löytyi kuumasta lähteestä. Aika erikoista oli lillua aamutuimaan lähes 40-asteisessa kylvyssä 5000 metrissä laamojen pällistellessä. Mieleen tuli tosin oma kylpytynnyri mökillä, missä ei ole läheskään yhtä paljon porukkaa… Täällä viimeistään huomasimme, että korkeanpaikan leiri aina Cuscosta lähtien on tehnyt tehtävänsä eli eipä enää hengästytäkään. Kunpa tämän olotilan voisi säilyttää ikuisesti!

Lämmintä rikinkatkuista höyryä paineella. Tässä oli hyvä puhdistaa kengät.
Lämmintä rikinkatkuista höyryä paineella. Tässä oli hyvä puhdistaa kengät.
Maailmanlopun maisema.
Maailmanlopun maisema.
Samalla reitillä oli liikkeellä toistakymmentä muutakin ryhmää. Humberto oli sen verran kova kuski, että olimme yleensä joka paikassa ensimmäisinä. Tässä olemme jo kylpeneet, kun kuumassa lähteessä vasta alkaa olla tungosta.
Samalla reitillä oli liikkeellä toistakymmentä muutakin ryhmää. Humberto oli sen verran kova kuski, että olimme yleensä joka paikassa ensimmäisinä. Tässä olemme jo kylpeneet, kun kuumassa lähteessä vasta alkaa olla tungosta.

Meidän osaltamme retki päättyi Chilen rajalle, mihin jäimme odottelemaan bussia. Muut matkalaiset palasivat kahdeksan tunnin pölyisen matkan Uyuniin.

Chile, vanha tuttu.
Chile, vanha tuttu.
Tuulen muovaama kivi.
Tuulen muovaama kivi.
Ihmeellisen värisiä vuoria oli joka puolella.
Ihmeellisen värisiä vuoria oli joka puolella.
Olisiko pitänyt huolestua, kun renkaankorjauksesta huolimatta Humberto vaivihkaa täytti sitä aina tilaisuuden tullen.
Olisiko pitänyt huolestua, kun renkaankorjauksesta huolimatta Humberto vaivihkaa täytti sitä aina tilaisuuden tullen.
Laamaperhe kahlailee lämpimässä vedessä.
Laamaperhe kahlailee lämpimässä vedessä.
Uyunin kylän lähellä oli vetureiden hautausmaa muistona aikoja sitten loppuneesta kaivostoiminnasta.
Uyunin kylän lähellä oli vetureiden hautausmaa muistona aikoja sitten loppuneesta kaivostoiminnasta.
Flamingot viihtyvät jostain syystä tosi pahanhajuisissa vesissä.
Flamingot viihtyvät jostain syystä tosi pahanhajuisissa vesissä.
Laguna Verde, kuparia ja arseenia. Tässä eivät edes flamingot viihtyneet. Taustalla Licancabur-tulivuori Bolivian ja Chilen rajalla.
Laguna Verde, kuparia ja arseenia. Tässä eivät edes flamingot viihtyneet. Taustalla Licancabur-tulivuori Bolivian ja Chilen rajalla.

4 kommenttia

  1. Mahtavia kuvia ja maisemia! Varmasti näkemisen väärti.
    Olis ollut terveisiä Humbertolle: meillä toi sama, VIPVIPSUPERVIP:n takarengasta täytetään kans vähän väliä, vaivihkaa ja vähemmän vaivihkaa. Silti olis tarkoitus hurauttaa tsekkaamaan kylpytynnyri tilanne mökille ens viikonloppuna :). Säät suosii sillä tavalla, että avantoa ei varmaan tarvitse erikseen kaikertaa.

  2. Onpa todella hienoja maisemia ja kuvia! Loskan ja rännän keskellä näiden katselu on terapiaa. Hyvää jatkoa matkaan!

Vastaa