Valeria del Mar & Rosario

Vaikka päätepiste saavutettiinkin, matka jatkuu silti. Ushuaiasta lensimme Buenos Airesiin, vuokrasimme auton ja ajoimme meren rannalle. 350 kilometrin matka etelään Valeria del Mariin oli puuduttavan tasaista ja suoraa tietä.

Tasaista, siellä täällä karjalaumoja.
Tasaista, siellä täällä karjalaumoja.

Valeria del Marissa oli kilometreittäin hienoa hiekkarantaa, dyynejä, aurinkoa ja kamala tuuli. Rannalla liehuvista pääkallolipuista päättelimme, että uiminen ei ole suositeltavaa. Emmekä kyllä sillä tuulella siihen aallokkoon olisi uneksineetkaan menevämme.

Emme tiedä johtuiko rannan tyhjyys tuulesta vai alkavasta syksystä.
Emme tiedä johtuiko rannan tyhjyys tuulesta vai alkavasta syksystä.

Yhden päivän istuskelimme dyynillä pusikoitten takana tuulensuojassa ja lämmittelimme itseämme viileän Patagonian jälkeen. Mutta koska Valeria del Mar ja viereinen Pinamar osoittauivat melko tylsiksi kaupungeiksi, päätimme lähteä sisämaahan.

Eväsretkellä dyyneillä.
Eväsretkellä dyyneillä.

Rosario, Argentiinan kolmanneksi suurin kaupunki, vaikutti jo vähän mielenkiintoisemmalta. Kaupungin suurin ansio lienee se, että Che Guevara on syntynyt täällä. Olisimme kuvitelleet täältä löytyvän vaikka mitä Che-krääsää, mutta ei, mitenkään tätä tapahtumaa ei oltu hyödynnetty. Löysimme yhden remontissa olevan muistomerkin. Synnyinkoti, nykyään normaali asuinrakennus, jäi meiltä huomaamatta, vaikka kävelimmekin sen ohi. Patsas olisi ollut kolmen kilometrin päässä hotellista, mutta älysimme sen vasta, kun olimme jo kävelleet koko päivän, eli emme enää jaksaneet lähteä sitäkään katsomaan.

Remontissa ollut Chen muistomerkki.
Remontissa ollut Chen muistomerkki.

Juuri kun pääsimme valittamasta muovipussien tuhlauksesta Chilessä, Ushuaiassa koimme todellisen yllätyksen tällä rintamalla: supermarketeissa ei ollut niitä lainkaan! Ei ilmaiseksi eikä myytävänä. Eikä myöskään pakkaajia kassoilla. Ensimmäinen ajatuksemme oli, että nyt on Argentiina kunnostautunut ja päättänyt pelastaa ainakin oman maansa muovipussivuoreen hukkumiselta. Päätimme kuitenkin tarkkailla tilannetta. Valeria del Marissa sama juttu. Eräskin rouvaraukka oli unohtanut ostoskassin matkasta ja yritti kaupan ostoskorilla saada ostokset autolleen, seurauksena, että koriin asennettu hälytin aiheutti hillittömän varashälyttimen ulvonnan. Muovipussitilanne kuitenkin normalisoitui Rosariossa: täällä niitä käytetään taas aivan suruttomasti, eikä kellään ole ostoskassia mukana. Paitsi tietenkin meillä. Ja taas meitä ihmetellään.

Basílica Catedral de Nuestra Señora del Rosario.
Basílica Catedral de Nuestra Señora del Rosario.
70-metrinen Monumento Nacional a la Bandera.
70-metrinen Monumento Nacional a la Bandera.
Banderan tornin huipulta oli mahtavat näkymät Rosarion yli.
Banderan tornin huipulta oli mahtavat näkymät Rosarion yli.
Parque España ja Parana-joki.
Parque España ja Parana-joki.
Ehkä kaupungin ainoa Che-aiheinen matkamuisto: Karoliinan Constituciónista, Chilestä ostama lompakko.
Ehkä kaupungin ainoa Che-aiheinen matkamuisto: Karoliinan Constituciónista, Chilestä ostama lompakko.
Haluatko olla Che?
Haluatko olla Che?
Runous on ase.
Runous on ase.
Rock&Feller's -ravintolassa oli tuttuja.
Rock&Feller’s -ravintolassa oli tuttuja.

6 kommenttia

  1. Tuo muovipussien käyttö on kyllä monessa maassa aivan älyvapaata. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun maailmalla on pakattu kaksi ellei kolmekin pussia päällekäin, kun ostaa juomia. Suomessa sentään on jo jonkin verran kauppakassikulttuuria.

    Teillä on kyllä upea reissu! Täällä Suomessa on kunnon loskakeli.

  2. Mikähän siinä on, että reisussa haluaa aina mahdollisimman korkealle tai rannalle. Ja bisselle. Muillakin on varmaan toi sama koska niinhän monet kaupungit on rakennettu; rannalle tai korkealle.

Vastaa